Tätä blogia ylläpitää liikuntapedagogiikasta väitellyt LitT opettaja-opo-tutkija Maarit Marttila. Sivun yläreunasta löydät navigointiohjeet blogini lukemiseen.

Hei lukijani!

Hienoa, että löysit tiesi blogiini! Käsittelen täällä itselleni tärkeitä tutkimiani asioita tieteen näkökulmasta. Toivon, että blogini olisi hyödyksi ja iloksi Sinulle. Sinun ajatuksesi ovat puolestaan arvokkaita ja hyödyksi minulle!

🙂 Maarit

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuva on Islannista, missä olin konferenssimatkalla kesällä 2012.

Vuosi 2018 näytti melojan, hiihtäjän, fillaroijan, juoksijan, käveleskijän, ajattelijan, puissa kiipeilijän, tutkijan… näkökulmasta tältä kotiovelta kuljettuna ja kuvattuna 🙂

Ihanaa Uutta Vuotta 2019 kaikille 🙂

Maarit

Vuoden 2019 lupaus

Esitys1

Lupaan vuodelle 2019 yhden asian: en tee yhtä paljon töitä kuin tein vuonna 2018. Elämä ei voi olla jatkuvaa työntekoa. Päivään on mahduttava muutakin kuin herääminen klo 5, töitä klo 5.30-6.30, töihin klo 7.30 ja siitä töitä klo 16. Kotiin ja töitä klo 17-… siihen asti, kun ei vain enää jaksa. Liian usein myös viikonloppuisin.

Ja miksi vuoteni, erityisesti syyslukukausi, on ollut tällainen? Ammatillisessa koulutuksessa on toteutettu reformia elokuusta 2018 alkaen. Se on käytännössä tarkoittanut uudistusta, mikä on laajuudessaan lähes yhtä merkittävä kuin aikoinaan peruskoulun tulo Suomeen. Koko tapa toteuttaa koulua on muuttunut.

Samaan aikaan vanhat käytännöt ovat kuitenkin vielä pyörineet ja uutta on rakennettu kokeilukulttuurin periaatteella. Myös organisaatio on uudistunut ja ihmiset ovat siirtyneet uusiin tehtäviin ja työympäristöihin.

Kaikesta tästä johtuen normaali työaika ei ole vain riittänyt. Kaikkea sitä, mitä on pitänyt tehdä ja mihin on pitänyt perehtyä, ei ole pystynyt tekemään työpäivien aikana.

Tammikuussa astuu voimaan seuraava uudistus: vuosityöaika. Vuodessa on käytettävissä 1500 tuntia ja kaikki työ tulee tehdä tuossa ajassa. Jo tästä johtuen minun pitää luvata se, että en tee enää töitä kuin keskimäärin 37,5 tuntia viikossa. Välillä tuo ylittyy, mutta jos niin käy, niin vastaavasti välillä ajan tulee alittua. Lupaukseni pohjautuu nyt siis käytettävään työaikaan, mutta myös siihen, että kuluneen syksyn aikana en ole vapaa-ajallani voinut tehdä yhtään esimerkiksi tutkimustyötä. Aikaa ei ole ollut. Ja ajatukset ovat olleet koko ajan kiinni muuttuvassa työelämässä. Ajatuksia ei siis ole voinut siirtää tutkimuskysymyksiin. Ja tämä on ollut itselleni hankala asia. En pidä siitä.

Työhyvinvoinnin opettajana tiedän lisäksi oikein hyvin, että arjen tulisi koostua kolmen tasapainossa olevan asian yhtälöstä. Unta tulisi olla 8 h, vapaa-aikaa toinen 8 h ja loppu työtä. Nyt näin ei ole ollut. Jatkossa tuohon tulee pystyä.

Lupaan siis tehdä vähemmän töitä. Lupaan käyttää vapaa-aikaani tutkimuksen tekemiseen ja siitä nauttimiseen, läheisiini, liikuntaan, ihan myös omaan itseeni, sillä pidemmän päälle on kestämätöntä juosta koko ajan töitä kokoon.

Joulukuussa 2019 katson, miten lupaukseni on käynyt. Mitä sinä lupaat tulevalle vuodelle 2019?

Terv. Maarit
Ps. Tämä postaukseni ei ollut ylen positiivinen, mutta elämähän on eri värien kirjoa. Kaikilla.
mde

Vinkkinä Sinulle lukijani; Jyväskylän yliopiston Koulutusjohtamisen instituutin blogi seurantaasi. Löydät sen täältä.

Linkitän tämän tänne, sillä koulun kehittämisessä johtaminen on hyvin oleellinen ja mielenkiintoinen asia. Johtamiseen liittyviä asioita on siksi hyödyllistä seurata, ymmärtää ja pohtia.

Joulukuun terveisin 🙂 Maarit

Tampereen yliopisto järjesti Kansalliset Kasvatustieteen päivät 2018 kuluvalla viikolla. Päivillä oli monipuolisesti esillä kasvatustieteen ajankohtaisia asioita ja tutkimuksia. Voit katsoa lisätietoa päivien sisällöistä täältä.

Tiivistäen voisi sanoa, että päivillä kohtasi hyvyys, kauneus ja totuus.

Itselläni oli päivillä mielenkiitoinen rooli. Sain toimia kahden teemaryhmän vetäjänä yhdessä Pirjo Kuukkasen, Anita Saaranen-Kauppisen ja Päivi Virtasen kanssa. Oheisesta linkistä näet teemaryhmissä olleiden esitysten nimet.

Esitykset olivat mielenkiintoisia ja paljon keskustelua herättäviä. Tutkimuksia oli tehty hyvin eri-ikäisten opiskelijoiden/oppilaiden kanssa ja erilaisissa vaihtelevissa luontoympäristöissä. Tutkimusten tulokset olivat tästä huolimatta hyvin samansuuntaisia. Ympäristöistä opittiin tekemään uusia tulkintoja, osallisuus, hyvänolon tuntemukset, vastuullisuus, sisu, voimaantuminen ja yhdessä tutkiminen näyttäytyivät sanoina tutkimustuloksissa. Vertaisoppiminen, toisten syvempi ymmärtäminen, kotoutumista edistävät seikat, kuntoutuminen ja luonto rauhoittavana ympäristönä kehollisille kokemuksille ja reflektoinnille esiintyivät myös tuloksissa.

Kaikkien teemaryhmien ja symposiumien esitysten abstraktit löydät tästä abstraktikirjasta.

Lämmin lukusuositus kirjalle!

Yhdessä Tiina Kujalan kanssa kirjoittamamme abstraktin perusteella tekemäni esityksen löydät täältä:

Diat, Kasvatustieteen päivät 2018, Marttila


Ja samalla suuri kiitos yhteistyötiimillemme.

Teemaryhmiimme osallistunut lähes valmis kasvatustieteen opiskelija totesi, että oli ilo seurata aiheen ympärillä käytyä asiantuntijakeskustelua.

Tästä on hyvä jatkaa luonto- ja seikkailukasvatuksen tutkimuksen kehittämistä hyvyyden, kauneuden ja totuuden viitekehyksessä. Tulevaisuudessa myös kriittinenkin tutkimusta eteenpäin vievä tieteellinen keskustelu on tervetullutta!

Myöhäissyksyn terveisin Maarit

 

Olen kuluneen viikon aikana miettinyt moneen kertaan sitä, miten maapallomme säilyy elinkelpoisena tuleville sukupolville. Syy tähän on seuraava:

Ilmastokatastrofin etenemisestä saatiin surullista uutta tietoa, kun kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi raporttinsa. Tutkijoiden synkät varoitukset seuraavat koko ajan toistaan.

Ellemme puutu tähän ihan jokainen, edessämme on todella vaikeat ajat.

Mutta toivoa ei kannata koskaan heittää. Alla olevasta linkistä voit katsoa, mitä professori Veli-Matti Värri kehottaa kouluissa tekemään:

Yksi lääke ilmastokatastrofin hoitoon on lasten luontosuhteen elvyttäminen.

Opettajana voin tehdä oman osani luontosuhteen elvyttämisen eteen nuorten ihmisten parissa. Sen lisäksi teen, ja itse asiassa olen aina tehnytkin, koska ympäristömme tila on kiinnostanut maalta lähtöisin olevaa ihmistä lapsesta saakka, ainakin nämä:

  1. En ole harrastanut lomamatkailua lentäen koskaan. Lentokoneeseen astun vain, kun se on töiden vuoksi pakollista. Noita pakkoja on elämässäni ollut vain muutama. Jatkan edelleen lomamatkailua pääasiassa lihasvoimalla.
  2. Syön lähellä tuotettua ruokaa.
  3. Syön kasvispainotteista ruokaa.
  4. Ostan uusia tuotteita ainoastaan todelliseen tarpeeseen.
  5. Ostan laadukkaita kotimaisia tuotteita, jotka kestävät kulutusta.
  6. Teen itse lihasvoimalla niin paljon asioita kuin kykenen.
  7. Käytän kemikaaleja harkiten.
  8. Hyvä viikkosiivous vähentää kemikaalien käyttöä.
  9. Pidän itsestäni huolta, jotta en kuormittaisi lääketeollisuutta jne. (toki kaikkeen ei voi itse vaikuttaa).
  10. Iloitsen siitä, että perheeni on omaksunut kierrättämisen, järkevän kuluttamisen, ympäristöystävällisen tavan käyttäytyä…
  11. Kierrätän jätteitä, joiden määrän pyrin minimoimaan.
  12. Kierrätän muutenkin tuotteita.
  13. Liikunnan ammattilaisena harrastan lajeja, jotka eivät kuormita ympäristöä.
  14. Liikunnan ammattilaisena harrastan lajeja, joita voi toteuttaa suoraa kotiovelta.
  15. Valitettavasti joudun käyttämään autoa työni vuoksi. Siitä en voi luopua. Ehkä sekin on joskus mahdollista?

Entä mitä sinä voisit tehdä? Edellä esittämäni lista ei haittaa omaa elämääni tai aiheuta tunnetta, että jään jostain paitsi. Monenlaisia omaan elämään sopivia keinoja on, ja uskon, että pienet teot kasvattavat suuren virran, kunhan teemme niitä kaikki.

Ympäristökatastrofin lisäksi silmiini osui myös uusi pro gradu -tutkielma elämys- ja seikkailupedagogiikasta. Siinä menetelmää on tarkasteltu kvantitatiivisin mittauksin. Koska toteutusaika on ollut varsin lyhyt, on tulosten yleistäminen hankalaa. Mutta mielenkiintoinen luettava ko. gradu on. Tekijät toteavat, että menetelmä näyttää sopivan erityisesti pojille.

”TURUN YLIOPISTO
Opettajankoulutuslaitos, Rauman kampus
KALIMA, NOORA, KATAJISTO, HENNI:
Seikkailu- ja elämyspedagogiikan vaikutus motivaatioon ja oppimiseen

Tämän kvantitatiivisen toimintatutkimuksen tarkoituksena on kerätä
tutkimustietoa seikkailu- ja elämyspedagogisen opetusmenetelmän
motivoivuudesta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös menetelmällä
saavutettuja oppimistuloksia. Näitä saatuja tuloksia verrataan perinteisen
luokkahuoneopetuksen motivoivuuteen ja saavutettuihin oppimistuloksiin.
Tutkimusjoukkona on neljä luokkaa (n=64). Tutkimus toteutettiin joulukuussa
2017 yhden päivän aikana. Tutkimuksessa nousi esiin, että oppilaat olivat vähän
motivoituneempia seikkailu- ja elämyspedagogisesti pidetyillä tunneilla,
mutta saivat parempia oppimistuloksia perinteisellä
luokkahuoneopetustunneilla. Erot eivät olleet suuria tai yleisellä tasolla
tilastollisesti merkitseviä…”

Hienoa, kun myös kvantitatiivisia tutkimuksia menetelmästä tehdään. Voit katsoa lisää tietoa muista tuloksista ja pohdinnasta tästä linkistä. 

Syysterveisin… Kasvatustieteen päiviä odotellen 🙂

43237922_10212539873593891_4467153909286174720_o.jpg

Maarit

 

 

41312893_10212258994652093_8096801075731890176_n
Kasvatustieteen päivät lähestyvät!
Muistathan jättää abstraktisi sinne ajoissa (24.9.2018 mennessä).
Päivillä on oma teemaryhmänsä luonto- ja seikkailukasvatuksesta:
”Luonto- ja seikkailukasvatus
Maarit Marttila, Tampereen kaupunki, Tredu
Pirjo Kuukkanen, Lapin yliopisto
Anita Saaranen-Kauppila, Humanistinen ammattikorkeakoulu
Päivi Virtanen, Helsingin yliopisto
Luonto- ja seikkailukasvatuksen teemaryhmään toivotaan puheenvuoroja, jotka pohjautuvat luonto- ja seikkailukasvatusta tarkasteleviin teoreettisiin ja/tai empiirisiin tutkimuksiin. Aihetta voidaan lähestyä mm. luontoympäristössä tapahtuvien oppimiskokemusten, ulkona oppimisen, oppimisympäristöjen, elämys- ja seikkailupedagogiikan, luonnossa tapahtuvien kehollisten kokemusten, kehollisuuden, liikunnan sekä terveydellisten vaikutusten näkökulmista. Ryhmään toivotaan erityisesti
esityksiä, joissa näkökulma painottuu luontokasvatukseen, seikkailukasvatukseen, ympäristökasvatukseen, liikuntakasvatukseen tai tulevaisuuskasvatukseen.”
Lisää tieto päivistä löydät täältä.
Toivottavasti tapaamme päivillä!
🙂 Maarit
41129129_10212243646908409_2034206093181190144_o.jpg

sdr

Hei!

Laitan tänne kaikille tiedoksi erittäin vahvana lukusuosituksena laajan ”Mun juttu – hankkeen” raportin. Löydät sen tästä linkistä.

”Mun juttu – meidän tulevaisuus -hankkeen pilottien lähtökohtana on ollut edistää nuorten hyvinvointia ja tukea heidän hakeutumistaan koulutukseen ja työelämään. Keinoina on käytetty taidetta, kulttuuria, mediaa, liikuntaa ja luontoelämyksiä. Hankkeen nimessä esiintyvä Mun juttu -käsite viittaa opetusneuvos Martti Hellströmin esittämään ajatukseen siitä, että jokaisella nuorella tulisi olla mahdollisuus löytää oma intohimonsa ja kasvaa täyteen mittaansa. Oman jutun löytäminen tarkoittaa siis laajasti oman osaamisen tunnistamista, tiedostamista ja kehittämistä. Oma osaaminen voi selkiintyä sopivassa pilotissa tai työpajassa ja parhaimmillaan johtaa siihen, että nuori hakeutuu kyseiselle alalle.”

Mun jutussa pedagogisesti keskeisellä sijalla ovat olleet elämys- ja seikkailupedagogiikka ja taidepedagogiikka. Janne Matikainen avaa taustaa, teoriaa ja käsitteitä tarkemmin raportissa olevassa artikkelissaan.

Mun juttu -hanke tuotti onnistuneita tuloksia syrjäytymisen ehkäisyssä. Kannattaa siis lukea lisää tietoa heidän kehittämistään malleista.

Syysterveisin

Maarit