Tätä blogia ylläpitää liikuntapedagogiikasta väitellyt LitT opettaja-opo-tutkija Maarit Marttila. Sivun yläreunasta löydät navigointiohjeet blogini lukemiseen.

Hei lukijani!

Hienoa, että löysit tiesi blogiini! Käsittelen täällä itselleni tärkeitä tutkimiani asioita tieteen näkökulmasta. Toivon, että blogini olisi hyödyksi ja iloksi Sinulle. Sinun ajatuksesi ovat puolestaan arvokkaita ja hyödyksi minulle!

🙂 Maarit

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuva on Islannista, missä olin konferenssimatkalla kesällä 2012.

11214173_10205317829407300_3277687082304149129_n

Hei!

Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa Miia Kolehmainen on tehnyt pro gradu-tutkielman vuonna 2017 seikkailukasvatuksesta. Löydät hänen tutkielmansa kokonaisuudessaan täältä.

Kolehmainen on tutkinut erittäin tärkeitä asioita eli luokkahengen kehittymistä, ryhmäytymisen tukemista ja sosiaalisia suhteita.

Tulosten mukaan ”seikkailukasvatuksella voidaan merkittävästi edistää luokkahengen kehittymistä ja tukea ryhmäytymistä. Seikkailukasvatustoimintaan liittyy erinäisiä toimintoja, jotka mahdollistavat ryhmäytymisen tukemisen, ja jotka kehittävät kykyjä ja taitoja, jotka ovat ryhmäytymisen kannalta tärkeitä. Hyvin johdettu ja suunniteltu seikkailukasvatuksellinen toiminta luo mahdollisuuksia positiivisille yhteisille kokemuksille, jotka edesauttavat ryhmäläisiä hitsautumaan yhteen ja tuntemaan yhteenkuuluvuutta.

Seikkailukasvatuksellinen toiminta mahdollistaa yksilön kehittymisen ja kasvun henkilökohtaisella tasolla, mikä taas vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin ja suhtautumiseen itseensä sekä toisiin ihmisiin. Oppilaat kokivat oman aseman vahvistuneen ryhmässä seikkailukasvatuksellisen vuoden aikana.

Seikkailukasvatus soveltuu hyvin opetussuunnitelmassa esille tuotuihin opetusmenetelmiin ja oppimiskäsitykseen. Seikkailukasvatusta voidaan toteuttaa sisä- tai ulkoilmassa ja integroida mihin vaan koulun toimintaan. Oleellista on sopiva haasteellisuus ja ohjaajan riittävä ammattimaisuus ohjaustyössä.”

Lukuiloa tämän tutkielman parissa. Hienoa, että uusia pro graduja aiheen parista tehdään!

Lukuterveisin

🙂 Maarit

25025590_2007921766194570_758089889844559872_n

Kun kaikenlainen asioiden ymmärtäminen kiinnostaa, niin pitihän sitä vuoden ajan mittailla, miten paljon joku liikunnanopettaja ottaa askeleita arjessaan. Olin itse koehenkilönä ja askeleita kertyi vuonna 2017 yhteensä kilometreiksi muutettuna  4 166,79. Suomi on siis kuljettu päästä päähän reilut kolme kertaa. Neljäs kerta on edennyt suurin piirtein Seinäjoen kohdalle matkalla Utsjoelta Hankoon.

Käytännössä tuo kokonaiskilometrimäärä tarkoittaa, että vuoden jokaisena päivänä olen kulkenut 11,42 km.  Terveyden näkökulmasta voin olla tyytyväinen omaan ammattiini ja arkeeni. Vaikka liikunnanopettajan työ ei ole oman itsensä liikuttamista, vaan mm. opiskelijoiden innostamista liikkumaan, tulee siinä ohessa askeleita huomaamattaan. Työ/arki sisältää erittäin paljon hyötyliikuntaa. Voin siis iloita tästä.

25025649_327542771072125_859353265790255104_n

Liikuntateknologiaa on viime vuosina tutkittu ”virallisemminkin”. Jos haluat perehtyä aiheeseen tarkemmin, löydät tietoa mm. Panu Moilasen väitöskirjasta. Moilasen mukaan joillekin liikuntateknologian erilaiset sovellukset ovat koristeita, toisille kannustimia ja osa pitää niitä kavereina.

Itselleni liikuntateknologiset sovellukset merkitsevät lähinnä tiedon ammentamisen mahdollisuutta. Vaikka tunnen varsin hyvin oman kehoni ja osaan sitä kuunnella, en esim. pysty laskemaan omia askeleitani tai mittamaan tarkoin kulkemiani matkoja ilman joitain apuvälineitä. Sinällään minua ei kiinnosta aika tai vauhti, mutta on mielenkiintoista todentaa esim. omaa ammattiarkeaan kerätyn datan avulla. Arki muuttuu helpommin käsiteltäväksi tiedoksi, ei vain omiksi tuntemuksiksi tai olettamuksiksi. Tietenkin tieto voi myös lisätä tuskaa. Jos nyt uuden vuoden alussa alan miettiä, että edessäni on reippaasti yli kolme kertaa kulku Hangosta Utsjoelle vuoden aikana, niin ajatus voi jopa pelottaa. Toisaalta se myös todentaa vanhan sanonnan ”ei matka tapa, vaan vauhti”. Vuoden aikana kyllä ehtii kaikenlaista. Ja jaksaa monenlaista. Askeleinakin mitattuna.

25022400_1989384201327820_6985976207745482752_n

Tällaisiakin asioita voi siis omaksi ilokseen arjessa pilke silmäkulmassa tutkailla. Miten paljon tämän vuoden aikana kilometrejä kertyy? Todennäköisesti vielä enemmän, sillä erilaiset muutokset koulurintamalla toisella asteella tuottanevat lisätyötä erilaisin tavoin. Myös askelin mitattuna. Pitääpä siis edelleen jatkaa mittailua.

Mitenkä paljon askeleita kuuluu sinun arkeesi? Tuokin olisi kiinnostavaa. Miten paljon eri ammateissa liikutaan?

Liitän tänne vielä muutaman vinkin liikkua aivot skarpeiksi. Vinkit on koonnut aivotutkijat Minna Huotilainen ja Katri Saarikivi kirjaansa Aivot työssä (2018). He toteavat, että pienetkin liikuntapyrähdykset kohottavat nopeasti henkistä vireystilaa. Mm. kävely vaikuttaa voimakkaasti ihmisen kykyyn kehittää uusia suunnitelmia ja suunnata ajatuksia tulevaan. Heidän liikuntasuosituksensa huolehtivat aivojen terveydestä ja hyvästä hetkellisestä toimintakunnosta.

1. Hidasta ja palauttavaa

Esim. haravointia, pyöräilyä, koiran ulkoiluttamista, kävelyllä käymistä, lintujen tarkkailua ja ikkunaostoksia.

2. Kyykyt terästävät

Nopeat liikkeet ennen oppimista tai muuta kognitiivista suoritusta.

3. Tarpeellinen välitunti

Aikuinenkin tarvitsee välituntiliikettä, eivät vain koululaiset.

4. Työstä liikkuvampaa

5. Hyödynnä työmatkoja

6. Kokeile rohkeasti

7. Keskellä päivää

8. Ota kaveri mukaan.

Lisää vinkeistä voit katsoa esim. täältä.

Ihanan tutkailevaa alkavaa arkea kaikille!

🙂 Maarit

 

100 KUVAA VESILAHDESTA SUOMEN 100-VUOTISVUONNA1

Onnellista uutta vuotta 2018 kaikille 🙂

Kun uusi on alkamassa, tulee mietittyä mennyttä. Vuosi 2017 oli jälleen hyvin työntäyteinen. Kun tekee täysipäiväisesti opetustyötä ja siinä ohessa tutkimusta, niin päivät vierähtävät arjen askareissa. Mutta se on hyvä niin. Tutkimustyö tukee ja antaa laajempia ulottuvuuksia hektiselle opetustyölle. Ne soljuvat hyvin käsi kädessä eteenpäin.

Opetuksessa kulunut vuosi oli toisinaan työläs. Yleisesti opetusta voisi kuvata lisääntyneellä kasvatustyöllä. Entistä haasteellisempi maailma asettaa monia uusia ratkaistavia ongelmia, jotka sitten näkyvät opetustyössä. Mutta vaikka kasvatustyötä on tullut enemmän, on työ myös hyvin palkitsevaa. Yhdessä pikavauhtia kiitävän maailman haasteisiin on edelleen löydettävissä toimivia ratkaisuja. Tärkeintä on se, että asioita tehdään yhdessä samaa punaista lankaa seuraten. Tehdään työtä, jonka perimmäinen tarkoitus on kasvu ihmisenä.

Entä sitten tutkimuskentällä. Kokosin jo kesäkuussa samaan postaukseen lukuvuoden 2016 – 2017 aikana tekemiäni tutkimusasioita. Löydät tuon postauksen täältä.

Kesäkuun jälkeen olen osallistunut Liikuntatieteen päiville Jyväskylässä ja Kasvatustieteen päiville Rovaniemellä. Molemmissa esittelin omaa väitöskirjaani.

Rovaniemellä ja Jyväskylässä tapasin monia samojen aiheiden parissa toimivia luontoliikunnasta kiinnostuneita tutkija-asiantuntia-opettaja -toimijoita. Päivät antoivat paljon virtaa jatkaa tutkimustoimintaa ja hyviä uusia näkökulmia sekä yhteistyöverkostoja.

Artikkelini Taito-konferenssin kokotekstijulkaisussa sai myös päivänvalon.

Kirjoitin blogi-tekstin Sirene-verkoton verkkojulkaisuun.

Kävin tutustumassa Suomen Ladun alaisen Ulko-opet ry:n kolmen muun hallituksen jäsenen kanssa ruotsalaiseen ulko-opetukseen.

Vierailin myös SuomiAreenalla ja tutustuin tuolla THL:n MunStepit -toimintamalliin.

Markus Mäntymaa julkaisi pro gradunsa. Sain olla asiantuntijana hänen tutkielmassaan teorianrakentamisen osalta. Markuksen aiheena oli Eräpainotteinen luontoliikunta osana peruskoulun opetusta.

Syksyllä aloitin myös koulutusjohtamisen opinnot Jyväskylän yliopistolla. Aloin katsoa koulua myös johtamisen näkökulmasta. Tavoittelen tällä yhdenlaisen hyvän koulun mallin luomista. Katsotaan mitä tuleva tuo mukanaan. Tutkijana hykertelen käsiäni tämän aiheen parissa.

Kesällä kirjoitin myös kehollisesta tiedosta yhteisartikkelia Tiina Kujalan kanssa. Artikkeli on nyt arvioitavana Liikunta&Tiede-lehdessä. Piakkoin saanemme kuulla siitä jatkopalautteita.

21740647_10209829226789415_2940055683205034609_n

Tiivistäen totean, että vuoteni on ollut tutkimuksen näkökulmasta erittäin mielenkiintoinen. Tutkimustyö antaa minulle ymmärrystä, mistä jäisin paitsi, jos vain opettaisin. Viihdyn tutkivan opettajan roolissa. Se on vahva osa identiteettiäni.

Muuten vuosi on pitänyt sisällään henkilökohtaiseen elämään liittyvää perheellisen keski-ikäisen ihmisen elämää. Siihen liittyy paljon hyvää. Toki elämän rajallisuus näyttäytyy aiempaa selvemmin, mutta toisaalta vuosien mukanaan tuoma ”viisus”, jos niin voi sanoa, tuo myös rauhaa, levollisuutta, luottamusta siihen, että elämä kantaa ja onnea siitä, että kaikenlaisesta selviää.

Toivon, että tuleva vuotesi on hyvä, mitä se sitten itse kullekin tarkoittaa. Toivon sitä meille kaikille.

Tutkimus-, opetus- ja elämäterveisin

Maarit

 

 

 

 

 

25395864_10210425346172027_1045800792333122734_n

Oheisesta tiedostosta 100 KUVAA VESILAHDESTA SUOMEN 100-VUOTISVUONNA1 löydät koontia lähiliikkujan kännykällä ottamista kuvista kuluvan vuoden 2017 aikana. Luontoliikunta antaa paljon… liikunnan terveysvaikutuksien lisäksi visuaalisia elämyksiä jokaisena vuodenaikana. Toivottavasti kuvat innostavat sinuakin liikkumaan. Nämä kuvat ovat siis kotiovelta toteutettujen lenkkien varrelta.

Samalla hyvää alkavaa uutta vuotta 2018!

🙂 Maarit

Terveiset Kasvatustieteen päiviltä Rovaniemeltä!

24282314_10210339562387486_1018689750_n

Takana on todella hienot Kasvatustieteen päivät Rovaniemellä. Kiitos Lapin yliopisto!

Kirjoitin päivistä jo aiemmin täällä.

Löydät edellisestä kirjoituksestani mm. kaikkien pidettyjen esitysten abstraktit. Ja niitä on paljon. Mukana oli myös teemaryhmä luonto- ja seikkailukasvatuksesta. Oheisesta kuvasta näet teemaryhmän esittäjät ja aiheet.

24331141_10210339604668543_1641091004_n

Teemaryhmämme oli keskusteleva ja esitykset hyvin mielenkiintoisia. Luontokasvatuksen ja elämys- ja seikkailupedagogiikan parissa tehdään monipuolista ja tuloksellista työtä. Menetelmä on nuorten osallisuutta ja hyvinvointia tukevaa eri tutkimusten tulosten perusteella.

Paavo Heinosen, Päivi Virtasen, Erika Sarivaaran, Ilkka Ratisen ja Pirjo Kuukkasen esitykset vahvistivat omia käsityksiäni ja tutkimustuloksiani monin tavoin.

Ohessa muutama kuvaotos Sarivaaran, Ratisen ja Kuukkasen esityksistä sekä ote heidän abstraktin tulososiosta:

 

”Tutkimustulosten mukaan luokanopettajiksi opiskelevilla on laajasti näkemyksiä luontokasvatuksen mahdollisuuksista opetuksessa, jotka suurelta osin peilaavat uuden opetussuunnitelman tavoitteita oppimisen kaikkiallisuudesta, kokemuksellisuudesta sekä ekososiaalisen sivistyksestä”.

Virtasen abstraktista liitän tähän mukaan myös lainauksia tulososiosta (Heinonen kertoi tarkemmin siitä, miten luontopajoja käytännössä toteutettiin):

Luontopajoihin osallistuneiden nuorten itsetuntemus, päätösten tekotaito ja vastuunotto kehittyivät. Luottamus omiin kykyihin oli kasvanut haastavien aktiviteettien kautta. Luontoretket olivat parantaneet lähes kaikkien nuorten mielialaa ja joidenkin tulevaisuuden suunnitelmat olivat selkiytyneet. Myös maahanmuuttajanuoret kokivat luontopajojen edistäneet heidän kotoutumistaan ja lisänneen onnellisuutta.”

 

Itseäni lämmitti todella paljon, kun kuulin, että oma väitöskirjani on otettu yhdeksi lähdelukemiseksi luokanopettajien koulutukseen. Lapin yliopistolla on mahdollista suuntautua luontokasvatukseen ja onkin hienoa, että tekemäni tutkimus on näin jalkautumassa osaksi luokanopettajien arkea. Ilahduttavaa oli, kun lounaalla juttelin itselleni tuntemattomien opiskelijoiden kanssa ja luokanopettajaksi opiskeleva ruokaseuralaiseni totesi, että me niin luemme sinun väitöskirjaasi.

Kun käytämme vuosia aikaamme tutkimuksen tekemiseen, on hyvin sykähdyttävää kuulla, että tehty työ on osa arkea, ei vain kirjahyllyssä pölyttymässä oleva nide. Ja tieteen yksi iso tarkoitus on jalkautua käytäntöön. Kun luokanopettajaopiskelijat työtäni lukevat, siirtynee siitä paloja heidän opetukseensa.

24131426_10210320989883185_424274841757951325_n

Ehdin käydä kuuntelemassa myös kestävään kehitykseen liittyviä esityksiä ja terveystiedon opetusta käsittelevää esitystä. Terveystiedon opetuksesta tehdään parhaillaan kiinnostavaa tutkimusta mm. Oulun yliopistolla. Tulosten analysointi on vielä kesken, joten lähiaikoina kuulemme lisää mm. kuvassa olevasta tutkimusaiheesta:

24324120_10210339553947275_906996324_o

Päivien loppupaneelissa kasvatustieteen ajankohtaisista ja tulevaisuuteen liittyvistä aiheista etenkin opettajankoulutuksessa keskustelivat eri yliopistojen edustajat. Poimin keskusteluista muutamia esille nostettuja ajatuksia:

24324055_10210339552547240_1665050402_o

Markku Jahnukainen Helsingin yliopistosta kertoi, että tutustumiskäynnillään amerikkalaiseen huippupoikakouluun, missä oli kaikki ”härpäkkeet” tarjolla, hän sai vastaukseksi kysyessään syytä siihen, että kouluun on hinnasta huolimatta kova tunku, että kouluun halutaan, koska perjantaisin oppilaat saavat mennä läheiseen metsään liikkumaan.

Paneelissa nousi esille huoli siitä, miten kaikkien oppijoiden (etenkin ammatillisella puolella) osaaminen tulevaisuudessa taataan.

Raija Hämäläinen Jyväskylän yliopistosta painotti, että tutkimustulosten huomiointi opetuksen kehittämisessä on todella tärkeää.

Sirkku Kotilainen, Tampereen yliopisto: ”Opettajankoulutuksessa ei pidä mennä teknologia edellä, vaan pedagogiikka edellä”.

Opiskelijan kohtaaminen ja yksilön huomiointi sekä opiskelijan tunteminen… tärkeää tulevaisuudessa. Näin voidaan osallistaa kaikki. (Jahnukainen.)

Uutta luova asenne ja vuorovaikutus huomioiden yksilö. Nuorisotyö ym. toimijat yhteistyökumppaniksi. (Kotilainen.)

Kasvatustieteen päivien lisäksi käynti Rovaniemellä oli paluu menneisyyteen. Olen opiskellut Rovaniemen ammattikorkeakoulussa aikanaan liikunnanohjaajaksi (AMK). Niinpä kävin katsomassa entistä opinahjoani. Kävelin myös 31 kilometriä kahden päivän aikana, sillä opiskeluaikana liikuimme aina jalan paikasta toiseen. Hyötyliikunta oli siten tärkeä osa elämäämme kaiken muun liikunnan ohessa. Mieleen palasi hyviä muistoja, etenkin luontoliikuntaopinnoistamme. Olosuhteet Rovaniemellä ovat erinomaiset luontoliikunnan ja luonnossa toimimisen opettamiseen ja oppimiseen. Ja opetus oli aikanaan myös mahtavaa.

Olenkin tyytyväinen siitä, että Lapin yliopisto hyödyntää hienoja oppimisympäristöjään luokanopettajien koulutuksessa. Itse aikanaan menin Rovaniemelle luontoliikuntaa oppimaan. En varmasti ole ainoa, joka niin tekee. Hyvä Lapin yliopisto, teillä on mainio tekemisen meininki!

Näillä ajatuksilla, hienoa joulun aikaa 🙂

Maarit

tuli

Kirjoittelin hieman aiemmin,  että Markus Mäntymaan pro gradu on valmistunut Lapin  yliopistolla.  Nyt tutkielman  löytää  Lapin yliopiston kirjaston sivuilta. Luettavaksesi siis, ole hyvä:

Eräpainotteinen luontoliikunta osana peruskoulun opetusta

”Tämän tutkielman tarkoitus oli selvittää, miten luokanopettajat toteuttivat retkeilykasvatusta omassa työssään, ja miten luokanopettajat hyödynsivät retkiltä saatuja kokemuksia ja elämyksiä. Lisäksi tarkoituksena oli tulkita luokanopettajien retkeilykasvatuksen toteutustapoja suomalaisen elämys- ja seikkailupedagogiikan näkökulmasta.”

Hienoa, että tällaisia tutkielmia retkeilykasvatuksesta tehdään. Onnea Markus!

🙂 Maarit

dav

Tänä vuonna Kasvatustieteen päivät järjestetään Rovaniemellä Lapin yliopistolla marras-joulukuun vaihteessa. Päivien ohjelman löydät täältä.

Tällä kertaa luonto- ja seikkailukasvatus on saanut oman teemaryhmänsä. Ilokseni abstraktini kyseiseen teemaryhmään on hyväksytty ja pidän esityksen väitöksestäni ryhmässä. Kaikki päivien abstraktit löydät täältä. Vuonna 2015 kerroin Vaasan yliopiston järjestämillä päivillä silloin vielä valmisteilla olevasta väitöksestäni. Nyt voin täydentää silloista esitystäni valmiilla väitöstutkimuksella.

Esitykseni löydät oheisesta Kasvatustieteen päivät 2017, Lapin yliopisto linkistä.

Palaan päivien antiin joulukuun alussa.

Talviterveisin

🙂 Maarit