Tätä blogia ylläpitää liikuntapedagogiikasta väitellyt LitT opettaja-opo-tutkija Maarit Marttila. Sivun yläreunasta löydät navigointiohjeet blogini lukemiseen.

Hei lukijani!

Hienoa, että löysit tiesi blogiini! Käsittelen täällä itselleni tärkeitä tutkimiani asioita tieteen näkökulmasta. Toivon, että blogini olisi hyödyksi ja iloksi Sinulle. Sinun ajatuksesi ovat puolestaan arvokkaita ja hyödyksi minulle!

🙂 Maarit

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuva on Islannista, missä olin konferenssimatkalla kesällä 2012.

Tänään vietetään Eino Leinon päivää. Mikä hänen runoistaan on sinulle merkityksellinen? Minulle tämän runon on lausunut Kari Uusikylä väitöspäivänäni. Hän siteeraa Meri ja Päivä -runoa myös blogissaan seuraavasti:

”Ystävä ei ole rakastettu, mutta aitoon rakkauteen liittyy syvä ystävyys. Aito ystävyys ja rakkaus antavat voimaa ja rohkeutta taistella hyvyyden, oikeudenmukaisuuden ja kauneuden puolesta, ”pilviä ja pahoja henkiä vastaan,” kuten seuraava runo kuvaa.

Meri ja Päivä (Eino Leino)

Aamu koitti. Päivä nousi aalloista.

Meri sanoi: Älä vielä nouse. Jää vielä hetkeksi luokseni.

Päivä sanoi: Minun täytyy. Urani odottaa minua. Mutta minä palajan jälleen illalla sinun luoksesi,

Meri sanoi: Mutta mitä minä teen sillä aikaa?

Päivä sanoi: Sinä kannat sillä aikaa minun kuvaani.

Ja meri kantoi päivän kuvaa rinnassaan ja päivä lähti taistelemaan pilviä ja pahoja henkiä vastaan.

Mutta joka kerran kun hän katsahti alas, näki hän aalloissa oman kuvansa. Silloin säkenöi jälleen hänen säilänsä ja hänen vihollisensa väistyivät ja pakenivat.

Ja he sanoivat: Paetkaamme, sillä meri rakastaa häntä.

Niin mahtava on meri, kun se päivän kuvaa helmassaan kantaa. Ja niin voimakas on päivä, kun se tietää meren sitä rakastavan.

Mutta kun ilta jälleen joutui, meni päivä mereen suurena ja säteilevänä ja meri kuivui hänen polttavien suukkojensa alla.

Jokaisesta heidän suudelmastaan tuikahti tulinen tähti taivaalle ja heidän hellyytensä kohosi yli maan kuin lempeä kuu.

Ja ihmiset, jotka sen näkivät, sanoivat: Rakastakaamme toisiamme niin kuin meri ja päivä toisiaan rakastaa.”

Kirjallisuudella ja runoudella, sanoilla ja teksteillä, voidaan luoda uutta, rakentaa maailmaa paremmaksi, vahvistaa hyvää. Onneksi meillä on kirjoittajia, jotka tämän osaavat 🙂 Hyvää Eino Leinon päivää 🙂

Kevät meni työmaalla niin työn tekemisen parissa (ammatillisen koulutuksen reformi ym. työllistivät poikkeuksellisen paljon ja sitoivat paljon ajattelua), että vasta opettajan vapaajakson alettua olen siirtänyt ajatukseni puhtaasti tutkimuksellisiin kysymyksiin. Olen saanut hiottua muun muassa pari artikkelia, kun aikaa on voinut käyttää luovuutta edellyttäviin tehtäviin ilman jatkuvia sähköisten välineiden keskeytyksiä ja pitkiksi venyviä työpäiviä, joiden jälkeen silmät painuvat väsymyksestä kiinni.

Erityisen iloinen uutinen on, että jälleen tulevilla Kasvatustieteen päivillä on teemaryhmänä luonto- ja seikkailukasvatus. Teemaryhmän kuvaus on seuraava:

”Luonto- ja seikkailukasvatus

Maarit Marttila Tampere, Pirjo Kuukkanen Lapin yliopisto, Anita Saaranen-Kauppinen HUMAK ja Päivi Virtanen HY

Teemaryhmään toivotaan puheenvuoroja, joissa esitellään luonto-, ympäristö- ja seikkailukasvatukseen kytkeytyvien teoreettisten tai empiiristen tutkimusten ideoita, suunnitelmia, meneillään olevia prosesseja tai valmiita tutkimustuloksia. Teemaa voidaan lähestyä esimerkiksi luonto-oppimisympäristöjen, luontoon liittyvien oppimiskokemusten, ulkona oppimisen, ohjaamisen, elämys- ja seikkailupedagogiikan, kestävyyskasvatuksen, terveys- ja hyvinvointivaikutusten ja kehollisuuden näkökulmista.”

Voit katsoa lisätietoa päivien sisällöistä täältä

Päivien kotisivuilta löydät muun muassa tärkeät päivämäärät eli esimerkiksi abstraktien jättöajankohdat. Toivomme mukaan mahdollisimman paljon aihetta käsitteleviä puheenvuoroja.

Kevään aikana seikkailukasvatuksesta on jälleen julkaistu uusia tutkimuksia/opinnäytteitä. Yksi niistä on seuraava:

Seikkailukasvatuksen koulutusta ja osaamista vahvistamassa: SKER3 opetus- ja toteutussuunnitelma

Lahti, Sini (2019)

Opinnäytetyössä kehitettiin Humanistisen ammattikorkeakoulun seikkailukasvatuksen opintoja. Voit lukea koko opinnäytteen täältä

Hienoa, että alan koulutusta kehitetään koko ajan. Näin saamme käyttöömme eri tarkoituksiin sopivia koulutuskokonaisuuksia, ja ammatillinen osaaminen seikkailukasvatuksesta lisääntyy jatkuvasti.

Vaikka en ole juuri kevään aikana ehtinyt blogia kirjoittaa, niin silti pikku hiljaa on ajatuksissa edennyt moni asia luontoliikunnan, elämys- ja seikkailupedagogiikan, liikunnan tms. saralla. Kesäkuussa ehdin osallistua Valtion liikuntaneuvoston järjestämään tilaisuuteen Helsingin Musiikkitalolla, missä esiteltiin ”Liikunnan ja liikkumisen edistäminen valtionhallinnossa – Ministeriöiden tuloskortit”. Tiivistäen totean, että ilman poikkihallinnollista yhteistyötä on vaikeaa ratkaista liikkumisen ja liikunnan määrän jatkuvaa vähenemistä väestön arjessa. Lämmin suositus tuloskortteihin tutustumiseen. Liikkuminen muuten koskettaa tavalla tai toisella kaikkia ministeriöitä, ei ainoastaan opetus- ja kulttuuriministeriötä. Valtion liikuntaneuvosto on tehnyt hyvää työtä ja kirjannut yhdessä kaikkien ministeriöiden kanssa suuntaviivat, tavoitteet ja kehittämiskohteet arjen liikunnallistamiseksi. Noiden avulla me käytännön toimijat yhteistyössä muiden käytännön toimijoiden kanssa voimme kääriä hihat ja tehdä töitä liikuttavamman ja fyysisesti aktiivisemman arjen eteen. Ja miksi näin? Vaikka arkea on tarkoituksella tehty koko ajan fyysisesti helpommaksi, ollaan tultu tilanteeseen, että helppous ei olekaan enää toivottu tila ihmisen hyvivnoinnin näkökulmasta. On mietittävä keinoja, että helppouden tilalle omaksutaan sopiva fyysisen aktiivisuuden elämäntapa. Löydät ministeriöiden tuloskortit täältä

Varsin läheisesti omaa työtäni koskettaen tuloskorttien taustaraportissa on seuraava huomio: ”Erityisesti ammatillisessa koulutuksen opiskelijoiden on todettu liikkuvan huolestuttavan vähän, jopa niin vähän, että tuleva työkyky voi vaarantua. Samalla liikuntaa on pakollisena oppiaineena hyvin vähän osana ammatillista koulutusta, ja monet opiskelijat valmistuvat aloille, jotka ovat fyysisesti kuormittavia.” Hyvä, että tämä asia on huomioitu ministeriötasolla. Faktojen toteamisen jälkeen on helpompaa lähteä tekemään asioita toisin. Toivon ainakin, että tähän on nyt olemassa valtion taholta tahtotila. Näin voimme kääntää liikunnan vähenemisen suunnan toiseen asentoon. Koululiikunnalla on oma tärkeä merkityksensä liikkumisen lisäämisessä. Aiemmin toisellakin asteella liikuttiin joka viikko, nykyisin pakollista liikuntaa sisältyy kolmen vuoden opintoihin ammatillisissa oppilaitoksissa 1 osaamispiste eli 16 tuntia. Määrä on surullisen pieni. Liikunnanopettajat ovat opiskelleet vuosia liikuntapedagogiikkaa ja heidän osaamistaan tarvittaisiin paljon laajemmin. Toivotaan, että tuota osaamista voidaan jatkossa käyttää huomattavasti enemmän osana opintoja.

Lopuksi vinkkaan sinut vielä tutustumaan lasten motorisia taitoja käsittelevään tutkimukseen

Suomalaistutkimus: Maaseudun lapsilla on paremmat motoriset taidot kuin kaupunkilais­lapsilla

Ulkoilulla ja liikuntaharrastuksella on positiivinen vaikutus motoristen taitojen kehitykseen. Yksi syy eroavaisuuksiin löytyy kasvuympäristöstä.

Voit katsoa tuosta tutkimuksesta tarkemmin tietoa täältä

Vaikka lapsi en enää olekaan, niin lähdenpä minäkin nyt ulos kohentamaan motorisia taitojani 🙂

Luontoliikuntaterveisin

Maarit

Tein tiiviin kirjoituksen (alla) elämys- ja seikkailupedagogiikasta, yhteisöllisyydestä, opetussuunnitelmista…

Kirjoitus on tiivis yhteenveto väitöskirjaani liittyvästä teoreettisesta viitekehyksestä.

Myöhemmin kirjoitan jatkoa tälle. Tuon jatkon tulet löytämään syksyllä julkaistavasta seikkailukasvatuksen didaktiikkaa käsittelevästä teoksesta, missä olen yhtenä toimittajana Seppo Karppisen (päätoimittaja) ja Anita Saaranen-Kauppisen kanssa. Joten pysy kuulolla 🙂

Lumikenkäilyterveisin Maarit

Valtakunnalliset Seikkailukasvatuspäivät järjestettiin tänä vuonna Pikku-Syötteellä kerrassaan upeissa tykkylumimaisemissa 14.-15.2.2019. Päivien ohjelmasta löydät lisätietoa täältä.

Itse olin päivillä uudessa roolissa; sain yhdessä yliopettaja, KT Raija Erkkilän kanssa vetovastuun tutkimustyöpajasta seuraavina vuosina. KT Seppo Karppinen oli luotsannut ryhmää 10 vuotta. Nyt hän saa keskittyä nauttimaan hienoista saavuttamistaan tuloksista (useita toimitettuja kirjoja, tieteellisiä artikkeleita, tehtyjä tutkimuksia, osallistumisia maailmalaajuisesti seikkailukasvatuksen kehittämiseen etenkin koulumaailmassa…), kuitenkin jatkaen edelleen innokasta tutkimus- ja julkaisutyötään. Sepon mittavasta työstä kertonee jotain se, että hänen tilalleen tarvittiin seuraajiksi kaksi tohtoria yhden tilalle.

Ohessa kaikille pohdittavaksi ja tiedoksi tutkimustyöpajassa virinneitä ajatuksia, joita Raija Erkkilä kokosi yhteen muistion muodossa, ja joita itse täydennän heränneiden ajatusten ja aineistojen avulla:

Tutkimustyöpaja kokosi yhteen kaikkiaan 15 seikkailukasvatuksen tutkimuksesta ja kehittämisestä kiinnostunutta ihmistä. Osallistujat edustivat kouluja niin perusopetuksesta yliopistoihin, nuortentalotoimintaa, perhekeskuksia, Kota ry:tä, taidetyöpajatoimintaa, Suomen YMCA:n liittoa, urheiluopistoja jne.

Työpajan aluksi Seppo Karppinen kuvasi Seikkailukasvatusverkoston ja tutkimustyöpajan tavoitteita. Sepon pieni historiallinen katsaus oli kiinnostava ja tarpeellinen. Etenkin uusille mukana olijoille se avasi hienosti tutkimustyön historiaa.

Seppo Karppinen kertoi tiivistetysti mm. seuraavaa:

”Seppo JA Karppinen toimi tutkijatapaamisten vetäjänä v. 2009-2018 (Timo Latomaa oli mukana aluksi).

Vastuutahona on toiminut Suomen Nuorisokeskukset (SNK).

Tutkijatapaamisen tehtävä ja tavoite: Seikkailukasvatusta ja kokemuksellista oppimista sekä ulkotoimintaa käyttävien tutkijoiden, toimijoiden, opiskelijoiden ja harrastajien tilaisuus kohtaamiseen, keskustelemiseen ja seikkailukasvatuksen teorian ja tutkimusideoiden esittelyyn. Vapaamuotoinen, verrattavissa korkeakoulujen tutkimusyhteisöön.

Tuloksia: 1. esitelty lukuisia opinnäytetöitä, graduja ja väitöskirjoja, 2. tutkimusorientaation vahvistaminen ja motivaatio uusiin ideoihin, 3. Seikkailukasvatus -aiheita Kasvatustieteenpäivillä (mm. Oulu, Vaasa, Tampere 2018).

Tutkimustyöryhmän nimi on vaihdellut seuraavasti: ”Tutkimusaihioita” 2009 Virpiniemi; ”Tulevaisuusverstas” 2010, ”Tutkijatapaaminen” 2011-12-13; ”Tutkimus-workshop” 2014,  ”Tutkimuspaja-Tutkijatapaaminen” 2016; ”Tutkijatapaaminen” 2018, ”Seikkailukasvatuksen tutkijatyöpaja” 2019 (vetäjinä Maarit & Raija).

Valtakunnalliset Seikkailukasvatuspäivät on järjestetty seuraavasti: 2007 Anjala, 2008 Marttinen, 2009 Virpiniemi (Liikuntaopisto), 2010 Mikkeli (MAMK), 2011 Kanneljärvi (Opisto); 2012 Metsäkartano, 2013 Turku (Petrea), 2014 Pikku-Syöte, 2015 Vuosaari (Sofia), 2016 Hyvärilä (Outward Bound) , 2017 Turku (Ulos-Ut-Out), 2018 Vierumäki, 2019 Pikku-Syöte…”

Paavo Heinonen puolestaan piti esityksen, jossa hän pohti mm. miten seikkailukasvatusta voidaan perustella ja miksi seikkailukasvatusta tehdään.

Itse pidin tiiviin katsauksen vuoden 2018 kasvatustieteen päivien luonto- ja seikkailukasvatuksen teemaryhmässä pidetyistä esityksistä.

Eemeli Hakoköngäs esitteli Luode-hanketta LUODE – luonto ja taide nuorten työelämätaitojen oppimisympäristönä. Kehittämis- ja tutkimushankkeessa tarjotaan nuorille erilaisia kokemus- ja toimintaympäristöjä, joissa he voivat syventää tulevaisuuden työelämätaitoja. Näitä taitoja kuten yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, kriittistä ajattelua, luovuutta ja sisäistä yrittäjyyttä opetellaan luonnon, liikunnan, taiteen, median ja yrittäjyyskasvatuksen avulla. Myös työelämäkeskusteluissa keskeisiksi käsitteiksi nousseet resilienssi ja minäpystyvyys huomioidaan nuorten ohjauksessa. Fokuksena on kehittää työelämään tutustumiseen liittyvien harjoittelujaksojen sisältöjä perus- ja ammatillisessa opetuksessa.

Laila Finska-Linna kertoi omasta työstään erityisopettajana ja luokanopettajana. Hän on rohkeasti käyttänyt seikkailukasvatuksen menetelmiä omassa opetuksessaan, ja todennut käytännössä niiden toimivuuden.

Ilkka Ratinen esitteli Lapin yliopiston luonto- ja seikkailukasvatuksen koulutusohjelmaa sekä monia siihen liittyviä tutkimus- ja kehittämishankkeita. Uutena koulutusohjelmana on alkamassa myös kestävyyskasvatus -maisterikoulutusohjelma. 

Työpajassa oli erittäin vilkasta keskustelua, ja osallistujat löysivät uusia yhteistyökumppaneita ja yhteistyökuvioita tutkimuksen saralla.

Tästä on erittäin hyvä jatkaa tutkimuksen kehittämistä tulevaisuudessa.

Kevätterveisin Maarit

 

Martta Ylilauri on tehnyt mielenkiintoisen lisensiaatintyön luontoavusteisista hyvinvointipalveluista maaseudun kehittämisessä. Löydät hänen työnsä täältä.

Hänen ”aluetieteeseen pohjautuvan kehittämisorientoituneen tapaustutkimuksensa tavoitteena on ollut kuvata Green Care -toiminnan nykyisiä ilmenemismuotoja ja toimintaa määrittäviä paikkaan perustuvia tekijöitä suhteessa kestävyyden ulottuvuuksiin. Pohjanmaalle Vöyrin ja Mustasaaren alueelle keskittyvässä tutkimuksessa saatiin esiin niitä kulttuurisia (kieli, toimintatavat, päätöksentekokulttuuri), sosiaalisia (osaaminen, osallisuus, verkostot), ekologisia (luonnon monimuotoisuus, maatilaympäristöt ja kotieläimet, ainutlaatuinen saaristo ja meri) ja taloudellisia tekijöitä (pientilat ja mikroyrittäjyys, eri toimijoiden taloudellinen toimintaympäristö), jotka yhdessä sijainnin kanssa muodostavat niitä edellytyksiä ja reunaehtoja, joiden puitteissa toiminta tapahtuu ja voi kehittyä jatkossa.”

Ylilauri lähestyy aihetta monesta eri näkökulmasta ja löytää sekä toimivia käytänteitä, mahdollisuuksia että haasteita luontoavusteisten hyvinvointipalveluiden levittämisessä. Kannattaa lukea Ylilaurin lisensiaatintyö.

Hienoa, että hyvinvointipalveluita tarkastellaan myös aluetieteissä.

Lumiterveisin Maarit

 

Vuosi 2018 näytti melojan, hiihtäjän, fillaroijan, juoksijan, käveleskijän, ajattelijan, puissa kiipeilijän, tutkijan… näkökulmasta tältä kotiovelta kuljettuna ja kuvattuna 🙂

Ihanaa Uutta Vuotta 2019 kaikille 🙂

Maarit

Vuoden 2019 lupaus

Esitys1

Lupaan vuodelle 2019 yhden asian: en tee yhtä paljon töitä kuin tein vuonna 2018. Elämä ei voi olla jatkuvaa työntekoa. Päivään on mahduttava muutakin kuin herääminen klo 5, töitä klo 5.30-6.30, töihin klo 7.30 ja siitä töitä klo 16. Kotiin ja töitä klo 17-… siihen asti, kun ei vain enää jaksa. Liian usein myös viikonloppuisin.

Ja miksi vuoteni, erityisesti syyslukukausi, on ollut tällainen? Ammatillisessa koulutuksessa on toteutettu reformia elokuusta 2018 alkaen. Se on käytännössä tarkoittanut uudistusta, mikä on laajuudessaan lähes yhtä merkittävä kuin aikoinaan peruskoulun tulo Suomeen. Koko tapa toteuttaa koulua on muuttunut.

Samaan aikaan vanhat käytännöt ovat kuitenkin vielä pyörineet ja uutta on rakennettu kokeilukulttuurin periaatteella. Myös organisaatio on uudistunut ja ihmiset ovat siirtyneet uusiin tehtäviin ja työympäristöihin.

Kaikesta tästä johtuen normaali työaika ei ole vain riittänyt. Kaikkea sitä, mitä on pitänyt tehdä ja mihin on pitänyt perehtyä, ei ole pystynyt tekemään työpäivien aikana.

Tammikuussa astuu voimaan seuraava uudistus: vuosityöaika. Vuodessa on käytettävissä 1500 tuntia ja kaikki työ tulee tehdä tuossa ajassa. Jo tästä johtuen minun pitää luvata se, että en tee enää töitä kuin keskimäärin 37,5 tuntia viikossa. Välillä tuo ylittyy, mutta jos niin käy, niin vastaavasti välillä ajan tulee alittua. Lupaukseni pohjautuu nyt siis käytettävään työaikaan, mutta myös siihen, että kuluneen syksyn aikana en ole vapaa-ajallani voinut tehdä yhtään esimerkiksi tutkimustyötä. Aikaa ei ole ollut. Ja ajatukset ovat olleet koko ajan kiinni muuttuvassa työelämässä. Ajatuksia ei siis ole voinut siirtää tutkimuskysymyksiin. Ja tämä on ollut itselleni hankala asia. En pidä siitä.

Työhyvinvoinnin opettajana tiedän lisäksi oikein hyvin, että arjen tulisi koostua kolmen tasapainossa olevan asian yhtälöstä. Unta tulisi olla 8 h, vapaa-aikaa toinen 8 h ja loppu työtä. Nyt näin ei ole ollut. Jatkossa tuohon tulee pystyä.

Lupaan siis tehdä vähemmän töitä. Lupaan käyttää vapaa-aikaani tutkimuksen tekemiseen ja siitä nauttimiseen, läheisiini, liikuntaan, ihan myös omaan itseeni, sillä pidemmän päälle on kestämätöntä juosta koko ajan töitä kokoon.

Joulukuussa 2019 katson, miten lupaukseni on käynyt. Mitä sinä lupaat tulevalle vuodelle 2019?

Terv. Maarit
Ps. Tämä postaukseni ei ollut ylen positiivinen, mutta elämähän on eri värien kirjoa. Kaikilla.