Tätä blogia ylläpitää liikuntapedagogiikasta väitellyt LitT lehtori-opo-tutkija Maarit Marttila. Sivun yläreunasta löydät navigointiohjeet blogini lukemiseen.

Hei lukijani!

Hienoa, että löysit tiesi blogiini! Käsittelen täällä itselleni tärkeitä tutkimiani asioita tieteen näkökulmasta. Toivon, että blogini olisi hyödyksi ja iloksi Sinulle. Sinun ajatuksesi ovat puolestaan arvokkaita ja hyödyksi minulle!

🙂 Maarit

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuva on Islannista, missä olin konferenssimatkalla kesällä 2012.

Kirjaan tähän ylös joitakin päiviltä mieleeni vakaasti jääneitä ajatuksia. Ensin haluan välittää kaikille kasvatustieteen professori, aivotutkija Minna Huotilaisen viestin siitä, mitä aivotutkimus antaa kasvatustieteelle.

Minna Huotilainen oli päivien toinen pääpuhuja, ja hänen esityksensä otsikko oli ”Miten aivotutkimusta voi käyttää opetuksen ja oppimisympäristöjen suunnittelussa?” 

Tiivistäen voin todeta, että vaikka maailma kehittyy, niin aivomme tarvitsevat oppimista edistämään yhä edelleen liikuntaa kävelystä tanssiin, istumisen välttämistä, unta, keksintöjä ja rakentelua, musiikkia, käsin tekemistä, toisillemme jakamista, yhdessä oppimista, rauhaa keskittyä ja jatkuvien keskeytysten välttämistä. Näin kuuluu aivotutkimuksen viesti Minna Huotilaisen välittämänä. Liikunta myös tukee mielenterveyttä. Nämä perusasiat eivät katoa kehityksen myötä. Tämä on tärkeää viestiä koulun kehittämisessä.

Samalla on myös helppo todeta, että edellä kerrotut aivojen hyvinvointia ja oppimista tukevat asiat liittyvät kiinteästi elämys- ja seikkailupedagogiikkaan.

Opetuksen toteutuksessa kannattaa siis muistaa liikunnan tärkeys, musiikki, käsillä tekeminen, yhdessä oppiminen, rauhoittuminen opittavan asian äärelle ja ajan antaminen häiriöttömälle työskentelylle. Myös uskoa siihen, että opin, kannattaa vahvistaa. Minusta nämä asiat kuuluvat oleellisesti elämys- ja seikkailupedagogiikkaan, kuten opetukseen yleensäkin.

Vetämässämme luonto- ja seikkailukasvatuksen teemaryhmässä pohdimme oivallisia tutkimuksia koulupihan merkityksistä alakoulun oppilaille Päivi Vesalan esittämänä ja monimuotoisia käsityksiä luonnon monimuotoisuudesta Miikka Erikssonin ja Sirpa Kärkkäisen esittäminä.

Timo Latomaa ei valitettavasti päässyt paikalle esittelemään omaa abstraktiaan, mutta hänenkin abstrakti on luettavissa kasvatustieteen päivien abstraktikirjasta.

Vesalan tutkimuksen sanoma on selkeä: koulupihalla on merkitystä oppilaille. ”Koulupihalla on toiminnallisuutta laajempi merkitys mm. tärkeänä elpymisen tunteiden virittäjänä. Ihmisen ja paikkojen suhde on vastavuoroinen, moniulotteinen ja luova. Siksi lapset käyttävät, kokeilevat ja muokkaavat paikkoja jatkuvasti omiin tarkoituksiinsa sopiviksi.” Alla olevassa kuvassa on hienosti kiteytettynä ideaali koulupiha. Kuvassa olevat seikat tulisi huomioida koulupihojen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Vesala 2016

Miikka Eriksson, Jari Kukkonen, Sirp Kärkkäinen, Ville Tahvanainen ja Teemu Valtonen tarkastelivat abstraktissaan opettajaopiskelijoiden käsityksiä monimuotoisuuden käsitteestä.

Tämänkin tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset ovat selkeät: ”Kasvatus kestävään tulevaisuuteen edellyttää monimuotoisuus-käsitteen monipuolista tarkastelua. Keskeisiä käsitteitä olisi syytä tarkastella konkreettisin esimerkein ja mielellään luonnossa asiaan perehtyen. Erityisesti opetuksessa tulisi huomioida perinnöllisen monimuotoisuuden tärkeys esim. osana lajiston ilmastonmuutokseen sopeutumiskykyä sekä mikroelinympäristöjen merkitys osana elinympäristöjen monimuotoisuuden vaalimista.”

Ehdin käydä kuuntelemassa lisäksi ainedidaktiikkaa ja johtamista käsitteleviä teemaryhmiä, mutta palaan niihin toisella kertaa.

Kiitos Anita Saaranen-Kauppinen ja Päivi Virtanen teemaryhmämme yhteistoteutuksesta. Ja kiitos teemaryhmän innostavista esityksistä 🙂

Päivät olivat virkistävät ja ajattelua ruokkivat.

🙂 Maarit

Pyynnöstä kirjoitin kesällä artikkelin ”Seikkailukasvatuksen perusteita” Leirikoulu – koulun ulkopuolinen opetus -julkaisuun. Se on Suomen leirikouluyhdistys ry:n lehti. Artikkelini löytyy 2/2019 eli syyskuussa ilmestyneestä paperilehdestä.

Laitan tähän mukaan kuvan artikkelistani. Paremmin kirjoituksen voi lukea lehdestä. Artikkelista saa tiivistä perustietoa seikkailukasvatuksesta.

Kasvatustieteen päivien teemaryhmien abstraktit on myös julkaistu. Tästä linkistä löydät ”Luonto- ja seikkailukasvatus” – teemaryhmän abstraktit. Hienoja abstrakteja. Innolla odotan päiviä ja herääviä keskusteluja 🙂

T: Maarit

Jes, iso lukuvinkki; eli nyt on saatavilla hieno uusi Metsähallituksen tutkimusjulkaisu: Moved by Nature – School-children´s experiences of outdoor activities in nature: Elina Hasanen and Kati Vähäsarja.

Löydät julkaisun tästä linkistä

Ohessa otteita julkaisun tiivistelmästä:

” Lasten kokemukset liikkumisesta luontoliikuntapäivillä olivat hyvin myönteisiä. Merkityksellisimmät kokemukset voi jakaa kolmeen kokonaisuuteen: 1) vapaus, omaehtoisuus ja seikkailu, 2) uuden oppiminen, itsensä haastaminen ja onnistuminen sekä 3) yhdessäolo, kaveruus ja yhteishenki. Tulosten mukaan luontoliikuntaa järjestettäessä on hyvä huomioida etenkin aikuisjohtoisen oppimisen ja omaehtoisen toiminnan tasapaino sekä yhdessä toimimisen merkityksellisyys.

Arkena luonnossa liikkumista ja olemista piti itselleen tärkeänä noin 90 prosenttia lapsista. Luonto ja luonnossa liikkuminen merkitsivät lapsille etenkin aistielämyksiä, rauhaa, elpymistä ja vetäytymistä sekä vapautta ja leikkisyyttä, tarjoten vastapainoa koulutyölle, kaupunkiympäristölle ja ruutuajalle. Lähes puolet piti koulun luontoliikunnan määrää liian vähäisenä.

Tutkimus tarjoaa perusteluja lisätä koulun luontoliikuntaa sekä edistää perheiden yhdessä luonnossa liikkumista. ”

Eli käärikäämme hihat ja menkäämme ulos liikkumaan luonnossa. Meillä on ehtymätön aarreaitta metsissämme, järvissämme, kallioillamme ja soillamme.

Tieteellisesti tätä asiaa pohditaan lisää myös Joensuussa Kasvatustieteen päivillä marraskuussa. Teemaryhmäämme Luonto- ja seikkailukasvatus tuli hienoja abstrakteja. Tarkka teemaryhmämme esitysajankohta selviää lähipäivinä. Kannattaa siis olla kuulolla.

Ruskaterkuin

🙂 Maarit

Olen koko elämäni nauttinut lähiliikunnasta. Pienestä lapsesta alkaen, jolloin omat vanhempani innostivat minut liikkumaan joko suksin, pyörällä, jalan, potkukelkalla tai luistimin jne. Ehkä lapsuuden muistoista johtuen olen halunnut sekä liikunnanopettajana että liikuntatieteiljänä edistää helposti tavoitettavaa ja edullista arjen liikuntaa. Tähän on syynä myös se, että olen elämäni aikana kohdannut lukuisia ihmisiä, joilla ei ole varaa ja/tai aikaa käydä ohjatussa liikunnassa/urheilussa. Niinpä olen halunnut omalla esimerkilläni innostaa liikkumaan edullisesti ja ajasta riippumattomasti.

Yksi tällainen liikunnan muoto on suoraa kotiovelta toteutettava maraton. Aloin näiden toteuttamisen vuonna 2012. Olen aina pitänyt lenkkeilystä, ja jo lapsena juoksin ympäri kotimaisemiani. Myöhemmin pienten lasten äitinä nautin lasten kanssa tehtävistä lenkeistä. Tyttöni pyöräilivät tai ihan pieninä ollessaan olivat vaunuissa/rintarepussa/rattaissa ja minä lenkkeilin. Kun he kasvoivat isoksi, muuttuivat lenkkini enemmän omiksi maastolenkeiksi. Ja nykyisin yksi mukava hetki vuodessa on kiertää oma ”Vesilahti-maraton”. Ensimmäiset vuodet tein maratontaipaleeni kesälomalla, mutta jo usean vuoden ajan olen käyttänyt yhden aamupäivän syyslomastani kotikutoisen maratonin kiertoon.

Ja miten sen teen. Tänä aamuna heräsin jo klo 4.00. Ulkona oli pimeää ja pakkanen. Maailma oli kuurassa ja täysikuu loisti kauniina. Söin aamupalan ja pakkasin matkaan juomapullon sekä pukeuduin heijastinliiviin ja lähdin taipaleelleni klo 5.30. Ulkona oli tähtikirkas kuutamo. Ja kaikki paikat kuurassa. Vau.

Kuljin pimeässä. Kuuntelin kurkien huuhtoa, näin metsäkauriita, valkohäntäpeuroja, joutsenia, kuuntelin kukon laulua ja siperianhuskyjen laulantaa. Aamu valkeni ja kilometrini etenivät. Matkan puolessa välissä olin jälleen kotona. Kävin juomassa valmiiksi jättämäni kahvin ja jatkoin matkaa.

Päivä kirkastui matkan edetessä ja minä nautin. Kilometrien taittuessa ajatteluni vapautui. Minulla oli vain omaa aikaa, vain aikaa itselleni. Nautin.

Katselin maisemia, nappasin matkalla myös kuvia, koska niinhän se on, että ei matka tapa, vaan vauhti. Minulla ei ollut kiirettä saapua perille.

Olen nykyään keski-ikäinen nainen. Liikunnanopettaja. Jaksan edelleen tehdä näitä omia taipaleitani. Oma ammattini luo pohjan kestävyyskunnolle, mutta myös arjen liikkuminen edistää kestävyysominaisuuksia. Edullinen, saavutettava, suoraa kotiovelta tapahtuva liikkuminen on oivallista omasta itsestä huolehtimista. Sellainen liikunta, mikä on mahdollista ilman suuria taloudellisia panostuksia. Sellainen, mikä on myös ympäristöystävällistä. Minun ei tarvitse lähteä minnekään, sillä parhaat matkat ovat matkoja omaan itseensä. Ja niitä nämä omatekoiset maratonini ovat, suoraa kotiovelta.

Lämmin suositus lähiliikuntaan myös Sinulle. Matkan ei tarvitse olla reilua 42:ta kilometriä. Se voi olla aluksi vaikka yksi kilometri. Uskallan luvata, että saat matkastasi kaupantekijäiseksi hyvän olon ja mielen 🙂

🙂 Maarit

Kasvatustieteen päivät 2019 järjestetään tänä vuonna Joensuussa. Löydät oheisesta linkistä niistä lisätietoa.

Nyt on ajankohtaista lähettää abstrakteja eri teemaryhmiin. Tarkemmat tiedot löydät täältä. Aikaa on 1.10.2019 asti!

Luonto- ja seikkailukasvatuksella on oma teemaryhmänsä, joten kannustan kaikkia tästä kiinnostuneita mukaan pohtimaan kyseistä aihealuetta kanssamme.

Luonto- ja seikkailukasvatus

Maarit Marttila Tampere, Pirjo Kuukkanen Lapin yliopisto, Anita Saaranen-Kauppinen HUMAK ja Päivi Virtanen HY

Teemaryhmään toivotaan puheenvuoroja, joissa esitellään luonto-, ympäristö- ja seikkailukasvatukseen kytkeytyvien teoreettisten tai empiiristen tutkimusten ideoita, suunnitelmia, meneillään olevia prosesseja tai valmiita tutkimustuloksia. Teemaa voidaan lähestyä esimerkiksi luonto-oppimisympäristöjen, luontoon liittyvien oppimiskokemusten, ulkona oppimisen, ohjaamisen, elämys- ja seikkailupedagogiikan, kestävyyskasvatuksen, terveys- ja hyvinvointivaikutusten ja kehollisuuden näkökulmista.”

Toivottavasti tapaamme Joensuussa 🙂

dav

Tutkimusterveisin Maarit

Olen kesäloman aikana hionut loppuun kaksi artikkelia seikkailukasvatuksen didaktiikkaa käsittelevään teokseen ja kirjoittanut yhden tilaustyön leirikouluja toteuttaville toimijoille toiminnallisista menetelmistä. Kirjoitustyötä tehdessäni selailin viimeaikaisia julkaisuja elämys- ja seikkailupedagogiikasta ja törmäsin jälleen muutamaan aivan uuteen tutkielmaan. Linkitän ne myös Sinulle katsottavaksi.

Kovasti ilahduin siitä, että Heikkinen ja Karén olivat omassa kasvatustieteellisessä oppilaiden liikuntamotivaatiota käsittelevässä tutkielmassaan viittailleet ahkerasti väitöskirjaani ja että heidän tutkielmansa tulokset tukivat väitöstyöni tuloksia. Hieman alempana on linkki heidän työhönsä sekä ote työn tiivistelmästä.

Huomasin myös, että poliisiammattikorkeakoulussa on tehty opinnäyte, missä teoreettisena pohjana on käytetty elämyspedagogiikkaa. Löydät Gersin työhön linkin tämän postauksen loppupuolelta.

Iloitsen siitä, että elämys- ja seikkailupedagogiikkaa tutkitaan monipuolisesti, eri tieteenaloilla ja eri näkökulmista. Näin saamme aina vain lisää välineitä kehittää pedagogiikkaa eteenpäin alati muuttuvassa maailmassa.

Heikkinen Enni & Karén Jenni: Oppilaiden liikuntamotivaatio seikkailullisessa vaellusleirikoulussa

Linkki pro graduun

“Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on kuvata seikkailupedagogiikan menetelmiä hyödyntävien leirikoulujen mahdollisuuksia tukea oppilaan liikuntamotivaatiota. Seikkailupedagogiikka on vaihtoehtoinen toiminnallinen opetusmenetelmä, joka voidaan nähdä osana koulujen liikuntakasvatusta. Tutkielman tavoitteena on tuoda seikkailupedagogiikalle tunnettavuutta kasvatuksen kentällä ja osoittaa motivaation huomioimisen tärkeys koulujen liikuntakasvatuksessa. Tutkimuksessa selvitettiin, mitkä tekijät vaikuttivat vaellusleirikoulun käyneiden oppilaiden liikuntamotivaatioon ja viihtymiseen leirikoulussa.

Tutkielman teoreettisina lähtökohtina ovat suomalaiset ja kansainväliset liikuntamotivaatiota ja seikkailupedagogiikka käsittelevät teoriat. Tutkielmamme tärkein taustateoria on itsemääräämisteoria. Sen mukaan liikuntamotivaation muodostumiseen vaikuttavat kolmen psykologisen perustarpeen tyydyttyminen: pätevyyden, autonomian ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kokemukset.

Oppilaiden leirikoulukokemuksissa esiintyi kokonaisuudessaan selkeästi enemmän motivaatiota vahvistavia kuin heikentäviä tekijöitä. Oppilaiden kirjoitelmissa esiintyi kokemuksia kaikista itsemääräämisteorian motivaatiotekijöistä. Motivaatiota vahvistavana tekijänä korostui erityisesti sosiaalinen yhteenkuuluvuus, johon kuului yhteishenkeen, kaverisuhteisiin ja yhdessä tekemiseen liittyviä kokemuksia. Pätevyyden kokemuksia oppilaille oli syntynyt onnistumisista ja omista taidoista. Autonomian kokemukset liittyivät yhteisiin tehtäviin, päätöksentekoon ja omaehtoiseen osallistumiseen. Osa oppilaista oli kokenut leirikoulussa myös autonomian puutetta. Oppilaat kertoivat, kuinka fysiologisista tarpeista lepo, ravinto ja hygienia vaikuttivat viihtymiseen vaellusleirikoulussa. Muita viihtymiseen vaikuttavia tekijöitä olivat luonto- ja tunnekokemukset sekä arjesta irrottautumisen kokemukset. Näistä erityisesti luontokokemukset näyttäytyivät viihtymiseen sekä positiivisesti että negatiivisesti vaikuttavana tekijänä.”

SATA VUOTTA TEKNISTÄ RIKOSPAIKKATUTKINTAA -ELÄMYKSELLINEN TYÖPAJA POLIISIMUSEOLLE

”Tässä toiminnallisessa opinnäytetyössä on suunniteltu rikospaikkatutkintaa käsittelevä työpaja opinnäytteen tilanneelle Poliisimuseolle. Työpaja on tarkoitus toteuttaa osana Poliisimuseon vuonna 2019 uudistuvaa pysyvää näyttelyä. Työpaja tulee olemaan vapaasti kaikkien museokävijöiden käytettävissä, mutta se on suunniteltu erityisesti 4 -6 -luokkalaisille. Poliisimuseossa vierailevat oppilasryhmät on huomioitu laatimalla työpajasta ohjeet opettajille. Työpajan suunnittelussa on teoreettisena pohjana käytetty museo- ja elämyspedagogiikkaa, jotka molemmat korostavat kokeilevaa toimintaa ja elämyksellisyyttä oppimisen tukena. Lisäksi opinnäytteessä esitellään ne poliisin rikospaikkatutkinnan menetelmät, joita työpajallakin käsitellään.”

Löydät Eemil Gersin opinnäytteen tästä osoitteesta

Kesäisin terveisin

🙂 Maarit

Tänään vietetään Eino Leinon päivää. Mikä hänen runoistaan on sinulle merkityksellinen? Minulle tämän runon on lausunut Kari Uusikylä väitöspäivänäni. Hän siteeraa Meri ja Päivä -runoa myös blogissaan seuraavasti:

”Ystävä ei ole rakastettu, mutta aitoon rakkauteen liittyy syvä ystävyys. Aito ystävyys ja rakkaus antavat voimaa ja rohkeutta taistella hyvyyden, oikeudenmukaisuuden ja kauneuden puolesta, ”pilviä ja pahoja henkiä vastaan,” kuten seuraava runo kuvaa.

Meri ja Päivä (Eino Leino)

Aamu koitti. Päivä nousi aalloista.

Meri sanoi: Älä vielä nouse. Jää vielä hetkeksi luokseni.

Päivä sanoi: Minun täytyy. Urani odottaa minua. Mutta minä palajan jälleen illalla sinun luoksesi,

Meri sanoi: Mutta mitä minä teen sillä aikaa?

Päivä sanoi: Sinä kannat sillä aikaa minun kuvaani.

Ja meri kantoi päivän kuvaa rinnassaan ja päivä lähti taistelemaan pilviä ja pahoja henkiä vastaan.

Mutta joka kerran kun hän katsahti alas, näki hän aalloissa oman kuvansa. Silloin säkenöi jälleen hänen säilänsä ja hänen vihollisensa väistyivät ja pakenivat.

Ja he sanoivat: Paetkaamme, sillä meri rakastaa häntä.

Niin mahtava on meri, kun se päivän kuvaa helmassaan kantaa. Ja niin voimakas on päivä, kun se tietää meren sitä rakastavan.

Mutta kun ilta jälleen joutui, meni päivä mereen suurena ja säteilevänä ja meri kuivui hänen polttavien suukkojensa alla.

Jokaisesta heidän suudelmastaan tuikahti tulinen tähti taivaalle ja heidän hellyytensä kohosi yli maan kuin lempeä kuu.

Ja ihmiset, jotka sen näkivät, sanoivat: Rakastakaamme toisiamme niin kuin meri ja päivä toisiaan rakastaa.”

Kirjallisuudella ja runoudella, sanoilla ja teksteillä, voidaan luoda uutta, rakentaa maailmaa paremmaksi, vahvistaa hyvää. Onneksi meillä on kirjoittajia, jotka tämän osaavat 🙂 Hyvää Eino Leinon päivää 🙂