Tätä blogia ylläpitää liikuntapedagogiikasta väitellyt LitT opettaja-opo-tutkija Maarit Marttila. Sivun yläreunasta löydät navigointiohjeet blogini lukemiseen.

Hei lukijani!

Hienoa, että löysit tiesi blogiini! Käsittelen täällä itselleni tärkeitä tutkimiani asioita tieteen näkökulmasta. Toivon, että blogini olisi hyödyksi ja iloksi Sinulle. Sinun ajatuksesi ovat puolestaan arvokkaita ja hyödyksi minulle!

🙂 Maarit

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuva on Islannista, missä olin konferenssimatkalla kesällä 2012.

dav

Hei lukijat!

Suomen Ladun jäsenyhdistys Ulko-opet ry toteutti tutustumismatkan Ruotsin I Ur och Skur -kouluihin 15.-17.10.2017. Idea matkaan syntyi Suomen Ladun Nina Räikkeen innostamana. Hän oli aiemmin luonut kontaktit Ruotsiin ja käytännössä nähnyt I Ur och Skur -koulujen toimintaa. Jotta Ninan näkemä levittäytyisi laajemmin, päätimme toteuttaa vierailumatkan Tukholman lähellä oleviin kouluihin. Halusimme selvittää, miten Ruotsissa toteutetaan ulko-opetusta, millaisissa oppimisympäristöissä ja olosuhteissa he toimivat ja millaisia heidän koulunsa ovat.

Matkaan lähti neljä suomalaista ulko-opetuksen ja -oppimisen asiantuntijaa: Ulla Myllyniemi, Sanna Jahkola, Gaye Amus ja Maarit Marttila. Matkan tarkoituksena oli tutustua kahteen erilaiseen I Ur  och Skur -kouluun. Maanantain kohteeksi valikoitui yksityinen koulu  I Ur och Skur Utsikten Lidingössä.

Kyseisen koulun rehtorina toimii Harriet Guter, ja koulussa on  opetusta esikouluikäisistä lapsista 6-luokkalaisiin asti. Koulu on Ruotsin  vanhin I Ur och Skur -koulu.

img_20171016_093935.jpg

Kaikkiaan Ruotsissa on tällä hetkellä seitsemän I Ur och Skur -koulua, mutta kohta niitä on kahdeksan, sillä uutta  koulua ollaan juuri perustamassa.

Tiistaina meidän oli aikataulun niin mahdollistaessa tarkoitus tutustua johonkin toiseen I Ur  och Skur -kouluun,  mutta maanantain koulun anti oli niin laaja, että emme kiirehtineet sieltä pois. Tutustuimme Lidingössä myös heidän iltapäivätoimintaansa opetuksen jo päätyttyä. Vierailusta tuli näin erittäin antoisa ja havainnollinen.

Tutustumispäivän aikana jakauduimme kahteen eri ryhmään ja  seurasimme koulun toimintaa eri ikäisten oppilaiden parisssa. Heti aamulla, kun saavuimme paikalle, kiinnitimme huomiota koulun oppimisympäristöihin ja aikuisten määrään.

img_20171016_093328.jpg

Sannan  päällimmäiset tunnelmat  vierailumme jälkeen:

  • Aikuisten ja lasten vuorovaikutuksen määrä oli suuri ja laatu lämminhenkistä.
  • Aikuisilla oli aikaa ja lapset keskittyivät tekemisiinsä intensiivisesti.
  • Opetustuokiot olivat toiminnallisia ja lyhyitä.
  • 5.-6.-luokkalaiset olivat innolla mukana toiminnallisissa tehtävissä.
  • Ryhmäkoot olivat pieniä ja koulussa oli paljon aikuisia.
  • Henkilökunta  oli hakeutunut omasta kiinnostuksesta opettamaan ulko-opetuskouluun ja se  näkyi toiminnassa.
  • Opettajat näyttivät levollisilta, vaikka he touhusivat koko ajan.

Ullan tunnelmat:

  • Toiminta-alueet koulun pihassa  olivat hienot. Tunnelma oli kotoinen, erilaisia oppimisympäristöjä oli paljon ja ulos oli rakennettu myös suoja-alueita sateen sattuessa.
  • Ryhmäkoot olivat pienet.
  • Jokaisella luokalla oli oma ulkoluokkatila, missä he istuivat esim. puupölkyillä piirin muodossa. Tilassa oli myös valkotaulut.
  • Ryhmätöitä tehtiin sujuvasti erikokoisilla ja vaihtelevilla kokoonpanoilla.
  • Ajattelemisen ja perustelemisen taitoja kehitettiin suunnitelmallisesti pienistä oppilaista alkaen.
  • Oppilaita kuunneltiin ja heillä oli tilaa puhua.
  • Lasten ja aikuisten vuorovaikutus oli aitoa ja lämmintä ja luottamus vallitsi heidän välillään.

Gayen tunnelmat:

  • Pienryhmätoiminta, toiminnallisuus ja erittäin suurena asiana ilo näyttäytyivät erinomaisesti koulussa.
  • Aikuisten hyvinvointi, rauhallisuus, aika, aika kulkea paikasta toiseen ja hymy kiinnittivät huomion.
  • Lapset leikkivät ja ilmapiiri oli ihana.
  • Koulu oli kuin iso perhe ja kunnioitus toisia kohtaan välittyi tekemisessä.
  • Pitkät puolen tunnin välitunnit loivat hyvät mahdollisuudet leikille.
  • Luottamus näkyi toiminnassa – turvallinen ilmapiiri.

Maaritin tunnelmat:

  • Koulun rauhallinen  sijainti ja turvallinen ympäristö sekä monipuoliset oppimisympäristöt loivat  jo itsessään hyvät edellytykset liikkumiseen ja toiminnallisuuteen sekä miellyttävään ilmapiiriin, mikä huokui niin oppilaista kuin opettajista ja muusta  henkilökunnasta.
  • Ryhmäkoot olivat pieniä ja aikuisten määrä koulussa oli hämmentävä. Opettajilla oli aikaa  kuunnella ja huomioida jokainen oppilas oppituntien ja välituntien aikana.
  • Koulupäivä rytmittyi tiiviisiin oppitunteihin, jotka käynnistyivät usein toiminnallisesti ulkona ja jatkuivat  sujuvilla siirtymillä sisätiloihin syventämään ulkona viritettyä aihetta, ja niitä seurasi pidemmät väli- ja  ruokatunnit sekä aikaa välipalalle.
  • Koulussa toimi myös iltapäiväkerho, missä työskenteli vapaa-ajanohjaajat.
  • Koulun  ilmapiiriä kuvasi ilo, tekeminen, toiminnallisuus, liikkeen määrä, ulkona oppiminen, välittäminen, aika.
  • Liikkeen määrä koulupäivän aikana oli silmämääräisesti arvioituna suuri.
  • Henkilökunnan työpäivät olivat pitkiä, sillä opettajat tulivat kouluun esim. klo 7.30 ja päivä jatkui yleensä klo 15.30 asti. Päivä sisälsi sekä opetusta että opetuksen väliin sijoitettuja suunnitteluaikoja,  joita oli myös päivän päätteessä.

dav

Taustalla olevat arvot ja koulu lukuina

Koulun kotisivuilla kerrotaan seuraavaa:

Koulu on Ruotsin ensimmäinen I Ur och Skur -koulu, ja vuodesta 1994 lähtien koulussa on toteutettu kokemusperusteista opetusta sekä luokkahuoneessa että sen ulkopuolella. Koulussa uskotaan kokemusperusteiseen oppimiseen, jota toteutetaan ulkona edistäen samalla ulkoilmaelämää. Luonto toimii usein luokkahuoneena. Koulun luokkakokoot ovat pieniä, jolloin lapset voivat oppia mahdollisimman paljon taitoja, joita tarvitaan nykypäivän yhteiskunnassa.

Koulun toiminta pohjautuu seuraavien arvojen ympärille:

”Upplevelsebaserat lärande och medvetet ledarskap

Vi vill att våra elever ska uppleva och lära med alla sinnen och därför prövar vi alltid att lägga undervisningen i dess naturliga miljö eller kulturlandskap. Till vår hjälp har vi den fantastiska naturen runt omkring oss, vilken vi kan studera, men det kan lika väl handla om att göra ett studiebesök i en kyrka, på en arbetsplats eller på ett museum. Ett upplevelsebaserat lärande handlar också mycket om att skapa och återskapa, vi spelar teater, bygger och målar och har alltid ett miljövänligt tänk i bakhuvudet. Alla som arbetar hos oss bedriver ett medvetet ledarskap där vi är med barnen i all deras utveckling.

Utomhuspedagogik och friluftsliv

Vi vet genom forskning att barn som rör sig mår bra och barn som mår bra lär sig bättre. Rörelse är därför ett viktigt inslag i vår skoldag. Vi har många utedagar, både i skog och mark, men även på skridskobanan och i skidspåret. Vi ser därmed till att skapa rörelse där vi integrerar undervisning. På så sätt skapar vi dagligen en trygg undervisning i en kreativ miljö som ger eleverna en god självkänsla och utvecklar dem till trygga, ansvartagande och miljömedvetna individer. Vi tror också att barn som får lära sig att vara i naturen kommer att uppskatta den i framtiden och ha en större förståelse för en hållbar utveckling.”

Koulussa siis toteutetaan kokemuksellista oppimista ja opitaan ulkona liikkuen ja toimien asiantuntijuuteen nojaten. Päivän aikana näimme kaiken tämän olevan aito osa koulun toimintaa. Myös oppilaiden kunnioittava kohtaaminen näyttäytyi osana koulupäivää hyvin selvästi.

Kotisivujen mukaan:

Esikoulussa on 52 lasta ja 12 opettajaa sekä kokki.

Koulussa on 110 oppilasta ja 7 opettajaa.

Iltapäiväkerhossa on 76 ilmoittautunutta lasta ja 5 vapaa-ajanohjaajaa.

Vapaa-ajan kerhoissa (10-12-vuotiaat) on 35 oppilasta ja 2 vapaa-ajanohjaajaa.

Koulussa on myös erityisopettaja ja oma kokki sekä muita asiantuntijoita, kuten terveydenhoitajan palvelut.
_______________________________

Lapset ovat koulussa koko päivän. Kun opetus loppuu, iltapäiväkerhot ja vapaa-ajankerhot käynnistyvät.

Havaintojamme yleisesti:

Myös vanhimmat oppilaat olivat välituntisin toiminnallisia. He leikkivät kuten nuoremmatkin oppilaat. Henkilökunnan ja oppilaiden välinen luottamus ja yhteys näyttäytyivät luontevana kommunikointina. Lapset tiesivät, että heistä välitetään.

Oppilaat jaksoivat oppitunneilla odottaa vuoroaan, meteliä ei ollut ja kun koulu muodostui useista pienistä rakennuksista ja ulos rakennetuista jokaisen luokan omista toimintapisteistä, oli ilmapiiri rauhallinen ja levollinen.

Pienten oppilaiden ruokailun keskellä pidettiin viiden minuutin hiljaisuus. Niin pienet kuin isommat oppilaat auttoivat pöytien kattamisessa. He olivat siten mukana kokonaisvaltaisesti koulun eri tehtävissä.

sdr

Meistä jokaisen huomio kiinnittyi siihen, että koulussa panostettiin henkilökunnan määrään. Suurin luokkakoko oli 16 oppilasta, ja jokaisessa luokassa oli opettajan lisäksi avustaja. Rakennukset eivät olleet suuria. Rehtori kertoi, että hän voi päättää mihin koululle ohjattavat rahat käytetään ja hän haluaa rahat käytettävän nimen omaan opetukseen.

Kuvassa on opettajan työpöytä luokkatilassa ja esimerkki siitä, miten hyllyjä oli rakennettu vanhoista suksista niin sisällä kuin ulkona.

Koulupäivän sisältöjä:

Koulupäivät on usein rakennettu siten, että ulkoa siirrytään sujuvasti sisälle, missä ulkona aloitettuja aiheita syvennetään. Kouluviikkoon sisältyy myös kokonaan ulkona toteutettavia koulupäiviä. Oppilaat ja opettajat kertoivat, miten he myös laittavat ruokaa ulkona. Tutustumispäivänämme, vaikka se ei ollut kokonaan ulkona toteutettava päivä, välinpala syötiin ulkona.

Sanna ja Maarit seurasivat päivän aikana isompien oppilaiden toimintaa ja opetusta. Ohessa kuvausta opetuksesta: Mm. 11-vuotiaiden oppilaiden englannin tunti käynnistyi ulkona, missä piiriin kokoontuen keskusteltiin tulevista sisällöistä englanniksi. Alkuohjeiden jälkeen 12 oppilaan ryhmä jaettiin kahtia ja toisen pienryhmän kanssa työskenteli ryhmän opettaja, toisen avustaja. Molemmat pienryhmät tekivät saman tehtävän. Pienryhmissä opettaja antoi tehtäväksi hakea pihapiiristä jonkin esineen (aikaa minuutti). Tämän jälkeen kokoonnuttiin uudelleen piiriin. Esinettä ei saanut näyttää muille, vaan se piti kuvata englanniksi. Toiset koettivat kuvauksen perusteella arvata, mikä esine oli. Kaikki kertoivat vuorollaan esineestään. Kun kierros oli valmis, haettiin uusi esine.

Huomioimme, miten oppilaat puhuivat rohkeasti englantia ja toimintaa kuvasti ilo sekä puheen määrä.

Tämän jälkeen molemmat pienryhmät siirtyivät sisälle. Avustaja siirtyi toisen luokan tunneille, opettaja jatkoi 12 oppilaan kanssa. Oppilaat alkoivat itsenäisesti kirjoittaa englannin kertomuksiaan ensin käsin vihkoon ja sen jälkeen tietokoneilla samalla oikolukien. Kun tehtävä valmistui, sai hakea englanninkielisen romaanin luettavaksi. Lukemisen ohessa opettaja toi oppilaille välipalaksi omenan. Lukeminen jatkui omenaa syöden. Jokainen sai hakea mieleisensä paikan lukutehtävään. Yksi oppilas oli rakentanut pesän ikkunalaudalle, toinen puolestaan makasi matolla lattialla jne. Työskentelyn aikana taustalla soi rauhallinen musiikki.

Ilman erillistä välituntia oppilaat siirtyivät uudelleen ulos, missä heitä odotti toinen opettaja. Toinen opettaja oli englannin tuntien aikana valmistellut matematiikan tehtäviä ulos. Mukana oli jälleen avustaja.

Matematiikan tehtävät tehtiin pareittain. Tehtäviä oli sijoiteltuna ympäri koulun pihaa. Jokainen pari lähti juosten etsimään tehtäviä. Kun he löysivät tehtäväpisteen, he ratkaisivat sen ja kävivät tehtävä kerrallaan tarkistamassa vastauksen opettajalta tai avustajalta. Suoritettu tehtävä merkittiin rastilla tehtäväkorttiin.

Liikkeen määrä tehtävässä oli ilahduttava. Oppilaat juoksivat ympäri pihaa etsien tehtäviä. Samaan aikaan 6-luokkalaiset opiskelivat myös matematiikkaa ulkona. Heidän aiheenaan oli jakolaskut, joita he harjoittelivat muodostamalla jakokulman maahan selinmakuulle mennen numerolappuja hyödyntäen. Jokaisella oppilaalla oli ulkoiluun sopivat vaatteet, eikä kura tai kosteus näin haitannut.

Kun katselimme luokkatiloissa oppilaiden lukujärjestyksiä, huomasimme, että oppilailla oli viikko-ohjelmat, joihin oli kirjattu ylös tavoitteet. Näin oppilaille muodostui selkeä käsitys, mitä kohti he oppimistaan suuntaavat.

Oppimisympäristöjä:

Opetus toteutettiin sujuvasti vuorotellen ulkona ja sisällä. Koulun pihapiiri oli turvallinen, monipuolinen ja täynnä kivoja yksityiskohtia, jotka innostivat liikkumaan. Koulun pihasta oli kävelymatkan päässä myös ”Rakkauden saari” tulipaikkoineen ja laavu. Näissä oppilaat kävivät säännöllisesti opiskelemassa. Matkaa molempiin kohteisiin oli noin 15 minuutin kävely.

Liikkumisen näkökulmasta koulun ympäristö ja lähialueet innostivat liikkumaan. Koulun rehtori kertoi, että koululiikunta toteutetaan ulkona, mutta kymmenen kertaa vuodessa käydään sisällä liikkumassa. Sisätiloissa tehdään asioita, joita ei ulkona oikein voi tehdä, kuten telinevoimistellaan sekä pelataan sisäpallopelejä.

Muuten koululiikuntaan kuuluu mm. melontaa, kiipeilyä, luontoparkouria, luistelua, retkiluistelua, retkeilyä, pihapelejä jne. opetussuunnitelman mukaisesti. Vierailumme aikana pihapiiriin rakennettiin lähiliikuntapisteitä, joita alettiin heti hyödyntää välitunneilla ja myöhemmin myös liikuntatunneilla.

Oppimateriaaleja:

Koska opetusta toteutettiin sekä ulkona että sisällä, oli vuosien aikana valmistettu oppimateriaaleja, jotka kestivät sateen ja uudelleen käytön. Kuvissa on joitain esimerkkejä materiaaleista.

Tulevat koulutukset:

Jotta tutustumismatkamme ei jää ainoastaan neljän osallistujan hyödyksi, järjestää Ulko-opet kaksi koulutustilaisuutta näkemästämme ja kokemastamme. Ohessa niistä tietoa:

Sanna ja Ulla kouluttavat la 11.11. klo 14.00-16.30 aiheesta Suomen Ladun toimistolla Pasilassa.

Sanna ja Gaye kouluttavat ma 13.11. klo 17.30-19.30 myös Suomen Ladun toimistolla.

Koulutusten sisällöt ovat toiminallisia I Ur och Skur -koulujen hengen mukaisesti. 13.11. koulutus voidaan toteuttaa myös englanniksi. Koulutuksissa pohditaan myös sitä, miten I Ur och Skur -koulujen hyviä käytänteitä voitaisiin toteuttaa omassa opetuksessa.

Lisätietoa koulutuksista Ulko-opet ry:n FB-sivustolla.

dav

Iloisin terveisin, kirjoituksen koonnut Maarit

 

Ohessa luettavaksi viime keväänä kirjoittamani artikkeli Taito2017 -konferessin kokotekstijulkaisuun

Lähestyn tuossa elämys- ja seikkailupedagogista luontoliikuntaa nimen omaan sosiaali- ja terveysalan opetuksessa, mutta myös ammattilaisten käyttämänä menetelmänä omassa työssään.

Koko Tamkin julkaisu sisältää paljon hienoja oivalluksia sosiaali- ja terveysalan nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.

22218299_10209952120461680_7418448671794903309_o

T: Maarit

Terveiset Liikuntatieteen päiviltä 2017!

Ehdin olla kolmipäiväisessä tapahtumassa osallisena vain yhden päivän, sillä opettajan elämä on lukujärjestyselämää, josta irrottautuminen useaksi päiväksi on varsin ongelmallista. Onneksi sain järjestymään yhden vapaan päivän, minkä aikana ehdin jälleen innostua suomalaisesta laadukkaasta liikuntatutkimuksesta ja pääsin myös pitämään oman esitykseni.

21299044_10209744454110151_1381499264_o

Yhdessä päivässä sain imettyä itseeni hienon kattauksen liikuntatutkimuksen uusinta antia. Osallistuin torstain pääluennoille sekä Nuorten liikuntasuhdetta ja Liikuntakasvatusta elämänkulussa käsitteleviin teemasessioihin. Molemmat sessiot olivat mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä. Palaan niihin vielä myöhemmin uudelleen. Lisäksi pidin itse tutkimusesitykseni Lasten ja nuorten liikuntakasvatus -sessiossa.

21269727_10209744563072875_1980996135_n

Liikunta&Tiede -lehdessä julkaistiin kaikkien esitystemme tutkimustiivistelmät. Löydät ne myös täältä ja vielä tiiviimmin vain lasten ja nuorten liikuntakasvatusta käsittelevät abstraktit täältä. Varsinainen esitykseni on luettavissa Marttila Maarit-2 -linkistä. Esitys pohjautui väitöskirjaani.

Kerroin kuulijoille elämys- ja seikkailupedagogisesta luontoliikunnasta opetussuunnitelman toteutuksessa. Esitykseni oli sopiva jatkumo dosentti Jan-Erik Romarin oheisesta linkistä avautuvalle esitykselle: Romar et al. LTP 2017. Hän selvensi, miten ulko-opetus lisää alakoululaisten fyysistä aktiivisuutta ja vähentää paikallaanoloa.

21325729_10209744457990248_1490397685_n.jpg

Romarin tutkimuksen tulokset kannustavat käyttämään ulko-opetusta opetusmenetelmänä. Tulokset ovat samansuuntaiset kuin oman väitöskirjani tulokset. Liikunnan määrä lisääntyi myös oman kohderyhmäni opiskelijoilla.

Pääluennoitsija professori Taina Rantanen lähestyi esityksessään mm. toimintakyvyn edistämistä. Tässäkin esityksessä nousi esille se, miten viihtyisä, luonnonläheinen liikuntaan motivoiva ympäristö on tärkeää.

21150213_10209728800158812_2282572640674458808_n (1)

Nuorten liikuntasuhteen rakentumista puolestaan avasi professori Pasi Koski. Hän selvensi mm. liikunnan merkitysulottuvuuksia ja sitä, miten liikunnan määrä nuorena vähenee huomattavasti.

 

21167783_10209729246089960_6443533151506858126_o

21200617_10209729248490020_1266047062523811822_o

Kosken esityksen abstraktin löydät täältä sivulta 15.

Erityisen mielenkiintoista oli kuunnella Liikuntakasvatus elämänkulussa -teemasession esityksiä. Voit tutustua niiden tiivistelmiin täällä sivulta 21 alkaen.

21167290_10209730378158261_8766402805173836953_o

Sessiossa dosentti Arja Sääkslahti selvensi erittäin monipuolisesti varhaisvuosien liikuntakasvatusta. Iloitsen siitä, että alle kouluikäisten lasten liikuntasuositukset ovat siirtyneet käytäntöön ja jalkautuneet arkeen. Tutkijat ovat tehneet ansiokasta työtä tämän asian edistämiseksi.

Yliopistonlehtori Terhi Huovinen puolestaan esitteli kohta valmistuvan väitöskirjansa tuloksia.

Huovisen tutkimuksen tulokset osoittavat, että heterogeenisessa oppilasryhmässä opettajan työ vaatii monenlaista osaamista ja opettajan vuorovaikutus oppilaan kanssa on merkityksellistä. Kun opettaja pystyy kiinnittämään huomiota jokaiseen lapseen yksilönä, niin hän pystyy ennaltaehkäisemään osallistumattomuutta. Pienessä oppilasryhmässä opettajalla on selvästi paremmat mahdollisuudet oppilaiden fyysisen aktiivisuuden ja osallistumisen yksilölliseen tukemiseen.

21192062_10209730362717875_6356751534090278391_n

Oman jo aika pitkän opettajakokemukseni perustella Huovisen johtopäätöksiin on helppo yhtyä. Kun ryhmäkoot kasvavat suuriksi, ei opettaja yksinkertaisesti ehdi huomata oppilaita riittävän usein. Tästä seuraa mahdollista häiriökäyttäytymistä, joka olisi voitu estää, jos opettajalla olisi ollut enemmän aikaa oppilaalle.

Valitettavasti en ehtinyt osallistua keskiviikkona olleeseen Koululiikunnan tulevaisuutta käsitelleeseen seminaariin. En myös päässyt kuulemaan Lasten ja nuorten liikunnan edistämistä käsitellyttä sessiota. Abstraktien perusteella tilaisuudet ovat joka tapauksessa olleet mielenkiintoisia.

Tiivistäen totean, että suomalainen liikuntatutkimus on monipuolista ja laadukasta. Aihetta lähestytään liikuntabiologian, käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteiden, gerontologian, terveystieteiden, liikuntakasvatuksen jne. näkökulmista. Itseäni kiinnostaa liikuntakasvatus, opettaja kuin olen. Ja etenkin se kasvattaminen liikunnan avulla. Toivon, että linkkieni avulla lukijanikin pääsee hieman kurkistamaan liikuntatieteen monipuolista maailmaa.

21055931_10209697105366462_1941581659842285866_o

Lopuksi linkitän tänne vielä vastaväittäjäni professori Kari Uusikylän ajatuksia käsittelevän Ylen uutisten jutun: ”Moni lahjakkuus poltetaan loppuun aivan liian aikaisin”. Uusikylä on huolissaan varhain alkavista tulosvaateista ja peräänkuuluttaa monipuolisuutta liikunnassa. Jutussa on paljon painavaa asiaa. Päätän tämän pitkän kirjoitukseni lainaukseen jutusta:

”Kari Uusikylän lapsuus- ja nuoruusvuosina liikkuminen ja ulkoilu oli sikäli selviö, etteivät huomiota olleet ryöstämässä tietokoneet ja älypuhelimet. Moni pähkäilee nyt sitäkin, miten nuoret saataisiin koneiden äärestä liikunnan pariin.”

Loppukesän terveisin

Maarit

21268821_10209738723926900_1018005232_n.jpg

 

20987704_10209664909961597_878146436_n

Ensi viikolla osallistun Jyväskylässä Liikuntatieteen päiville. Päivien järjestäjänä on Liikuntatieteellinen Seura yhteistyössä Jyväskylän yliopiston, opetus- ja kulttuuriministeriön, Jyväskylän kaupungin ja LIKES-tutkimuskeskuksen kanssa. Kokoavana teemana päivillä on ”Miltä näyttää 100v. Suomen liikuntatutkimus?” Lisätietoa päivistä löydät täältä. Päivät tarjoavat monipuolisen kattauksen suomalaiseen liikuntatutkimukseen.

Saan itsekin esitellä tuolla omaa väitöskirjaani. On ilo olla osana tätä kokonaisuutta. Oman esitykseni abstraktin voit lukea täältä monen muun lasten ja nuorten liikuntakasvatusta käsittelevän abstraktin ohella.

Päivien materiaalisalkku täydentyy päivien jälkeen mm. luentoesityksillä. Kannattaa siis seurata liikuntatieteen ajankohtaisia asioita Liikuntatieteellisen Seuran sivustolla mikäli itse ei pääse päiville osallistumaan.

Palaan tähän aiheeseen uudelleen ensi viikon jälkeen. Koetan siis itsekin jakaa ajankohtaista tietoa eteenpäin sivustollani.

 

21074074_10209664908841569_581752443_n

 

Tiedon jakamiseen sopii myös Helsingin Sanomissa ollut kirjoitus otsikolla

”Aivot hyötyvät eniten liikunnasta – kolme reipasta harjoitusta viikossa piristää uusien aivosolujen muodostumista. Liikunnan ilo ja tärkeys ohjelmoitiin aivoihin jo ihmisen lajinkehityksessä.”

Näin väittää ruotsalaispsykiatri ja tietokirjailija Anders Hansen. Hänen mukaansa meidän tulee juosta aivojemme edestä.

Hansen toteaa, että esivanhemmillemme liikunta ei ollut harrastus vaan elinehto. Niinpä liikunnan ilo ja tärkeys ohjelmoitiin aivoihimme. ”Kun menemme lenkille, aivot ajattelevat, että edistämme eloon­jäämistämme. Siksi tunnemme mielihyvää.”

Nykyisin arkemme on niin helppoa, että päivittäisiä askeleita ei kerry samaa määrää kuin esivanhemmillamme. Aivomme ovat kuitenkin peräisin aikakaudelta, jolloin ihminen oli jatkuvasti liikkeessä. Aivot siis kaipaavat edelleen liikuntaa. Liikunta kohentaa mielialaa, torjuu stressiä, parantaa muistia, oppimista ja keskittymistä sekä luovuutta. Esimerkiksi kävellen tai kävelyn jälkeen on helpompi ideoida uutta kuin vain paikallaan istuen.

Hansen tähdentää, että ”emme voi päättää olla harjoittamatta liikuntaa, jos haluamme­ olla toimintakykyisiä. Meidän piti liikkua selviy­tyäksemme, ja se on muovannut aivojamme.”

Erityisesti Hansen suosittelee juoksemaan kolmen vartin lenkin kolme kertaa viikossa. Jo tällöin saavuttaa maksimaalisen hyödyn aivoille. Myös uinti ja pyöräily ovat hyviä lajeja.

Hansenin väitteiden perusteella voin olla tyytyväinen siihen, että ammattinani on liikunta. Toisen asteen liikunnanopettajan arki näyttää mitattuna mm. tällaiselta:

21015624_10209670014809215_1317641187_n

 

Yhteiskunnan kannalta huolta kuitenkin aiheuttaa se, että liikunnallista ja toiminnallista työtä tekee nykyään harvat. Muuttuviin elämäntilanteisiin sopivan toiminnallisuuden olisi hyvä olla osa arkeamme ja työtämme ammatistamme riippumatta. Tietenkin aina työntekijän yksilölliset tarpeet huomioiden. Kaikille ei sovi liikunnanopettajan aktiivisuustaso, mutta pienilläkin askelilla voidaan ”tuottaa” aivoille hyvää. Liikkumista ei siten pitäisi jättää ainoastaan harrastusten varaan, aikuisenakaan, vaan työtehtäviin olisi hyvä sisältyä mm. taukoja istumisessa jne.

Hansenin ehdottamien juoksulenkkien ei tarvitse olla jokaisen tavoitteena, mutta miksi emme ottaisi esim. kävelykokouksia luontoympäristössä osaksi arkeamme?

Elokuun terveisin

🙂 Maarit

 

Valmennuskursseja

Kesiini kuuluu opetus avoimessa yliopistossa. Pidän terveystiedon valmennuskursseja. Kurssit toteutetaan kuuden päivänä intensiivikursseina eli kuusi päivää viisi tuntia päivässä terveystiedon yhteistä pohtimista, tehtävien tekemistä, hyviä keskusteluja, aiheisiin syvälle menemistä. Päivät katkaisee lyhyet välitunnit ja ruokatauko. Muita keskeytyksiä ei ole. Kokemus näistä opettajana on todella motivoiva. On kivaa, kun ei tarvitse juosta paikasta toiseen minuuttiaikataululla. On kivaa syventyä aiheiden äärelle pidemmäksi aikaa. On kivaa voida oikeasti kohdata opiskelijat terveyteen liittyvien kysymysten äärellä. Opettajana nautin tämän tyyppisten kurssien toteuttamisesta.

Opiskelijat puolestaan ovat kokeneet yhden aiheen ympärille keskittymisen hyväksi. Maailman ei aina tarvitse olla sirpaleinen ja hektinen. Pysähtyminen, syvälle meneminen ja aika antavat oppimiselle mahdollisuuksia, joita pintapuolinen kiitäminen ei luo.

Näistä näkökulmista johtuen käytän osan kesästäni mielelläni kesäkurssien opetukseen. Ehkä yleisemminkin kouluissa voisi asioiden äärelle pysähtymisesta olla paljon hyötyä. Oppiminen, etenkin syvällinen oppiminen, kun vaatii aikaa.

Heinäkuun terveisin

Maarit

19495819_10209201208649354_869829476_o

Kesä 2017 on ollut tutkimuskesä, jälleen. Siihen on kuulunut artikkelin työstöä kehollisuudesta yhdessä Tampereen yliopiston yliopistonlehtori Tiina Kujalan kanssa (tästä lisää myöhemmin syksyllä; artikkeli alkaa olla valmis), vaikuttamistyötä opetuksen toiminnallistamisesta ja pääsy mukaan Sirene-verkostoon. Kesä on siis ollut monipuolinen ja tutkimuksellisesti mielenkiintoinen.

Ensin hieman Sirenestä. SIRENE on monialainen ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen tutkijaverkosto. Sen tavoitteena on lisätä tutkijoiden yhteistyötä sekä edistää tutkimuksen yhteiskunnallista näkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Tarkoituksenani on tuoda Sirenen tutkimusverkostoon liikuntakasvatuksen näkökulma luonnossa toimimiseen ja liikkumiseen. Sydäntäni lähellä on arjen liikkumisen lisääminen luontoympäristössä. Tutkimusintressejänihän ovat luontoliikunta, elämys- ja seikkailupedagogiikka, kehollinen tieto, liikuntakasvatus sekä samanaikaisopetus. Ks. lisää täältä.

19958898_10209363231299819_7527771617322039392_n.jpg

Todella mielenkiintoisen hetken kesääni tuotti toiminnallisten menetelmien asiantuntijana toimiminen yhdessä Michelle Sunin kanssa yhden Ratkaisu100 -kilpailuun osallistuvan joukkueen idean jalostamiseksi eteenpäin.  Lisätietoa Sitran järjestämästä kilpailusta löydät täältä. Saimme olla pohtimassa MunStepit-tiimin kanssa SuomiAreenalla monia ideoita, joilla toiminnallisesti voidaan antaa nuorelle askelmerkit unelmien toteuttamiseen elämässä peruskoulun jälkeen.

MunStepit on THL:n kehitteillä oleva uusi ja innovatiivinen malli, ”joka vahvistaa yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Toimintamallissa peruskoulut, TE-toimistot, sosiaalitoimi, nuorisopalvelut sekä muut mahdolliset toimijat tekevät yhteistyötä nuoren tukemiseksi sekä hänen lahjojensa ja osaamisensa tunnistamiseksi”.

Syksy näyttää, miten MunStepit Sitran kilpailussa pärjää. Itse iloitsen siitä, että sain olla pieneltä osaltani tässä mukana, ja että tieteen näkökulmat halutaan valjastaa nuorten hyvän elämän edistämiseen 🙂

19427746_10209201226529801_80536558_n

Kesän aikana olen kehollisuutta tarkastellessani moneen kertaan miettinyt sitä, miten tutkimuksellisesti hedelmällisessä työpaikassa olen töissä. Työskentelen siis toisella asteella ammatillisella puolella päätyökseni. Ammatillisen puolen koulutusta on Suomessa tutkittu erittäin vähän. Näin ollen, jos vain jaksan opetustyöni ohessa tutkimusta tehdä, on käsilläni oleva aineisto lähes aina ainutkertaista ja uutta. Siitä on erittäin tärkeää tehdä erilaisilla tutkimusotteilla tutkimusta. Esimerkiksi aineisto, mitä viime lukuvuonna keräsin, on hyvin mielenkiintoista. Haaste tutkimuksen tekemisellä ja ammatillisella puolella työskentelyssä kuitenkin on. Tiede ei kuulu ammatilliselle puolelle luonnostaan, vaan tieteen tekeminen on pitkälti omasta jaksamisesta työn ohessa kiinni. Aika on siis kortilla. Kuitenkin selkeä tarve tehdä tutkimusta kannustaa eteenpäin ja jaksamaan. Etnografina on herkullista tarkastella asioita, joita ei juuri ole vielä tarkasteltu. Tutkijana voin hykerrellä käsiäni 🙂 Opettajan kesät tulevat siis jatkossakin kulumaan keräämieni aineistojen parissa artikkeleita kirjoittaen.

19238371_10209201222649704_933926326_o

Heinäkuisin terveisin

🙂 Maarit

Ps. Jälleen postaus-vinkki: Nyt Lihastohtori Juha Hulmi kannustaa toimistosta luontoon.

 

 

19221903_10209148883821266_8715305323237780195_o

 

Kun pro graduni ”Oppimisen ilo löytyy luonnosta : seikkailu- ja elämyspedagoginen luontoliikunta oppimisen tukena” valmistui aikanaan, tiesin, että nyt tutkimus vei mukanaan ja aiheesta on pakko jatkaa eteenpäin. Niinpä puursin opetustyöni ohessa väitöskirjani sisulla valmiiksi. Työn ohessa kirjoittaminen tarkoitti vapaa-ajan käyttöä tutkimuksen tekoon. Sitten kun väitöskirja valmistui, jäin miettimään hetkeksi, että mitä teen seuraavaksi. Nyt, kun katselen kulunutta lukuvuottani, aikaa väitöksen jälkeen, niin olen käynyt pitämässä alla olevat suulliset esitykset päätyöni eli opetuksen lisäksi:

¤ Elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta opetussuunnitelman toteutuksessa. Suullinen esitys Ulos – Ut – Out – ulkona oppimisen kansainvälisessä suurtapahtumassa Turussa ja ”Tutkijat ulos kammioista” -työpajan ohjaaminen 7:n muun tutkijan kanssa 5.6.2017.

¤ Elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta opetus- ja ohjausmenetelmänä sosiaali- ja terveysalalla. Teemasessioesitys Taito2017-konferenssissa Tampereella 26.4.2017.

 ¤ Mitä seikkailukasvatus ja elämyspedagogiikka tarjoavat johtamiseen. Työpajat Oppia ikä kaikki -verkostohankkeen (valtakunnallisen Osaava-ohjelman Pirkanmaan alueellinen verkosto) päätösseminaarissa Tampereella 23.3.2017

¤ Elämys- ja seikkailupedagogiikan yhdistäminen opetustilanteisiin. Suullinen esitys Pedatorilla Ylöjärvellä 11.11.2016

¤ Liikuntapedagoginen näkökulma elämys- ja seikkailupedagogiikkaan. Suullinen esitys Alueellisilla Seikkailukasvatuspäivillä Virroilla 29.10.2016

¤ Erilaiset liikkujat: Monikulttuuriset ryhmät, erityistä tukea tarvitsevat lapset. Suullinen esitys Suomen Ladun Latunen-verkoston verkostotapaamisessa 15.10.2016

¤ Seikkailupedagogiikka. Suullinen esitys Ammatillisen erityisopetuksen valtakunnallisilla opintopäivillä Tampereella 30.9.2016.

Artikkeleita olen ehtinyt kirjoittaa seuraavasti:

¤ Elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta opetus- ja ohjausmenetelmänä sosiaali- ja terveysalalla. Kokotekstijulkaisu Taito2017-konferenssissa Tampereella 26.4.2017.

¤ Elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta opetussuunnitelman toteutuksessa. Artikkeli LIITO-lehdessä helmikuussa 2017.

¤ Elämys- ja seikkailupedagogiikalla toiminnallisuutta opetuksen tueksi. Artikkeli Liikunta & Tiede -lehdessä marraskuussa 2016.

Vapaa-aikani on näin ollen edelleenkin kulunut esitelmien, artikkeleiden ja erilaisten tutkimukseen liittyvien kokoontumisten parissa. Olen solminut uuden yhteistutkimushankkeen Tampereen yliopiston kanssa, ja nyt kun olen kesälomalla opetustyöstäni, litteroin jälleen haastatteluaineistoa. Tällä kertaa tarkastelen itselleni uutta aihealuetta; kehollisen tiedon rakentumista liikunnanopetuksessa. Koska olen tutkinut luonnossa tapahtuvaa toimintaa koko työurani ajan, lähestyn kehollista tietoa erityisesti luontoliikunnan näkökulmasta unohtamatta muutakaan liikuntaa.

Huomaan, että tutkiva sieluni ei pääse eroon omasta kysymyksiä täynnä olevasta elämänasenteestaan. Kysyn aina niin pitkään kunnes saan kestävällä pohjalla olevia vastauksia. Joskus huomaan ajattelevani, että tällainen elämänasenne on riesa. Olen ”martta”, joka hoitaa aina ”hommat” ja vasta sitten miettii, että pitikö minun pitää jonkinlaista vapaa-aikaa. Ja lopulta kuitenkin tulen siihen johtopäätökseen, että tämä on minulle paljon iloa tuottava lomailutapa. Etsin vastauksia kysymyksiin, jotka laittavat ihmettelemään. Ja se, etsiminen, tuottaa erittäin paljon onnen tunteita löytämisestä puhumattakaan.

 

19143309_10209151701131697_6782696950412973314_o

 

Huomaan samalla, että tällaisessa hyvin työntäyteisessä elämässäni toteutuu palautumiseen liittyviä tärkeitä asioita. Esimerkiksi työstä palautumista selvittänyt Tampereen yliopiston tutkimus päätyi neljään palautumista edistävään ohjeeseen:

  • ”Lounastauon aikana tehty puistokävely ja rentoutusharjoitus auttavat jaksamaan työpäivän aikana
  • Lyhyet tauot työssä kannattaa hyödyntää
  • Työasioiden tunneperäinen vatvominen estää työstä palautumista. Ongelmasuuntautunut vatvoinen ei toimi samalla tavalla esteenä.
  • Liikunta luontoympäristössä ennustaa kuulumista hyvinvoivaan ryhmään.

Liikunta luonnossa oli tärkein tekijä, jolla oli merkitystä, tutkittaessa luontoelementeille altistumista sekä työssä että kotona ja sen yhteyksiä työntekijöiden hyvinvointiin. Tuloksen mukaan luontoon perustuvilla vapaa-ajantoiminnoilla voidaan edistää työntekijöiden hyvinvointia.

(Tampereen yliopiston psykologian alan tutkimusprojekti: Työstä palautuminen: työ- ja ympäristöpsykologisten näkökulmien yhdistäminen). ”

Onneksi lähelläni on luontoa, missä voin liikkua. Onneksi lapsena minut myös johdatettiin toimimaan ja liikkumaan luonnossa. Vanhempani loivat näin tärkeitä taitoja työssä jaksamiseeni. Tieteellisesti näitä asioita ei tuolloin ehkä tutkittu, mutta eräperinteemme oli osa maalla asuvien lasten kasvatusta ja opetusta ja sitä siirrettiin sukupolvilta toisille.

 

19238141_10209152709716911_4357848699927397609_o

 

21.6. eli kesäpäivänseisausterveisin

🙂 Maarit

Ps. Erittäin hieno kirjoitus luonnossa yöpymisestä on mm. tässä blogissa.