Tätä blogia ylläpitää liikuntapedagogiikasta väitellyt LitT opettaja-opo-tutkija Maarit Marttila. Sivun yläreunasta löydät navigointiohjeet blogini lukemiseen.

Hei lukijani!

Hienoa, että löysit tiesi blogiini! Käsittelen täällä itselleni tärkeitä tutkimiani asioita tieteen näkökulmasta. Toivon, että blogini olisi hyödyksi ja iloksi Sinulle. Sinun ajatuksesi ovat puolestaan arvokkaita ja hyödyksi minulle!

🙂 Maarit

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuva on Islannista, missä olin konferenssimatkalla kesällä 2012.

Tampereen yliopisto järjesti Kansalliset Kasvatustieteen päivät 2018 kuluvalla viikolla. Päivillä oli monipuolisesti esillä kasvatustieteen ajankohtaisia asioita ja tutkimuksia. Voit katsoa lisätietoa päivien sisällöistä täältä.

Tiivistäen voisi sanoa, että päivillä kohtasi hyvyys, kauneus ja totuus.

Itselläni oli päivillä mielenkiitoinen rooli. Sain toimia kahden teemaryhmän vetäjänä yhdessä Pirjo Kuukkasen, Anita Saaranen-Kauppisen ja Päivi Virtasen kanssa. Oheisesta linkistä näet teemaryhmissä olleiden esitysten nimet.

Esitykset olivat mielenkiintoisia ja paljon keskustelua herättäviä. Tutkimuksia oli tehty hyvin eri-ikäisten opiskelijoiden/oppilaiden kanssa ja erilaisissa vaihtelevissa luontoympäristöissä. Tutkimusten tulokset olivat tästä huolimatta hyvin samansuuntaisia. Ympäristöistä opittiin tekemään uusia tulkintoja, osallisuus, hyvänolon tuntemukset, vastuullisuus, sisu, voimaantuminen ja yhdessä tutkiminen näyttäytyivät sanoina tutkimustuloksissa. Vertaisoppiminen, toisten syvempi ymmärtäminen, kotoutumista edistävät seikat, kuntoutuminen ja luonto rauhoittavana ympäristönä kehollisille kokemuksille ja reflektoinnille esiintyivät myös tuloksissa.

Kaikkien teemaryhmien ja symposiumien esitysten abstraktit löydät tästä abstraktikirjasta.

Lämmin lukusuositus kirjalle!

Yhdessä Tiina Kujalan kanssa kirjoittamamme abstraktin perusteella tekemäni esityksen löydät täältä:

Diat, Kasvatustieteen päivät 2018, Marttila


Ja samalla suuri kiitos yhteistyötiimillemme.

Teemaryhmiimme osallistunut lähes valmis kasvatustieteen opiskelija totesi, että oli ilo seurata aiheen ympärillä käytyä asiantuntijakeskustelua.

Tästä on hyvä jatkaa luonto- ja seikkailukasvatuksen tutkimuksen kehittämistä hyvyyden, kauneuden ja totuuden viitekehyksessä. Tulevaisuudessa myös kriittinenkin tutkimusta eteenpäin vievä tieteellinen keskustelu on tervetullutta!

Myöhäissyksyn terveisin Maarit

 

Olen kuluneen viikon aikana miettinyt moneen kertaan sitä, miten maapallomme säilyy elinkelpoisena tuleville sukupolville. Syy tähän on seuraava:

Ilmastokatastrofin etenemisestä saatiin surullista uutta tietoa, kun kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi raporttinsa. Tutkijoiden synkät varoitukset seuraavat koko ajan toistaan.

Ellemme puutu tähän ihan jokainen, edessämme on todella vaikeat ajat.

Mutta toivoa ei kannata koskaan heittää. Alla olevasta linkistä voit katsoa, mitä professori Veli-Matti Värri kehottaa kouluissa tekemään:

Yksi lääke ilmastokatastrofin hoitoon on lasten luontosuhteen elvyttäminen.

Opettajana voin tehdä oman osani luontosuhteen elvyttämisen eteen nuorten ihmisten parissa. Sen lisäksi teen, ja itse asiassa olen aina tehnytkin, koska ympäristömme tila on kiinnostanut maalta lähtöisin olevaa ihmistä lapsesta saakka, ainakin nämä:

  1. En ole harrastanut lomamatkailua lentäen koskaan. Lentokoneeseen astun vain, kun se on töiden vuoksi pakollista. Noita pakkoja on elämässäni ollut vain muutama. Jatkan edelleen lomamatkailua pääasiassa lihasvoimalla.
  2. Syön lähellä tuotettua ruokaa.
  3. Syön kasvispainotteista ruokaa.
  4. Ostan uusia tuotteita ainoastaan todelliseen tarpeeseen.
  5. Ostan laadukkaita kotimaisia tuotteita, jotka kestävät kulutusta.
  6. Teen itse lihasvoimalla niin paljon asioita kuin kykenen.
  7. Käytän kemikaaleja harkiten.
  8. Hyvä viikkosiivous vähentää kemikaalien käyttöä.
  9. Pidän itsestäni huolta, jotta en kuormittaisi lääketeollisuutta jne. (toki kaikkeen ei voi itse vaikuttaa).
  10. Iloitsen siitä, että perheeni on omaksunut kierrättämisen, järkevän kuluttamisen, ympäristöystävällisen tavan käyttäytyä…
  11. Kierrätän jätteitä, joiden määrän pyrin minimoimaan.
  12. Kierrätän muutenkin tuotteita.
  13. Liikunnan ammattilaisena harrastan lajeja, jotka eivät kuormita ympäristöä.
  14. Liikunnan ammattilaisena harrastan lajeja, joita voi toteuttaa suoraa kotiovelta.
  15. Valitettavasti joudun käyttämään autoa työni vuoksi. Siitä en voi luopua. Ehkä sekin on joskus mahdollista?

Entä mitä sinä voisit tehdä? Edellä esittämäni lista ei haittaa omaa elämääni tai aiheuta tunnetta, että jään jostain paitsi. Monenlaisia omaan elämään sopivia keinoja on, ja uskon, että pienet teot kasvattavat suuren virran, kunhan teemme niitä kaikki.

Ympäristökatastrofin lisäksi silmiini osui myös uusi pro gradu -tutkielma elämys- ja seikkailupedagogiikasta. Siinä menetelmää on tarkasteltu kvantitatiivisin mittauksin. Koska toteutusaika on ollut varsin lyhyt, on tulosten yleistäminen hankalaa. Mutta mielenkiintoinen luettava ko. gradu on. Tekijät toteavat, että menetelmä näyttää sopivan erityisesti pojille.

”TURUN YLIOPISTO
Opettajankoulutuslaitos, Rauman kampus
KALIMA, NOORA, KATAJISTO, HENNI:
Seikkailu- ja elämyspedagogiikan vaikutus motivaatioon ja oppimiseen

Tämän kvantitatiivisen toimintatutkimuksen tarkoituksena on kerätä
tutkimustietoa seikkailu- ja elämyspedagogisen opetusmenetelmän
motivoivuudesta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös menetelmällä
saavutettuja oppimistuloksia. Näitä saatuja tuloksia verrataan perinteisen
luokkahuoneopetuksen motivoivuuteen ja saavutettuihin oppimistuloksiin.
Tutkimusjoukkona on neljä luokkaa (n=64). Tutkimus toteutettiin joulukuussa
2017 yhden päivän aikana. Tutkimuksessa nousi esiin, että oppilaat olivat vähän
motivoituneempia seikkailu- ja elämyspedagogisesti pidetyillä tunneilla,
mutta saivat parempia oppimistuloksia perinteisellä
luokkahuoneopetustunneilla. Erot eivät olleet suuria tai yleisellä tasolla
tilastollisesti merkitseviä…”

Hienoa, kun myös kvantitatiivisia tutkimuksia menetelmästä tehdään. Voit katsoa lisää tietoa muista tuloksista ja pohdinnasta tästä linkistä. 

Syysterveisin… Kasvatustieteen päiviä odotellen 🙂

43237922_10212539873593891_4467153909286174720_o.jpg

Maarit

 

 

41312893_10212258994652093_8096801075731890176_n
Kasvatustieteen päivät lähestyvät!
Muistathan jättää abstraktisi sinne ajoissa (24.9.2018 mennessä).
Päivillä on oma teemaryhmänsä luonto- ja seikkailukasvatuksesta:
”Luonto- ja seikkailukasvatus
Maarit Marttila, Tampereen kaupunki, Tredu
Pirjo Kuukkanen, Lapin yliopisto
Anita Saaranen-Kauppila, Humanistinen ammattikorkeakoulu
Päivi Virtanen, Helsingin yliopisto
Luonto- ja seikkailukasvatuksen teemaryhmään toivotaan puheenvuoroja, jotka pohjautuvat luonto- ja seikkailukasvatusta tarkasteleviin teoreettisiin ja/tai empiirisiin tutkimuksiin. Aihetta voidaan lähestyä mm. luontoympäristössä tapahtuvien oppimiskokemusten, ulkona oppimisen, oppimisympäristöjen, elämys- ja seikkailupedagogiikan, luonnossa tapahtuvien kehollisten kokemusten, kehollisuuden, liikunnan sekä terveydellisten vaikutusten näkökulmista. Ryhmään toivotaan erityisesti
esityksiä, joissa näkökulma painottuu luontokasvatukseen, seikkailukasvatukseen, ympäristökasvatukseen, liikuntakasvatukseen tai tulevaisuuskasvatukseen.”
Lisää tieto päivistä löydät täältä.
Toivottavasti tapaamme päivillä!
🙂 Maarit
41129129_10212243646908409_2034206093181190144_o.jpg

sdr

Hei!

Laitan tänne kaikille tiedoksi erittäin vahvana lukusuosituksena laajan ”Mun juttu – hankkeen” raportin. Löydät sen tästä linkistä.

”Mun juttu – meidän tulevaisuus -hankkeen pilottien lähtökohtana on ollut edistää nuorten hyvinvointia ja tukea heidän hakeutumistaan koulutukseen ja työelämään. Keinoina on käytetty taidetta, kulttuuria, mediaa, liikuntaa ja luontoelämyksiä. Hankkeen nimessä esiintyvä Mun juttu -käsite viittaa opetusneuvos Martti Hellströmin esittämään ajatukseen siitä, että jokaisella nuorella tulisi olla mahdollisuus löytää oma intohimonsa ja kasvaa täyteen mittaansa. Oman jutun löytäminen tarkoittaa siis laajasti oman osaamisen tunnistamista, tiedostamista ja kehittämistä. Oma osaaminen voi selkiintyä sopivassa pilotissa tai työpajassa ja parhaimmillaan johtaa siihen, että nuori hakeutuu kyseiselle alalle.”

Mun jutussa pedagogisesti keskeisellä sijalla ovat olleet elämys- ja seikkailupedagogiikka ja taidepedagogiikka. Janne Matikainen avaa taustaa, teoriaa ja käsitteitä tarkemmin raportissa olevassa artikkelissaan.

Mun juttu -hanke tuotti onnistuneita tuloksia syrjäytymisen ehkäisyssä. Kannattaa siis lukea lisää tietoa heidän kehittämistään malleista.

Syysterveisin

Maarit

Kuukausi sitten on julkaistu seuraava vertaisarvioitu artikkeli:

Physical activity and sedentary behaviour during outdoor learning and traditional indoor school days among Finnish primary school students

Jan-Erik Romar, Ida Enqvist, Janne Kulmala, Jouni Kallio & Tuija Tammelin (2018).

Journal of Adventure Education and Outdoor Learning, DOI: 10.1080/14729679.2018.1488594 To link to this article: https://doi.org/10.1080/14729679.2018.1488594

Ihan mahtavaa!

Keskustelin Romarin kanssa artikkelista Edinburgin konferenssissa ja iloitsen kirjoittajien kanssa asiasta. Ohessa lyhyttä tiivistelmää artikkelista.

Tutkimuksessa pyrittiin vertailemaan peruskoulun opiskelijoiden liikuntaa ja istumisaikaa ulkona oppimisen ja perinteisten koulupäivien aikana. Tutkimusaineiston muodosti 20 oppilasta vuosiluokilla 1-6 yhdessä peruskoulussa.

Tutkimuksen tärkeimmät havainnot osoittavat, että siirtyminen perinteisestä luokkahuoneopetuksesta ulkoympäristöön vähentää opiskelijoiden istumisaikaa ja lisää kevyttä ja keskiraskasta liikuntaa koulupäivän aikana.

Siten ulkona oppiminen on tehokas lisä perinteiseen luokkahuoneopetukseen fyysisen aktiivisuuden edistämisessä.

Tiedeterveisin

🙂 Maarit

Kerrassaan mahtava konferenssi AIESEP World Congress 2018 Edinburghissa kokosi yhteen noin 500 liikuntatieteen parissa toimivaa tutkijaa, opettajaa jne. 25. – 28.7.2018. Päivien aikana pohdittiin etenkin liikuntapedagogiikkaan liittyviä ajankohtaisia ja tulevaisuutta koskettavia asioita.

Itseäni puhutteli erityisesti pääluennoitsijoista Laura Azzarito, Programme Director and Co-Director Teachers College, Columbia University. ”Her scholarship strives to understand nuanced conceptualizations of young people’s embodied identities with critical attention to the complex articulation of gender/sex, race/ethnicity, and social class at school sites. Laura contends that the impact of neoliberal globalization on social justice issues at school demands urgent and critical attention.”

Meg Maguire, Professor of Sociology of Education Kings College London, puolestaan aloitti esityksensä dialla Pasi Sahlbergiin viitaten.

 

Muutenkin suomalaiset olivat hyvin edustettuina konferenssissa. Meitä oli toistakymmentä esittelemässä tutkimustöitämme. Itse olin toisena esittäjänä erityisesti kehollisuutta käsittelevässä suullisessa esityssessiossa. Olemme aiemmin kirjoittaneet Tiina Kujalan kanssa artikkelin kehollisuudesta Liikunta&Tiede -lehteen. Tiina laittoi abstraktin aiheestamme konferenssiin arvioitavaksi ja se hyväksyttiin osaksi suullisia esityksiä. Aiheemme näet alta.

”It feels like time is stopping” – Students´ embodied experiences (Kujala, T. & Marttila, M.) 26.7.2018. AIESEP World Congress 2018. Edinburgh. 25. – 28.7.2018.

Ja lisää tietoa koko konferenssista, myös kaikki abstraktit, löydät alla olevasta linkistä. Päivien antiin kannattaa tutustua. Maailmalla tehdään ansiokasta liikuntatutkimusta.

Konferenssin kotisivu

Tiedeterveisin

🙂 Maarit

37888369_10211964169481648_7113906069264400384_n

(Tämän kuvan otti ihana ja osaava yhteistyökumppanini ja konferenssikollegani Tiina Kujala.)

Kuvat kertokoot luontoliikunnan merkityksistä …

Paikkoina Lauhanvuoren kansallispuisto, Helsingin rannat ja saaret, Kolin kansallispuisto, Tampereen seutu…

Kyllä, näin lataan akkuni tulevaa lukuvuotta varten. Opettajan vinkit vapaasti käytettäviksi. Lämmin ja suuri suositus luontoliikunnalle 🙂

🙂 Maarit