Tätä blogia ylläpitää liikuntapedagogiikasta väitellyt LitT lehtori-opo-tutkija Maarit Marttila. Sivun yläreunasta löydät navigointiohjeet blogini lukemiseen.

Hei lukijani!

Hienoa, että löysit tiesi blogiini! Käsittelen täällä itselleni tärkeitä tutkimiani asioita tieteen näkökulmasta. Toivon, että blogini olisi hyödyksi ja iloksi Sinulle. Sinun ajatuksesi ovat puolestaan arvokkaita ja hyödyksi minulle!

🙂 Maarit

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuva on Islannista, missä olin konferenssimatkalla kesällä 2012.

Jes, iso lukuvinkki; eli nyt on saatavilla hieno uusi Metsähallituksen tutkimusjulkaisu: Moved by Nature – School-children´s experiences of outdoor activities in nature: Elina Hasanen and Kati Vähäsarja.

Löydät julkaisun tästä linkistä

Ohessa otteita julkaisun tiivistelmästä:

” Lasten kokemukset liikkumisesta luontoliikuntapäivillä olivat hyvin myönteisiä. Merkityksellisimmät kokemukset voi jakaa kolmeen kokonaisuuteen: 1) vapaus, omaehtoisuus ja seikkailu, 2) uuden oppiminen, itsensä haastaminen ja onnistuminen sekä 3) yhdessäolo, kaveruus ja yhteishenki. Tulosten mukaan luontoliikuntaa järjestettäessä on hyvä huomioida etenkin aikuisjohtoisen oppimisen ja omaehtoisen toiminnan tasapaino sekä yhdessä toimimisen merkityksellisyys.

Arkena luonnossa liikkumista ja olemista piti itselleen tärkeänä noin 90 prosenttia lapsista. Luonto ja luonnossa liikkuminen merkitsivät lapsille etenkin aistielämyksiä, rauhaa, elpymistä ja vetäytymistä sekä vapautta ja leikkisyyttä, tarjoten vastapainoa koulutyölle, kaupunkiympäristölle ja ruutuajalle. Lähes puolet piti koulun luontoliikunnan määrää liian vähäisenä.

Tutkimus tarjoaa perusteluja lisätä koulun luontoliikuntaa sekä edistää perheiden yhdessä luonnossa liikkumista. ”

Eli käärikäämme hihat ja menkäämme ulos liikkumaan luonnossa. Meillä on ehtymätön aarreaitta metsissämme, järvissämme, kallioillamme ja soillamme.

Tieteellisesti tätä asiaa pohditaan lisää myös Joensuussa Kasvatustieteen päivillä marraskuussa. Teemaryhmäämme Luonto- ja seikkailukasvatus tuli hienoja abstrakteja. Tarkka teemaryhmämme esitysajankohta selviää lähipäivinä. Kannattaa siis olla kuulolla.

Ruskaterkuin

🙂 Maarit

Olen koko elämäni nauttinut lähiliikunnasta. Pienestä lapsesta alkaen, jolloin omat vanhempani innostivat minut liikkumaan joko suksin, pyörällä, jalan, potkukelkalla tai luistimin jne. Ehkä lapsuuden muistoista johtuen olen halunnut sekä liikunnanopettajana että liikuntatieteiljänä edistää helposti tavoitettavaa ja edullista arjen liikuntaa. Tähän on syynä myös se, että olen elämäni aikana kohdannut lukuisia ihmisiä, joilla ei ole varaa ja/tai aikaa käydä ohjatussa liikunnassa/urheilussa. Niinpä olen halunnut omalla esimerkilläni innostaa liikkumaan edullisesti ja ajasta riippumattomasti.

Yksi tällainen liikunnan muoto on suoraa kotiovelta toteutettava maraton. Aloin näiden toteuttamisen vuonna 2012. Olen aina pitänyt lenkkeilystä, ja jo lapsena juoksin ympäri kotimaisemiani. Myöhemmin pienten lasten äitinä nautin lasten kanssa tehtävistä lenkeistä. Tyttöni pyöräilivät tai ihan pieninä ollessaan olivat vaunuissa/rintarepussa/rattaissa ja minä lenkkeilin. Kun he kasvoivat isoksi, muuttuivat lenkkini enemmän omiksi maastolenkeiksi. Ja nykyisin yksi mukava hetki vuodessa on kiertää oma ”Vesilahti-maraton”. Ensimmäiset vuodet tein maratontaipaleeni kesälomalla, mutta jo usean vuoden ajan olen käyttänyt yhden aamupäivän syyslomastani kotikutoisen maratonin kiertoon.

Ja miten sen teen. Tänä aamuna heräsin jo klo 4.00. Ulkona oli pimeää ja pakkanen. Maailma oli kuurassa ja täysikuu loisti kauniina. Söin aamupalan ja pakkasin matkaan juomapullon sekä pukeuduin heijastinliiviin ja lähdin taipaleelleni klo 5.30. Ulkona oli tähtikirkas kuutamo. Ja kaikki paikat kuurassa. Vau.

Kuljin pimeässä. Kuuntelin kurkien huuhtoa, näin metsäkauriita, valkohäntäpeuroja, joutsenia, kuuntelin kukon laulua ja siperianhuskyjen laulantaa. Aamu valkeni ja kilometrini etenivät. Matkan puolessa välissä olin jälleen kotona. Kävin juomassa valmiiksi jättämäni kahvin ja jatkoin matkaa.

Päivä kirkastui matkan edetessä ja minä nautin. Kilometrien taittuessa ajatteluni vapautui. Minulla oli vain omaa aikaa, vain aikaa itselleni. Nautin.

Katselin maisemia, nappasin matkalla myös kuvia, koska niinhän se on, että ei matka tapa, vaan vauhti. Minulla ei ollut kiirettä saapua perille.

Olen nykyään keski-ikäinen nainen. Liikunnanopettaja. Jaksan edelleen tehdä näitä omia taipaleitani. Oma ammattini luo pohjan kestävyyskunnolle, mutta myös arjen liikkuminen edistää kestävyysominaisuuksia. Edullinen, saavutettava, suoraa kotiovelta tapahtuva liikkuminen on oivallista omasta itsestä huolehtimista. Sellainen liikunta, mikä on mahdollista ilman suuria taloudellisia panostuksia. Sellainen, mikä on myös ympäristöystävällistä. Minun ei tarvitse lähteä minnekään, sillä parhaat matkat ovat matkoja omaan itseensä. Ja niitä nämä omatekoiset maratonini ovat, suoraa kotiovelta.

Lämmin suositus lähiliikuntaan myös Sinulle. Matkan ei tarvitse olla reilua 42:ta kilometriä. Se voi olla aluksi vaikka yksi kilometri. Uskallan luvata, että saat matkastasi kaupantekijäiseksi hyvän olon ja mielen 🙂

🙂 Maarit

Kasvatustieteen päivät 2019 järjestetään tänä vuonna Joensuussa. Löydät oheisesta linkistä niistä lisätietoa.

Nyt on ajankohtaista lähettää abstrakteja eri teemaryhmiin. Tarkemmat tiedot löydät täältä. Aikaa on 1.10.2019 asti!

Luonto- ja seikkailukasvatuksella on oma teemaryhmänsä, joten kannustan kaikkia tästä kiinnostuneita mukaan pohtimaan kyseistä aihealuetta kanssamme.

Luonto- ja seikkailukasvatus

Maarit Marttila Tampere, Pirjo Kuukkanen Lapin yliopisto, Anita Saaranen-Kauppinen HUMAK ja Päivi Virtanen HY

Teemaryhmään toivotaan puheenvuoroja, joissa esitellään luonto-, ympäristö- ja seikkailukasvatukseen kytkeytyvien teoreettisten tai empiiristen tutkimusten ideoita, suunnitelmia, meneillään olevia prosesseja tai valmiita tutkimustuloksia. Teemaa voidaan lähestyä esimerkiksi luonto-oppimisympäristöjen, luontoon liittyvien oppimiskokemusten, ulkona oppimisen, ohjaamisen, elämys- ja seikkailupedagogiikan, kestävyyskasvatuksen, terveys- ja hyvinvointivaikutusten ja kehollisuuden näkökulmista.”

Toivottavasti tapaamme Joensuussa 🙂

dav

Tutkimusterveisin Maarit

Olen kesäloman aikana hionut loppuun kaksi artikkelia seikkailukasvatuksen didaktiikkaa käsittelevään teokseen ja kirjoittanut yhden tilaustyön leirikouluja toteuttaville toimijoille toiminnallisista menetelmistä. Kirjoitustyötä tehdessäni selailin viimeaikaisia julkaisuja elämys- ja seikkailupedagogiikasta ja törmäsin jälleen muutamaan aivan uuteen tutkielmaan. Linkitän ne myös Sinulle katsottavaksi.

Kovasti ilahduin siitä, että Heikkinen ja Karén olivat omassa kasvatustieteellisessä oppilaiden liikuntamotivaatiota käsittelevässä tutkielmassaan viittailleet ahkerasti väitöskirjaani ja että heidän tutkielmansa tulokset tukivat väitöstyöni tuloksia. Hieman alempana on linkki heidän työhönsä sekä ote työn tiivistelmästä.

Huomasin myös, että poliisiammattikorkeakoulussa on tehty opinnäyte, missä teoreettisena pohjana on käytetty elämyspedagogiikkaa. Löydät Gersin työhön linkin tämän postauksen loppupuolelta.

Iloitsen siitä, että elämys- ja seikkailupedagogiikkaa tutkitaan monipuolisesti, eri tieteenaloilla ja eri näkökulmista. Näin saamme aina vain lisää välineitä kehittää pedagogiikkaa eteenpäin alati muuttuvassa maailmassa.

Heikkinen Enni & Karén Jenni: Oppilaiden liikuntamotivaatio seikkailullisessa vaellusleirikoulussa

Linkki pro graduun

“Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on kuvata seikkailupedagogiikan menetelmiä hyödyntävien leirikoulujen mahdollisuuksia tukea oppilaan liikuntamotivaatiota. Seikkailupedagogiikka on vaihtoehtoinen toiminnallinen opetusmenetelmä, joka voidaan nähdä osana koulujen liikuntakasvatusta. Tutkielman tavoitteena on tuoda seikkailupedagogiikalle tunnettavuutta kasvatuksen kentällä ja osoittaa motivaation huomioimisen tärkeys koulujen liikuntakasvatuksessa. Tutkimuksessa selvitettiin, mitkä tekijät vaikuttivat vaellusleirikoulun käyneiden oppilaiden liikuntamotivaatioon ja viihtymiseen leirikoulussa.

Tutkielman teoreettisina lähtökohtina ovat suomalaiset ja kansainväliset liikuntamotivaatiota ja seikkailupedagogiikka käsittelevät teoriat. Tutkielmamme tärkein taustateoria on itsemääräämisteoria. Sen mukaan liikuntamotivaation muodostumiseen vaikuttavat kolmen psykologisen perustarpeen tyydyttyminen: pätevyyden, autonomian ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kokemukset.

Oppilaiden leirikoulukokemuksissa esiintyi kokonaisuudessaan selkeästi enemmän motivaatiota vahvistavia kuin heikentäviä tekijöitä. Oppilaiden kirjoitelmissa esiintyi kokemuksia kaikista itsemääräämisteorian motivaatiotekijöistä. Motivaatiota vahvistavana tekijänä korostui erityisesti sosiaalinen yhteenkuuluvuus, johon kuului yhteishenkeen, kaverisuhteisiin ja yhdessä tekemiseen liittyviä kokemuksia. Pätevyyden kokemuksia oppilaille oli syntynyt onnistumisista ja omista taidoista. Autonomian kokemukset liittyivät yhteisiin tehtäviin, päätöksentekoon ja omaehtoiseen osallistumiseen. Osa oppilaista oli kokenut leirikoulussa myös autonomian puutetta. Oppilaat kertoivat, kuinka fysiologisista tarpeista lepo, ravinto ja hygienia vaikuttivat viihtymiseen vaellusleirikoulussa. Muita viihtymiseen vaikuttavia tekijöitä olivat luonto- ja tunnekokemukset sekä arjesta irrottautumisen kokemukset. Näistä erityisesti luontokokemukset näyttäytyivät viihtymiseen sekä positiivisesti että negatiivisesti vaikuttavana tekijänä.”

SATA VUOTTA TEKNISTÄ RIKOSPAIKKATUTKINTAA -ELÄMYKSELLINEN TYÖPAJA POLIISIMUSEOLLE

”Tässä toiminnallisessa opinnäytetyössä on suunniteltu rikospaikkatutkintaa käsittelevä työpaja opinnäytteen tilanneelle Poliisimuseolle. Työpaja on tarkoitus toteuttaa osana Poliisimuseon vuonna 2019 uudistuvaa pysyvää näyttelyä. Työpaja tulee olemaan vapaasti kaikkien museokävijöiden käytettävissä, mutta se on suunniteltu erityisesti 4 -6 -luokkalaisille. Poliisimuseossa vierailevat oppilasryhmät on huomioitu laatimalla työpajasta ohjeet opettajille. Työpajan suunnittelussa on teoreettisena pohjana käytetty museo- ja elämyspedagogiikkaa, jotka molemmat korostavat kokeilevaa toimintaa ja elämyksellisyyttä oppimisen tukena. Lisäksi opinnäytteessä esitellään ne poliisin rikospaikkatutkinnan menetelmät, joita työpajallakin käsitellään.”

Löydät Eemil Gersin opinnäytteen tästä osoitteesta

Kesäisin terveisin

🙂 Maarit

Tänään vietetään Eino Leinon päivää. Mikä hänen runoistaan on sinulle merkityksellinen? Minulle tämän runon on lausunut Kari Uusikylä väitöspäivänäni. Hän siteeraa Meri ja Päivä -runoa myös blogissaan seuraavasti:

”Ystävä ei ole rakastettu, mutta aitoon rakkauteen liittyy syvä ystävyys. Aito ystävyys ja rakkaus antavat voimaa ja rohkeutta taistella hyvyyden, oikeudenmukaisuuden ja kauneuden puolesta, ”pilviä ja pahoja henkiä vastaan,” kuten seuraava runo kuvaa.

Meri ja Päivä (Eino Leino)

Aamu koitti. Päivä nousi aalloista.

Meri sanoi: Älä vielä nouse. Jää vielä hetkeksi luokseni.

Päivä sanoi: Minun täytyy. Urani odottaa minua. Mutta minä palajan jälleen illalla sinun luoksesi,

Meri sanoi: Mutta mitä minä teen sillä aikaa?

Päivä sanoi: Sinä kannat sillä aikaa minun kuvaani.

Ja meri kantoi päivän kuvaa rinnassaan ja päivä lähti taistelemaan pilviä ja pahoja henkiä vastaan.

Mutta joka kerran kun hän katsahti alas, näki hän aalloissa oman kuvansa. Silloin säkenöi jälleen hänen säilänsä ja hänen vihollisensa väistyivät ja pakenivat.

Ja he sanoivat: Paetkaamme, sillä meri rakastaa häntä.

Niin mahtava on meri, kun se päivän kuvaa helmassaan kantaa. Ja niin voimakas on päivä, kun se tietää meren sitä rakastavan.

Mutta kun ilta jälleen joutui, meni päivä mereen suurena ja säteilevänä ja meri kuivui hänen polttavien suukkojensa alla.

Jokaisesta heidän suudelmastaan tuikahti tulinen tähti taivaalle ja heidän hellyytensä kohosi yli maan kuin lempeä kuu.

Ja ihmiset, jotka sen näkivät, sanoivat: Rakastakaamme toisiamme niin kuin meri ja päivä toisiaan rakastaa.”

Kirjallisuudella ja runoudella, sanoilla ja teksteillä, voidaan luoda uutta, rakentaa maailmaa paremmaksi, vahvistaa hyvää. Onneksi meillä on kirjoittajia, jotka tämän osaavat 🙂 Hyvää Eino Leinon päivää 🙂

Kevät meni työmaalla niin työn tekemisen parissa (ammatillisen koulutuksen reformi ym. työllistivät poikkeuksellisen paljon ja sitoivat paljon ajattelua), että vasta opettajan vapaajakson alettua olen siirtänyt ajatukseni puhtaasti tutkimuksellisiin kysymyksiin. Olen saanut hiottua muun muassa pari artikkelia, kun aikaa on voinut käyttää luovuutta edellyttäviin tehtäviin ilman jatkuvia sähköisten välineiden keskeytyksiä ja pitkiksi venyviä työpäiviä, joiden jälkeen silmät painuvat väsymyksestä kiinni.

Erityisen iloinen uutinen on, että jälleen tulevilla Kasvatustieteen päivillä on teemaryhmänä luonto- ja seikkailukasvatus. Teemaryhmän kuvaus on seuraava:

”Luonto- ja seikkailukasvatus

Maarit Marttila Tampere, Pirjo Kuukkanen Lapin yliopisto, Anita Saaranen-Kauppinen HUMAK ja Päivi Virtanen HY

Teemaryhmään toivotaan puheenvuoroja, joissa esitellään luonto-, ympäristö- ja seikkailukasvatukseen kytkeytyvien teoreettisten tai empiiristen tutkimusten ideoita, suunnitelmia, meneillään olevia prosesseja tai valmiita tutkimustuloksia. Teemaa voidaan lähestyä esimerkiksi luonto-oppimisympäristöjen, luontoon liittyvien oppimiskokemusten, ulkona oppimisen, ohjaamisen, elämys- ja seikkailupedagogiikan, kestävyyskasvatuksen, terveys- ja hyvinvointivaikutusten ja kehollisuuden näkökulmista.”

Voit katsoa lisätietoa päivien sisällöistä täältä

Päivien kotisivuilta löydät muun muassa tärkeät päivämäärät eli esimerkiksi abstraktien jättöajankohdat. Toivomme mukaan mahdollisimman paljon aihetta käsitteleviä puheenvuoroja.

Kevään aikana seikkailukasvatuksesta on jälleen julkaistu uusia tutkimuksia/opinnäytteitä. Yksi niistä on seuraava:

Seikkailukasvatuksen koulutusta ja osaamista vahvistamassa: SKER3 opetus- ja toteutussuunnitelma

Lahti, Sini (2019)

Opinnäytetyössä kehitettiin Humanistisen ammattikorkeakoulun seikkailukasvatuksen opintoja. Voit lukea koko opinnäytteen täältä

Hienoa, että alan koulutusta kehitetään koko ajan. Näin saamme käyttöömme eri tarkoituksiin sopivia koulutuskokonaisuuksia, ja ammatillinen osaaminen seikkailukasvatuksesta lisääntyy jatkuvasti.

Vaikka en ole juuri kevään aikana ehtinyt blogia kirjoittaa, niin silti pikku hiljaa on ajatuksissa edennyt moni asia luontoliikunnan, elämys- ja seikkailupedagogiikan, liikunnan tms. saralla. Kesäkuussa ehdin osallistua Valtion liikuntaneuvoston järjestämään tilaisuuteen Helsingin Musiikkitalolla, missä esiteltiin ”Liikunnan ja liikkumisen edistäminen valtionhallinnossa – Ministeriöiden tuloskortit”. Tiivistäen totean, että ilman poikkihallinnollista yhteistyötä on vaikeaa ratkaista liikkumisen ja liikunnan määrän jatkuvaa vähenemistä väestön arjessa. Lämmin suositus tuloskortteihin tutustumiseen. Liikkuminen muuten koskettaa tavalla tai toisella kaikkia ministeriöitä, ei ainoastaan opetus- ja kulttuuriministeriötä. Valtion liikuntaneuvosto on tehnyt hyvää työtä ja kirjannut yhdessä kaikkien ministeriöiden kanssa suuntaviivat, tavoitteet ja kehittämiskohteet arjen liikunnallistamiseksi. Noiden avulla me käytännön toimijat yhteistyössä muiden käytännön toimijoiden kanssa voimme kääriä hihat ja tehdä töitä liikuttavamman ja fyysisesti aktiivisemman arjen eteen. Ja miksi näin? Vaikka arkea on tarkoituksella tehty koko ajan fyysisesti helpommaksi, ollaan tultu tilanteeseen, että helppous ei olekaan enää toivottu tila ihmisen hyvivnoinnin näkökulmasta. On mietittävä keinoja, että helppouden tilalle omaksutaan sopiva fyysisen aktiivisuuden elämäntapa. Löydät ministeriöiden tuloskortit täältä

Varsin läheisesti omaa työtäni koskettaen tuloskorttien taustaraportissa on seuraava huomio: ”Erityisesti ammatillisessa koulutuksen opiskelijoiden on todettu liikkuvan huolestuttavan vähän, jopa niin vähän, että tuleva työkyky voi vaarantua. Samalla liikuntaa on pakollisena oppiaineena hyvin vähän osana ammatillista koulutusta, ja monet opiskelijat valmistuvat aloille, jotka ovat fyysisesti kuormittavia.” Hyvä, että tämä asia on huomioitu ministeriötasolla. Faktojen toteamisen jälkeen on helpompaa lähteä tekemään asioita toisin. Toivon ainakin, että tähän on nyt olemassa valtion taholta tahtotila. Näin voimme kääntää liikunnan vähenemisen suunnan toiseen asentoon. Koululiikunnalla on oma tärkeä merkityksensä liikkumisen lisäämisessä. Aiemmin toisellakin asteella liikuttiin joka viikko, nykyisin pakollista liikuntaa sisältyy kolmen vuoden opintoihin ammatillisissa oppilaitoksissa 1 osaamispiste eli 16 tuntia. Määrä on surullisen pieni. Liikunnanopettajat ovat opiskelleet vuosia liikuntapedagogiikkaa ja heidän osaamistaan tarvittaisiin paljon laajemmin. Toivotaan, että tuota osaamista voidaan jatkossa käyttää huomattavasti enemmän osana opintoja.

Lopuksi vinkkaan sinut vielä tutustumaan lasten motorisia taitoja käsittelevään tutkimukseen

Suomalaistutkimus: Maaseudun lapsilla on paremmat motoriset taidot kuin kaupunkilais­lapsilla

Ulkoilulla ja liikuntaharrastuksella on positiivinen vaikutus motoristen taitojen kehitykseen. Yksi syy eroavaisuuksiin löytyy kasvuympäristöstä.

Voit katsoa tuosta tutkimuksesta tarkemmin tietoa täältä

Vaikka lapsi en enää olekaan, niin lähdenpä minäkin nyt ulos kohentamaan motorisia taitojani 🙂

Luontoliikuntaterveisin

Maarit

Tein tiiviin kirjoituksen (alla) elämys- ja seikkailupedagogiikasta, yhteisöllisyydestä, opetussuunnitelmista…

Kirjoitus on tiivis yhteenveto väitöskirjaani liittyvästä teoreettisesta viitekehyksestä.

Myöhemmin kirjoitan jatkoa tälle. Tuon jatkon tulet löytämään syksyllä julkaistavasta seikkailukasvatuksen didaktiikkaa käsittelevästä teoksesta, missä olen yhtenä toimittajana Seppo Karppisen (päätoimittaja) ja Anita Saaranen-Kauppisen kanssa. Joten pysy kuulolla 🙂

Lumikenkäilyterveisin Maarit