Tätä blogia ylläpitää liikuntapedagogiikasta väitellyt LitT lehtori-opo-tutkija Maarit Marttila. Sivun yläreunasta löydät navigointiohjeet blogini lukemiseen.

Hei lukijani!

Hienoa, että löysit tiesi blogiini! Käsittelen täällä itselleni tärkeitä tutkimiani asioita tieteen näkökulmasta. Toivon, että blogini olisi hyödyksi ja iloksi Sinulle. Sinun ajatuksesi ovat puolestaan arvokkaita ja hyödyksi minulle!

🙂 Maarit

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuva on Islannista, missä olin konferenssimatkalla kesällä 2012.

Onnellista, tervettä, hyvää ja kulunutta vuotta parempaa vuotta 2021 kaikille 🙂

Ohessa kuvia vuodelta 2020. Ne on otettu kännykän kameralla luontoliikunnan ohessa, kun hetket / maisemat pydähdyttivät. Toivottavasti niistä on iloa Sinulle. Minulle luontoliikunta antaa aina paljon hyvää oloa sekä jaksamista. Luontoon kannattaa mennä 🙂

🙂 Maarit

Vuosi sitten kukaan ei tiennyt, mitä kohtaamme seuraavan 12 kuukauden aikana. Emme tienneet koronasta ja sen mukanaan tuomista ongelmista. Maaliskuussa 2020 koko maailma kuitenkin pysähtyi. Elämäämme oli tullut kutsumaton ja ei toivottu vieras; virus, joka rajoitti kaikkien olemista ja tekemistä sekä tuotti paljon inhimillistä kärsimystä. Monet menettivät läheisiään, etenkin eteläisessä Euroopassa jne., ja meillä Suomessakin todella monet menettivät työnsä tai ainakin tavalla tai toisella sai ja saa tuntea koronan mukanaan tuomia ongelmia töissään, opinnoissaan, harrastuksissaan, perhe-elämässään, ihmissuhteissaan jne. Hoitohenkilökunta on ollut kovilla. Pelko, suuri työmäärä ja epävarmuus sekä huoli läheisistä olivat astuneet osaksi elämäämme koronan myötä.

Onneksi rokote tuo meille uutta toivoa. Kun vielä jaksamme, kun vielä toimimme vastuullisesti, niin ensi syksynä kenties elämä on hieman tavanomaisempaa. Voimme tavata isovanhempiamme ilman huolta tartunnasta ja elää muutenkin hieman vapaammin kuin mitä nyt teemme. Toivottavasti tuleva vuosi 2021 on toivon ja paremman elämän vuosi. Vuosi, jolloin koko ihmiskunta voi huokaista ja iloita yhdessä läheistensä kanssa. Tätä nyt todella toivomme uudelta vuodelta. Parempaa tulevaa.

Omassa työssäni korona toi mukanaan paljon lisätyötä. Vaikka monet opiskelijat ovat suoriutuneet etäilyistä ja verkko-opetuksesta hienosti, niin kaikilla asiat eivät ole niin. Niinpä olen järjestänyt osaltani suuren määrän opintojen rästipajoja korjaamaan etäilyn tuottamia puutteita eri oppiaineissa. Olen opastanut pika-aikataululla sijaisia ja uusia ihmisiä töihinsä sekä etsinyt opetukseen muita ratkaisuja, kun karanteenit ym. ovat aiheuttaneet ylimääräistä työtä. Opetusta on syksyn ajan totetutettu uusilla tavoilla ja toteutuksilla, jotta olemme voineet vähentää tartuntariskiä. Näiden yleiset järjestelyt ovat vieneet aikaa. Lisäksi olen ollut huolissani ihmisten yleisestä jaksamisesta. Ja samalla miettinyt säilynkö itse terveenä, kun opetan kolmessa toimipisteessä ja kohtaan valtavan määrän ihmisiä työpäivieni aikana, aivan samoin kuin tekevät myös monet yhteisten aineiden opettajakollegani.

Mutta olemme selvinneet tähän asti. Jaksamme edelleen myös vuonna 2021.

Tämä kulunut vuosi on ollut erittäin työntäyteinen. Jälleen kerran. Mutta on tähän vuoteen mahtunut muutakin kuin päätyötäni. Tosin aivan liian vähän.

Suomen Ladun hallituksessa sopeuduimme koronan aiheuttamiin muutoksiin pika-aikataululla. Ihmiset siirtyivät ulos liikkumaan, kun sisäliikuntatiloja suljettiin. On ollut ilo nähdä nuoria ja perheitä maastossa liikkumassa yhdessä. Korona toi mukanaan siis myös jotain hyvää. Suomen Latu tarjosi mm. tietoa retkeilykohteista ja -reiteistä ihmisille, joille luonnossa liikkuminen oli uutta ja he tietoa janosivat. Luontoliikunnan on löytänyt suuri määrä uusia ihmisiä 🙂

Tiedemaailmassa ehdin tehdä suunnitelman mukaisesti kuukauden tutkimustyötä Koneen Säätiön rahoittamassa hankkeessa. Kuin ihmeen kaupalla saimme toteutettua kauan suunnitellun leirikoulun Nuorisokeskus Marttisissa ja kerättyä valtavasti aineistoa kuluneen vuoden aikana tueksi toimintatutkimuksellemme.

Kasvatustieteen päivillä Helsingissä oli tänäkin vuonna teemaryhmä ”Luonto- ja seikkailukasvatus; kohti hyvinvointia ja kestävää kasvua (Arja Kaasinen (Helsingin yliopisto), Päivi Virtanen (Helsingin yliopisto) ja Maarit Marttila (Tampereen seudun ammattiopisto Tredu).

Teemaryhmän abstraktit löydät täältä sivulta 123 alkaen. Esitykset herättivät paljon keskustelua, joten lämmin suositus abstrakteihin tutustumiseen. Mm. Puhakan ja Heinosen kirjoitus käsittelee seikkailupedagogisen toiminnan vaikutuksia nuorten hyvinvointiin ja kasvukokemuksiin ja Kaasisen ja Kervisen maasto-opetuksen toteutusta etäopetuksena. Mukana on myös kaksi muuta abstraktia: Hilander ja Kesler & Kärnä. Hilander pohtii miten analysoida varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden ympäristöpiirustuksia ja Kesler ja Kärnä oppilaskeskeisyyden ilmenemistä tutkivan oppimisen syklin opetustuokioissa.

Vuonna 2021 Kasvatustieteen päivät ovat Jyväskylässä, omassa kotiyliopistossani. Toivottavasti saamme sinne jälleen teemaryhmän luonto- ja seikkailukasvatuksen ympärille ja teemaryhmään oivallisia esityksiä.

Vuoteen 2020 ajoittui myös Karppisen, Marttilan ja Saaranen-Kauppisen toimittaman kirjan ”Seikkailukasvatusta Suomessa / Outdoor Adventure Education in Finland” julkaisu. Nyt kirjaa on saatavilla myös paperikirjana verkkojulkaisun lisänä. Löydät tästä lisätietoa täältä

Enempää en vuoden aikana kyennyt tekemään tieteen parissa. Aikani ei vain riittänyt. Ehkä tuleva vuosi on armollisempi työelämässä, ja vapaa-aikaa jää enemmän tieteen harjoittamiseen. Näin toivon.

Kaikesta huolimatta ja ehkä juuri siksi parempaa ja onnellista vuotta 2021! Kiitos tieteelle, että osaavat ihmiset ovat tehneet hartiavoimin töitä koronan selättämiseksi ja hoitohenkilökunnalle, että olette jaksaneet. Jaksetaan me kaikki muutkin edelleen!

T: Maarit

Nykyisin seuraamme omaa hyvinvointiamme ja liikunnan määrää hyvin usein erilaisilla mittareilla. Sykemittarit, askelmittarit, aktiivisuusmittarit, älykännykän monenlaiset ominaisuudet jne. toimivat arkemme kuvaajina. Monet innostuvat niistä, ja niiden kertoma motivoi liikkumaan. Monille ne ovat hetken käytössä olevia välineitä, joihin väsytään ja kyllästytään. Niistä on hyötyä, mutta kaikkea kehostamme ne eivät pysty kertomaan. Eivätkä ne kiinnosta kaikkia.

Sen sijaan oman kehon kertoman olisi hyvä kiinnostaa jokaista. Milloin Sinä viimeksi pysähdyit kuulostelemaan oman kehosi kertomaa? Ehdimmekö oman arkemme kiireessä pysähtyä kuuntelemaan kehomme viestejä?

Saisiko omaan arkeensa jotenkin varattua aikaa viestien kuuntelemiseen?

Kirjoitin taannoin Tiina Kujalan kanssa artikkelin Liikunta&Tiede -lehteen kehollisuudesta. Pohdimme artikkelissamme opiskelijoiden kehollisia kokemuksia kahdella liikuntakasvatuksen kurssilla. Esille nousi, miten tärkeää on oppia kuuntelemaan omaa kehoaan. Ja miten se ei ole itsestään selvää ja helppoa ellei sitä opettele.

Eletty kehomme on kuitenkin hyvin viisas. Kehomme viestii meille monia asioita, kun annamme sille tilaa ”puhua”.

Niin, keho kertoo voiko se hyvin. Se ilmaisee tarpeen liikkua, tarpeen levätä, tarpeen saada energiaa tai tarpeen monipuoliseen liikkumiseen ja istumisen katkaisemiseen. Se osaa kertoa meille mikä liikuntamäärä on meille sopiva, jos opimme kuuntelemaan kehoamme.

Olen elämäni aikana huomannut, että liikkuessani luonnossa saan sekä kuntoa, hyvää oloa että vireät aivot, mutta myös aikaa kuunnella kehoani. Koska olen keski-ikäinen, on oman kehon kuuntelu vuodesta toiseen tärkeämpää. Aina ei tarvitse suorittaa, vaan lempeys itseä kohtaan on myös oleellista.

Olen yhdeksän vuoden ajan taivaltanut oman kotitekoisen maratonin kotipihastani pitkin metsien polkuja ja kotikuntani teitä. Tuo taival on itselleni aika, jolloin voin ajatella, mutta myös kuunnella omaa kehoani. Mitä sille kuuluu? Mitä se minulle tänä vuonna kertoo? Joka kerta, kun olen taipaleeni kulkenut ja menen kotona suihkuun, iloitsen siitä, että kehoni voi edelleen hyvin. Se jaksoi ilman ongelmia.

Tänä vuonna taipaleeni aikana huomasin, että kehoni viesti minulle hyvinvoinnista enemmän kuin esim. vuosi sitten. Pohdin siihen liittyviä syitä. Olin ennen lenkkiäni opettanut yhdeksän viikon ajan kahdesti viikossa kehonhuoltoa ja rentoutumista valinnaisliikunnan ryhmälleni. Heitä opettaessani sain myös itse huoltaa kehoani, venytellä kunnolla, opettaa syvävenyttelyjä jne. Huomaan, miten hyvää tuo teki kahdesti viikossa toteutettuna parin tunnin kokonaisuutena kerrallaan myös opettajalle. Kehoni viesti lenkilläni tuosta. Se kiitti minua monipuolisista tekemisistä.

Niin, tuo viesti oli lempeään liikkumiseen kannustava viesti. Muistathan antaa itsellesi aikaa rentoutumiseen, perusteelliseen venyttelyyn, kehonhuoltoon? Aina en ole tuota itselleni suonut.

Milloin Sinä ehdit kuunnella kunnolla omaa kehoasi? Tuo on taito, jota koetan itse opetella joka päivä lisää. Ja suosittelen taidon opettelua myös Sinulle, ellet ole sitä jo tehnyt.

Liikkeelle pääset vaikka lempeän luontoliikunnan kautta. Kysy itsellesi sopivan pituisella lenkilläsi välillä ”mitä kehollesi kuuluu”. Kehosi vastaa kyllä. Ja ota kehosi kertoma huomioon arjessasi. Meillä on elämämme aikana yksi keho. Pidetään siitä hyvää huolta.

Talvenodotusterveisin

Maarit

Kulunut kevät on ollut opetushistoriassamme poikkeuksellinen. Maaliskuun puolivälistä alkaen opetus siirtyi etäopetukseen. Myös liikunnanopetus siirtyi verkon kautta toteutettavaksi.

Minulla oli onni, että olin jo koko lukuvuoden opettanut monimuotovideototeutuksena lukioterveystietoa, joten osasin käyttää erilaisia sähköisiä järjestelmiä ja opastaa opiskelijoita niiden käyttöön. Työpaikkani tarjosi meille toimivat ja hyvät yhteydet, mistä olen kovin kiitollinen. Meillä oli välineet ja keinot astua etämaailmaan. Mutta olihan se hyppy melko tuntemattomaan, kun kaikki ryhmät ja kurssit toteutettiin yllättäen etänä.

Mutta miten selvisimme? Joka oppitunnin aloitimme Teams-kokouksen kautta edeten lukujärjestyksen mukaisesti. Kyselimme toistemme kuulumiset, edellisten tuntien sujumiset ja sovimme kuluvan oppitunnin sisällöt, mietimme tavoitteet ja toteutukset, jotka olivat mahdolliset omissa kotiympäristöissä ja opiskelimme teoriat. Pohdimme aina myös turvallisuusnäkökulmat ja mielen päällä olevat ajankohtaiset kysymykset. Ja sitten opiskelijat lähtivät liikkumaan.

Ja mitä he omissa kotiympäristöissään tekivätkään. On pakko sanoa, että liikutuin ja iloitsin siitä, miten luovasti ja monipuolisesti opiskelijat liikuntaa toteuttivat. He kävivät heittämässä frisbeegolfia, lenkkeilivät, maastopyöräilivät, soutivat, kalastivat, kaivoivat maata, retkeilivät lähimaastoissaan evästellen luonnossa, leikkivät perinteisiä pihapelejä omien pikkusisarustensa kanssa, tekivät kehonhuoltoharjoitteita, käyttivät omaa kehoaan vastuksena lihaskuntoharjoitteissa, toteuttivat monenlaisia toiminnallisia koordinaatioharjoitteita, hyödynsivät mm. MarsMars-sovelluksen ohjevideoita, suunnistivat, vaelsivat kansallispuistoissa, tekivät pitkiä kävelylenkkejä keskustellen samalla mummun, tyttöystävän … kanssa, kävivät heittelemässä koreja ulkona, ratsastivat… liikkuivat ulkona, luonnossa…

Olen ylpeä omista opiskelijoistani. Tämä korona-kevät on edellyttänyt seikkailukasvatuksesta tuttua valmiutta kohdata uusi ja yllättävä siten, että osaa soveltaa toimintaansa olosuhteiden mukaiseksi. Tämä on edellyttänyt toivoa hyvästä tulevasta, luovuutta ja uskoa siihen, että tästä selvitään. Ja opiskelijani selvisivät, sovelsivat, loivat uutta, tekivät mitä hienoimpia omaa kuntoaan ylläpitäviä ja edistäviä liikuntatehtäviä. Uskon vahvasti, että he oppivat tämän kevään aikana taitoja, joita tarvitaan tulevaisuudessa paljon, koska tulevaisuus on aina uuden kohtaamista. Sana resilienssi kuvaa opiskelijoiden toimintaa erittäin hyvin.

Liikunnan lisänä he jaksoivat opiskella teoreettisia aineita motivoituneesti.

Olen heistä ylpeä 🙂 Vaikka etäkokoukset eivät voi korvata aitoja kohtaamisia, niin tänä keväänä opimme toisenlaisia, monella tavalla tärkeitä taitoja.

🙂 Kesäterveisin Maarit

13.1.2020 Humak julkaisi Seppo J.A. Karppisen (päätoimittaja), Anita Saaranen-Kauppisen (toimittaja-koordinoija) ja allekirjoittaneen toimittaman teoksen Seikkailukasvatusta Suomessa – pedagogisia ja didaktisia näkökulmia. Outdoor Adventure Education in Finland – pedagogical and didactic perspectives.

Löydät julkaisun täältä

Voit ladata sen ilmaiseksi yllä olevasta linkistä. Kirjasta on myöhemmin saatavilla myös painettuja julkaisuja.

”Teoksessa tarkastellaan seikkailukasvatuksellisen toiminnan ohjaamisen teoreettisia ja käytännöllisiä oletuksia, periaatteita, näkemyksiä ja valintoja. Huomio kiinnitetään seikkailukasvatuksen pedagogiikkaan ja didaktiikkaan niin yleisesti kuin erityisesti suomalaisessa toimintaympäristössä. Artikkelikokoelman tavoitteena on tarjota lukijoille aineksia ja virikkeitä seikkailukasvatuksellisen toiminnan lähtökohtien arvioimiseen sekä käytännölliseen suunnittelemiseen ja toteuttamiseen.”

294 sivua sisältävä teos rakentuu 23:sta aihetta eri näkökulmista lähestyvästä artikkelista. Kirjoittajina on sekä suomalaisia alan asiantuntijoita että kansainvälisiä tutkijoita. Kirja on kaksikielinen. Artikkelit on kirjoitettu joko suomeksi tai englanniksi ja tiivistelmät on kirjoitettu kummallakin kielellä.

Teoksessa on kaksi omaa artikkeliani: ”Luontoliikunta elämys- ja seikkailu-pedagogiikassa” ja ”Didaktisia näkökulmia elämys- ja seikkailu-pedagogiikkaan ja erilaisiin oppijoihin”.

Toivon, että teoksesta on apua kaikille luonnossa toimiville opettajille, ohjaajille, kasvattajille, vapaaehtoistoimijoille, terapeuteille jne.

Kirjan julkaisemisen lisäksi Koneen Säätiö myönsi rahoituksen Tampereen yliopiston koordinoimalle professori Päivi Honkatukijan johtamalle tutkimushankkeelle neljäksi vuodeksi. Honkatukian lisäksi työryhmään kuuluvat Veli-Matti Värri ja Eveliina Asikainen, Maarit Marttila, Mari Pienimäki ja Juha Nieminen.

Tutkimushankkeessa on seikkailukasvatus menetelmänä vahvasti mukana, ja hankkeen tavoitteena on kääntää nuorten ympäristöahdistus hyvinvoinniksi.

Löydät tästä lisätietoa (linkki tiedotteeseen).

Yhteenvetona voin todeta, että vuodenvaihde on ollut todella mielenkiintoinen ja jännittävä. Neljä vuotta kestänyt kirjan toimitusprosessi tuli päätökseensä, ja tilalle tuli neljän vuoden kestävä uusi ja erittäin innostava tutkimushanke tulevaisuuden, hyvinvoinnin ja toivon ympärillä.

Luontoliikunta- ja tutkimusterveisin Maarit

Kirjaan tähän ylös joitakin päiviltä mieleeni vakaasti jääneitä ajatuksia. Ensin haluan välittää kaikille kasvatustieteen professori, aivotutkija Minna Huotilaisen viestin siitä, mitä aivotutkimus antaa kasvatustieteelle.

Minna Huotilainen oli päivien toinen pääpuhuja, ja hänen esityksensä otsikko oli ”Miten aivotutkimusta voi käyttää opetuksen ja oppimisympäristöjen suunnittelussa?” 

Tiivistäen voin todeta, että vaikka maailma kehittyy, niin aivomme tarvitsevat oppimista edistämään yhä edelleen liikuntaa kävelystä tanssiin, istumisen välttämistä, unta, keksintöjä ja rakentelua, musiikkia, käsin tekemistä, toisillemme jakamista, yhdessä oppimista, rauhaa keskittyä ja jatkuvien keskeytysten välttämistä. Näin kuuluu aivotutkimuksen viesti Minna Huotilaisen välittämänä. Liikunta myös tukee mielenterveyttä. Nämä perusasiat eivät katoa kehityksen myötä. Tämä on tärkeää viestiä koulun kehittämisessä.

Samalla on myös helppo todeta, että edellä kerrotut aivojen hyvinvointia ja oppimista tukevat asiat liittyvät kiinteästi elämys- ja seikkailupedagogiikkaan.

Opetuksen toteutuksessa kannattaa siis muistaa liikunnan tärkeys, musiikki, käsillä tekeminen, yhdessä oppiminen, rauhoittuminen opittavan asian äärelle ja ajan antaminen häiriöttömälle työskentelylle. Myös uskoa siihen, että opin, kannattaa vahvistaa. Minusta nämä asiat kuuluvat oleellisesti elämys- ja seikkailupedagogiikkaan, kuten opetukseen yleensäkin.

Vetämässämme luonto- ja seikkailukasvatuksen teemaryhmässä pohdimme oivallisia tutkimuksia koulupihan merkityksistä alakoulun oppilaille Päivi Vesalan esittämänä ja monimuotoisia käsityksiä luonnon monimuotoisuudesta Miikka Erikssonin ja Sirpa Kärkkäisen esittäminä.

Timo Latomaa ei valitettavasti päässyt paikalle esittelemään omaa abstraktiaan, mutta hänenkin abstrakti on luettavissa kasvatustieteen päivien abstraktikirjasta.

Vesalan tutkimuksen sanoma on selkeä: koulupihalla on merkitystä oppilaille. ”Koulupihalla on toiminnallisuutta laajempi merkitys mm. tärkeänä elpymisen tunteiden virittäjänä. Ihmisen ja paikkojen suhde on vastavuoroinen, moniulotteinen ja luova. Siksi lapset käyttävät, kokeilevat ja muokkaavat paikkoja jatkuvasti omiin tarkoituksiinsa sopiviksi.” Alla olevassa kuvassa on hienosti kiteytettynä ideaali koulupiha. Kuvassa olevat seikat tulisi huomioida koulupihojen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Vesala 2016

Miikka Eriksson, Jari Kukkonen, Sirp Kärkkäinen, Ville Tahvanainen ja Teemu Valtonen tarkastelivat abstraktissaan opettajaopiskelijoiden käsityksiä monimuotoisuuden käsitteestä.

Tämänkin tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset ovat selkeät: ”Kasvatus kestävään tulevaisuuteen edellyttää monimuotoisuus-käsitteen monipuolista tarkastelua. Keskeisiä käsitteitä olisi syytä tarkastella konkreettisin esimerkein ja mielellään luonnossa asiaan perehtyen. Erityisesti opetuksessa tulisi huomioida perinnöllisen monimuotoisuuden tärkeys esim. osana lajiston ilmastonmuutokseen sopeutumiskykyä sekä mikroelinympäristöjen merkitys osana elinympäristöjen monimuotoisuuden vaalimista.”

Ehdin käydä kuuntelemassa lisäksi ainedidaktiikkaa ja johtamista käsitteleviä teemaryhmiä, mutta palaan niihin toisella kertaa.

Kiitos Anita Saaranen-Kauppinen ja Päivi Virtanen teemaryhmämme yhteistoteutuksesta. Ja kiitos teemaryhmän innostavista esityksistä 🙂

Päivät olivat virkistävät ja ajattelua ruokkivat.

🙂 Maarit

Pyynnöstä kirjoitin kesällä artikkelin ”Seikkailukasvatuksen perusteita” Leirikoulu – koulun ulkopuolinen opetus -julkaisuun. Se on Suomen leirikouluyhdistys ry:n lehti. Artikkelini löytyy 2/2019 eli syyskuussa ilmestyneestä paperilehdestä.

Laitan tähän mukaan kuvan artikkelistani. Paremmin kirjoituksen voi lukea lehdestä. Artikkelista saa tiivistä perustietoa seikkailukasvatuksesta.

Kasvatustieteen päivien teemaryhmien abstraktit on myös julkaistu. Tästä linkistä löydät ”Luonto- ja seikkailukasvatus” – teemaryhmän abstraktit. Hienoja abstrakteja. Innolla odotan päiviä ja herääviä keskusteluja 🙂

T: Maarit

Jes, iso lukuvinkki; eli nyt on saatavilla hieno uusi Metsähallituksen tutkimusjulkaisu: Moved by Nature – School-children´s experiences of outdoor activities in nature: Elina Hasanen and Kati Vähäsarja.

Löydät julkaisun tästä linkistä

Ohessa otteita julkaisun tiivistelmästä:

” Lasten kokemukset liikkumisesta luontoliikuntapäivillä olivat hyvin myönteisiä. Merkityksellisimmät kokemukset voi jakaa kolmeen kokonaisuuteen: 1) vapaus, omaehtoisuus ja seikkailu, 2) uuden oppiminen, itsensä haastaminen ja onnistuminen sekä 3) yhdessäolo, kaveruus ja yhteishenki. Tulosten mukaan luontoliikuntaa järjestettäessä on hyvä huomioida etenkin aikuisjohtoisen oppimisen ja omaehtoisen toiminnan tasapaino sekä yhdessä toimimisen merkityksellisyys.

Arkena luonnossa liikkumista ja olemista piti itselleen tärkeänä noin 90 prosenttia lapsista. Luonto ja luonnossa liikkuminen merkitsivät lapsille etenkin aistielämyksiä, rauhaa, elpymistä ja vetäytymistä sekä vapautta ja leikkisyyttä, tarjoten vastapainoa koulutyölle, kaupunkiympäristölle ja ruutuajalle. Lähes puolet piti koulun luontoliikunnan määrää liian vähäisenä.

Tutkimus tarjoaa perusteluja lisätä koulun luontoliikuntaa sekä edistää perheiden yhdessä luonnossa liikkumista. ”

Eli käärikäämme hihat ja menkäämme ulos liikkumaan luonnossa. Meillä on ehtymätön aarreaitta metsissämme, järvissämme, kallioillamme ja soillamme.

Tieteellisesti tätä asiaa pohditaan lisää myös Joensuussa Kasvatustieteen päivillä marraskuussa. Teemaryhmäämme Luonto- ja seikkailukasvatus tuli hienoja abstrakteja. Tarkka teemaryhmämme esitysajankohta selviää lähipäivinä. Kannattaa siis olla kuulolla.

Ruskaterkuin

🙂 Maarit

Olen koko elämäni nauttinut lähiliikunnasta. Pienestä lapsesta alkaen, jolloin omat vanhempani innostivat minut liikkumaan joko suksin, pyörällä, jalan, potkukelkalla tai luistimin jne. Ehkä lapsuuden muistoista johtuen olen halunnut sekä liikunnanopettajana että liikuntatieteiljänä edistää helposti tavoitettavaa ja edullista arjen liikuntaa. Tähän on syynä myös se, että olen elämäni aikana kohdannut lukuisia ihmisiä, joilla ei ole varaa ja/tai aikaa käydä ohjatussa liikunnassa/urheilussa. Niinpä olen halunnut omalla esimerkilläni innostaa liikkumaan edullisesti ja ajasta riippumattomasti.

Yksi tällainen liikunnan muoto on suoraa kotiovelta toteutettava maraton. Aloin näiden toteuttamisen vuonna 2012. Olen aina pitänyt lenkkeilystä, ja jo lapsena juoksin ympäri kotimaisemiani. Myöhemmin pienten lasten äitinä nautin lasten kanssa tehtävistä lenkeistä. Tyttöni pyöräilivät tai ihan pieninä ollessaan olivat vaunuissa/rintarepussa/rattaissa ja minä lenkkeilin. Kun he kasvoivat isoksi, muuttuivat lenkkini enemmän omiksi maastolenkeiksi. Ja nykyisin yksi mukava hetki vuodessa on kiertää oma ”Vesilahti-maraton”. Ensimmäiset vuodet tein maratontaipaleeni kesälomalla, mutta jo usean vuoden ajan olen käyttänyt yhden aamupäivän syyslomastani kotikutoisen maratonin kiertoon.

Ja miten sen teen. Tänä aamuna heräsin jo klo 4.00. Ulkona oli pimeää ja pakkanen. Maailma oli kuurassa ja täysikuu loisti kauniina. Söin aamupalan ja pakkasin matkaan juomapullon sekä pukeuduin heijastinliiviin ja lähdin taipaleelleni klo 5.30. Ulkona oli tähtikirkas kuutamo. Ja kaikki paikat kuurassa. Vau.

Kuljin pimeässä. Kuuntelin kurkien huuhtoa, näin metsäkauriita, valkohäntäpeuroja, joutsenia, kuuntelin kukon laulua ja siperianhuskyjen laulantaa. Aamu valkeni ja kilometrini etenivät. Matkan puolessa välissä olin jälleen kotona. Kävin juomassa valmiiksi jättämäni kahvin ja jatkoin matkaa.

Päivä kirkastui matkan edetessä ja minä nautin. Kilometrien taittuessa ajatteluni vapautui. Minulla oli vain omaa aikaa, vain aikaa itselleni. Nautin.

Katselin maisemia, nappasin matkalla myös kuvia, koska niinhän se on, että ei matka tapa, vaan vauhti. Minulla ei ollut kiirettä saapua perille.

Olen nykyään keski-ikäinen nainen. Liikunnanopettaja. Jaksan edelleen tehdä näitä omia taipaleitani. Oma ammattini luo pohjan kestävyyskunnolle, mutta myös arjen liikkuminen edistää kestävyysominaisuuksia. Edullinen, saavutettava, suoraa kotiovelta tapahtuva liikkuminen on oivallista omasta itsestä huolehtimista. Sellainen liikunta, mikä on mahdollista ilman suuria taloudellisia panostuksia. Sellainen, mikä on myös ympäristöystävällistä. Minun ei tarvitse lähteä minnekään, sillä parhaat matkat ovat matkoja omaan itseensä. Ja niitä nämä omatekoiset maratonini ovat, suoraa kotiovelta.

Lämmin suositus lähiliikuntaan myös Sinulle. Matkan ei tarvitse olla reilua 42:ta kilometriä. Se voi olla aluksi vaikka yksi kilometri. Uskallan luvata, että saat matkastasi kaupantekijäiseksi hyvän olon ja mielen 🙂

🙂 Maarit

Kasvatustieteen päivät 2019 järjestetään tänä vuonna Joensuussa. Löydät oheisesta linkistä niistä lisätietoa.

Nyt on ajankohtaista lähettää abstrakteja eri teemaryhmiin. Tarkemmat tiedot löydät täältä. Aikaa on 1.10.2019 asti!

Luonto- ja seikkailukasvatuksella on oma teemaryhmänsä, joten kannustan kaikkia tästä kiinnostuneita mukaan pohtimaan kyseistä aihealuetta kanssamme.

Luonto- ja seikkailukasvatus

Maarit Marttila Tampere, Pirjo Kuukkanen Lapin yliopisto, Anita Saaranen-Kauppinen HUMAK ja Päivi Virtanen HY

Teemaryhmään toivotaan puheenvuoroja, joissa esitellään luonto-, ympäristö- ja seikkailukasvatukseen kytkeytyvien teoreettisten tai empiiristen tutkimusten ideoita, suunnitelmia, meneillään olevia prosesseja tai valmiita tutkimustuloksia. Teemaa voidaan lähestyä esimerkiksi luonto-oppimisympäristöjen, luontoon liittyvien oppimiskokemusten, ulkona oppimisen, ohjaamisen, elämys- ja seikkailupedagogiikan, kestävyyskasvatuksen, terveys- ja hyvinvointivaikutusten ja kehollisuuden näkökulmista.”

Toivottavasti tapaamme Joensuussa 🙂

dav

Tutkimusterveisin Maarit