Tätä blogia ylläpitää liikuntapedagogiikasta väitellyt LitT lehtori-opo-tutkija Maarit Marttila. Sivun yläreunasta löydät navigointiohjeet blogini lukemiseen.

Archive for huhtikuu, 2015

Pajulahdessa elokuussa soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun Pohjoismainen seminaari

Untitled10

Sain juuri tiedon, että abstraktini on hyväksytty elokuussa 2015 Pajulahdessa järjestettävään Pohjoismaiseen seminaariin.

On mukavaa päästä tutustumaan laajemmin soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun pohjoismaiseen toimijakenttään. Oheisesta linkistä voit tutustua tarkemmin seminaarin sisältöihin ja ilmoittautua vaikka mukaan osallistujaksi.

Hyödyllinen Blogi liikuntatieteestä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lähestyn elämys- ja seikkailupedagogiikkaa etenkin luontoliikunnan näkökulmasta, liikuntakasvatuksen parissa kun työtäni teen. Osittain tästä syystä tein kartoitusta liikuntatieteitä koskettavista tieteellisistä blogeista, ja kovin vähissä ne ovat. Tällaisen itseni kiinnostan kuitenkin löysin Liikuntatieteellisen Seuran sivustolta.

Blogi saattaa kiinnostaa yleisestikin. Se sisältää ajankohtaisia pohdintoja liikuntatieteen kentällä.

T: Maarit

Ps. Elämys- ja seikkailupedagogiikkaan liittyy läheisesti flow eli virtaus. Parhaimmillaan työmme voi olla soljuvasti eteenpäin virtaavaa, sopivasti haastavaa ja mukaansa vievää, ja ehkä yksi menetelmän vahvuus on se, että ihminen oppii löytämään siirtovaikutuksen kautta virtauksen arjen töistä. Oletko Sinä onnistunut tässä? Itselle parhaillaan kirjoitustyö tarjoaa flow-kokemuksia 🙂
Flowsta löydät lisää tietoa mm. täältä.

Kirsti Lonkaa lainaten:”Paras tapa tappaa flow on väheksyä ja alistaa ihmistä, kyseenalaistaa hänen kykynsä. Oikea haasteen ja kykyjen suhde on tärkeä. Siksi esimerkiksi urheiluvalmentajan tai opettajan täytyy osata antaa ihmisen kokoisia haasteita, ei liian helppoja, eikä liian vaikeita ja riittävästi tukea ja valmennusta.”

Miettiessämme elämys- ja seikkailupedagogiikan merkityksiä oppimiselle …

saamme teoreettista taustatukea pohdinnoillemme Heidi Syväojan tekemästä laajasta liikuntaa ja oppimista koskettavasta tutkimustyöstä. Kannattaa tutustua.

11.4.2015 monografiassani on tällainen vaihe… tulokset alkavat hahmottua

Sisällystä

Elämys- ja seikkailupedagogiikan vahvuuksia ovat hyvä ryhmätoiminta (mahdollistaa turvallisen oppimisen), monikanavainen oppimisprosessi, toisista välittäminen, poissaolojen vähäisyys, kouluissa viihtyminen… Luvusta 6 eteenpäin pääsee käsitykseen tulevista tuloksista. Niiden kirjaaminen valmiiksi on kuitenkin vielä edessä.

Luontoliikunnan terveysvaikutuksista elämys- ja seikkailupedagogiikassa

Korpela ja Paronen (2011, 87) toteavat, että kaikista vapaa-ajan liikunnan ympäristöistä luonnon osuus on runsas kolmannes. Heidän mukaansa luonto-harrastukset tuottavat enemmän mielihyvää kuin muut vapaa-ajan harrastukset ja ovat virkistävyydeltään parempia kuin esimerkiksi liikunta rakennetussa ympäristössä tai opiskelu vapaa-ajalla, ilmaisu- ja taideharrastukset, viihdetilaisuuksissa käynti ja kahvilakulttuuri sekä shoppailu. Luontoympäristö myös elvyttää siihen liittyvien positiivisten tunnetilojen ja stressiä alentavan vaikutuksen vuoksi.
Laukkanen (2010; 2, 8) on samoilla linjoilla. Hän on tehnyt yhteenvedon 36 kansainvälisestä tieteellisestä tutkimuksesta, jotka liittyvät luonto- ja virkistysliikunnan terveysvaikutuksiin. Yhteenvedon mukaan luonto ja luonnossa liikkuminen vaikuttavat monin suotuisin tavoin terveyteen ja hyvinvointiin. Ulkona liikkuminen on monitasoinen kokemus, joka itsessään tuo lisäarvoa verrattuna sisäliikuntaan. Luonto vaikuttaa terveyteen erityisesti kolmella tasolla eli luonnon näkemisen ja havainnoinnin kautta, luonnon läheisyydessä olemisen kautta ja luonnossa tapahtuvan aktiivisen toiminnan kautta. Aktiivinen liikkuminen luonnossa lisännee itsearvostusta ja tasannee mielialoja. Verenpaine ja syke laskevat ja liikunnan kuormitus koetaan pienemmäksi kuin sisällä tapahtuvassa liikunnassa. Liikunta luonnossa tuottaa iloa, helpottaa arjen huolia ja koetaan uudistavana. Luontoliikunnan merkityksen tulevaisuudessa tulisi olla suuri, koska se tarjoaa vastapainon sisällä ololle ja terveysriskejä aiheuttavalle runsaalle istumiselle.
Taylorin ja Kuon (200) yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa on havaittu, että 20 minuutin kävelyretki puistossa auttaa ADHD-lapsia keskittymään yhtä tehokkaasti kuin lääkkeet. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lasten keskittymiskyky lisääntyy huomattavasti puistokävelyssä, mutta ei samalla tavalla kävelyretkellä rauhallisessa nukkumalähiössä tai kaupungin keskustassa. (Taylor & Kuo 2009.) Tutkimustulos näyttää viittaavan siihen, että mitä luonnonmukaisempi ympäristö on, sen parempi se on keskittymiskyvylle.
Tutkimustuloksia luonnon tai luontoliikunnan hyvinvointia edistävistä vaikutuksista on julkaistu useita muitakin. Tourulan ja Raution (2014; 26, 34) laatimassa luontoympäristön terveys- ja hyvinvointivaikutuksia käsittelevässä tutkimuskatsauksessa havaittiin luontoympäristöllä olevan merkittävät fyysistä ja psyykkistä terveyttä edistävät vaikutukset. Luontoliikunta puolestaan näyttää vahvistavan luontoympäristön psyykkistä terveyttä edistäviä vaikutuksia eli elinvoimaisuutta, mielialan paranemista ja elpymistä.

Kelly & Potter (2011, 164) toteavat, että seikkailuaktiviteettien lähes poikkeuksetta positiiviset vaikutukset terveyteen ja hyvinvointiin perustuvat seikkailuun, liikuntaan ja ulkoilmaan yhdessä. Jokaisella on erikseen terveyttä parantava ulottuvuus, mutta yhdessä ne voivat toimia ratkaisuna alati kasvavaan elintapasairauksien ongelmaan. Yleisestikin voidaan todeta, että luonnon kokemuksellisuus ja sen hyvinvointivaikutukset on huomattu laajasti elämys- ja seikkailupedagogiikassa. Menetelmässä luontoliikunta ilmenee monin tavoin, ja luonnossa toimitaan monipuolisesti. Luontoa pidetään oivallisena yllätyksellisenä oppimisympäristönä.
Telemäen (1998) mukaan elämyspedagogiikka kytketään yleensä luonnossa liikkumiseen. Myös Kiiski (1998, 110) toteaa, että elämyspedagogiikassa keskeistä on vuorovaikutus luonnon kanssa. Hänestä on tärkeää oppia luonnon kautta ja kunnioittaa luontoa sekä uskaltautua olemaan ja liikkumaan luonnossa pyrkimättä sen valloittamiseen eli elää tasapainossa luonnon kanssa.
Telemäki (1998, 44) toteaa, että menetelmän käytännön toiminnot ovat jaettavissa sosiaalistamisleikkeihin, ryhmäaloitteisuuteen liittyviin tehtäviin ja yksilöllisiä haasteita sisältäviin tehtäviin sekä ulkoilmatoimintoihin, joita ovat esimerkiksi vuorikiipeily, koskenlasku, purjehdus, melonta, hiihto tai maastopyöräily. Myös muita kolmea käytännön toimintoa on mahdollista toteuttaa luonnossa liikkuen ja toimien. Karppinen (2005, 106–111) pitää kouluihin hyvin sopivina lajeina alhaisen tai kohtuullisen riskin toimintoja, jotka tapahtuvat ulkona luonnossa (ks. luku 3.2.3).

Karppisen ja Latomaan (2015, 72–73) mukaan pelkästä toiminnasta muodostuu tavoitteellista elämys- ja seikkailupedagogiikkaa kolmen asian toteutuessa. Nämä asiat ovat pedagoginen intentio eli tavoite, elämyksellisenä tai seikkailu-na koettu toiminta ja elämyksellisessä tai seikkailullisessa toiminnassa koetun reflektointi. Elämyksellinen tai seikkailuna koettu toiminta voi olla muun muassa perusliikuntaa ulkona, luonnossa olemista, suunnistamista, vaellusta, laskeutumista, kiipeilyä, soutua tai melontaa. Tietenkin toiminta voi olla myös esimerkiksi draamaa tai leipomista. Karppinen ja Latomaa (2015, 72–73) korostavat, että etenkin liikunnalliset sisällöt asettavat opettajille teknisiä lajitaitovaatimuksia, joissa tulee huomioida turvallisuus, tavanomaisten opetukseen kuuluvien pedagogisten taitojen lisänä. Palaan näihin vaatimuksiin tarkemmin selventäessäni toiminnallisen tapaustutkimukseni käytännön toteutusta.
Telemäki ja Bowles (2001, 48–49) puolestaan selventävät neljää vaihetta, joista muodostuu hahnilainen pedagogiikka. Vaiheet ovat fyysinen harjoitus, projekti, retki eli ekspeditio sekä pelastuskoulutus. Fyysinen harjoitus sisältää kunnon ja kestävyyden sekä rohkeuden parantamiseen tähtäävää, usein luonnossa tapahtuvaa liikkumista. Projekti puolestaan vetoaa mielikuvitukseen, auttaa luomaan uutta ja tekemään käsillä sekä suunnittelemaan. Retken aikana toteutetaan ryhmän yhteistyössä laatimat suunnitelmat, ja se kehittää aloitteellisuutta, auttaa kestämään rasitusta ja voittamaan itsensä sekä tekemään päätöksiä haasteellisissa tilanteissa. Pelastuskoulutus puolestaan tähtää vastuun kantoon muista ihmisistä ja opettaa arvioimaan riskejä. Kaikkien näiden vaiheiden tavoitteena on kasvattaa mieleltään valppaita, fyysisesti kyvykkäitä ja itsenäisiä sekä anteliaita oppijoita eli tasapainoisia aikuisia.
Hahnilaisessa pedagogiikassa fyysinen harjoitus ja retki ovat luonnollisia vaiheita toteuttaa luonnossa. Myös pelastuskoulutus voidaan järjestää luonto-ympäristössä. Projektiakaan ei ole mahdotonta sijoittaa ulos.

Toiminta ulkona ja luonnossa eli tavanomaisesta poikkeavissa oppimisympäristöissä on tärkeä osa elämys- ja seikkailupedagogiikkaa useiden muidenkin menetelmää toteuttavien tai tutkivien mielestä (ks. Erkkilä 2010; Heikinaro-Johansson & Klemola 2007, 148; Hopkins & Putnam 1997; Kokljuschkin 1999, 34–57; Louhela 2010; Manninen-Riekkoniemi & Parttimaa 2010; Marttila 2010; Priest & Gass 2005; Saloranta 2010; Stremba & Bisson 2009a). Näin on myös omassa tutkimuksessani. Luonto ympäristönä ja luontoliikunta tarjoavat kokemuksellisen oppimisympäristön, joka tuottaa hyvää oloa ja terveyttä luonnon näkemisen ja havainnoinnin kautta, luonnon läheisyydessä olemisen kautta ja luonnossa tapahtuvan aktiivisen toiminnan kautta.

Asiak1
KUVIO 1. Elämys- ja seikkailupedagogisen luontoliikunnan terveyttä ja hyvinvointia edistävät tekijät.

Luontoympäristö on myös oivallinen oppimis- ja kasvukenttä erilaisten ympäristökysymysten pohtimiseen ja sen ymmärtämiseen, että ihmisen hyvinvointi on riippuvaista luonnon hyvinvoinnista (Telemäki 1998; Telemäki & Bowles 2001, 6). Elämys- ja seikkailupedagogiikka menetelmällisesti toimii näin arvokkaana ympäristökasvatuksen toiminta-alueena.
Tiivistäen totean, että elämys- ja seikkailupedagogiikan ytimeen kuuluu uusiin oppimistilanteisiin liittyvä tavoitteellinen toiminta yhdessä ryhmän kanssa usein luonnossa liikkuen ja ongelmia samalla ratkoen. Menetelmään liittyvät läheisesti toiminnallisuus, toimintakokemusmenetelmät ja luonto- ja ympäristökasvatus sekä luontoliikunta. (Ks. Suomalainen seikkailukasvatus -sivusto 2011, Marttila 2010.)