Tätä blogia ylläpitää liikuntapedagogiikasta väitellyt LitT lehtori-opo-tutkija Maarit Marttila. Sivun yläreunasta löydät navigointiohjeet blogini lukemiseen.

Archive for elokuu, 2015

Soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun pohjoismainen seminaari Pajulahdessa

      
     
Ilokseni sain osallistua suullisella esitelmällä alla olevaan konferenssiin Pajulahdessa:

Nordic Conference 2015, Soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun Pohjoismainen seminaari, Nordisk konferens i anpassad fysisk aktivitet och handikappidrott – Nordic Conference in APA and Disability Sport, 19.–21.8.2015 Liikuntakeskus Pajulahti.

Päivät olivat erinomaisen monipuoliset ja sain tutustua muihin pohjoismaisiin tutkijoihin ja käytännön toteuttajiin sekä hallinnon ja johdon ihmisiin soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun parissa. Päivien pääesiintyjät löydät täältä

Pohjoismaissa tehdään hienoa työtä liikunnan soveltamiseksi ja vammaisurheilun parissa. Vaikutuin kaikesta näkemästäni ja kokemastani. Kuitenkin tehtävää on edelleen paljon, mm. esteettömän ympäristön eteen. Niin kauan kuin joku jää ulkopuoliseksi liikkuvasta elämäntavasta erilaisten esteiden vuoksi, on työtä jäljellä.

Onneksi opetuksessa liikunnasta erilaisten sovellustarpeiden vuoksi tehdyt vapautukset ovat historiaa. Nykyisin soveltava liikunta, erilaiset apuvälineet, esteetön ympäristö ym. yhdessä kekseliäiden toimijoiden kanssa mahdollistavat liikunnan ilon erilaisille oppijoille, myös liikuntarjoitteisille.

Konferenssi tarjosi valtavasti tietoa näistä mahdollisuuksista kaikille osallistujille. Toivottavasti oppimamme hyvät käytänteet leviävät laajasti kentälle.

Ps. 7.9.2015: Seminaarin esitykset ovat nyt luettavissa täältä.

Oman esitykseni löydät nopeasti täältä

Elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta, mitä se on kouluopetuksessa?

Taloudellisen tiedotustoimiston juttu tiivistää ytimekkäästi aiheen. Ks. lisää täältä.

Ryhmäilmiöt, miten niitä voi tukea? Voiko niitä tukea? Voihan niitä tukea!

11778175_857494684324963_1937146306_n

Siilit ovat erakkoluonteita, mutta nekin tarvitsevat ryhmän eli siilin tapauksessa perheensä tukea kasvuvaiheessa.

________________________

Kesän ajan olen kirjoittanut tutkimukseni tuloksia. Ilokseni tulososiossa saan käsitellä teemaa ”Kaveria ei jätetä – meiltähän tämä onnistuu yhdessä”. Yhdessä tekeminen, yhteistyö ja yhteisöllisyys ovat myös elämys- ja seikkailupedagogiikan teorioissa usein toistuvia aiheita.

Koska aihe nousi esille varsin selvästi aineistostani, perehdyin ryhmän toimintaa käsittelevään teoriatietouteen muustakin näkökulmasta kuin elämys- ja seikkailupedagogisesti. Samalla tutustuin teokseen

Ryhmäilmiöt liikunnassa; Rovio, Lintunen & Salmi (toim.) 2009.

Teoksessa käsitellään sosiaalipsykologisesta näkökulmasta sitä, miten ryhmäilmiöiden hallinta omaksutaan kehityksen voimavaraksi. Alan suomalaiset asiantuntijat suuntaavat sanomansa opettajille, valmentajille, ohjaajille ja myös tutkijoille.

Lintunen ja Kuusela (2009, 179) toteavat yhdessä kirjan artikkeleista, että ihanteellinen ryhmä on turvallinen, ja siinä otetaan ryhmäläisten tarpeet huomioon tasapuolisesti. Myös ristiriidat ratkotaan, ryhmässä on hyvä ilmapiiri ja siinä kannustetaan yrittämään. Ihanteellisessa ryhmässä jokainen tuntee olevansa arvostettu. Heidän mukaansa ryhmässä, jossa on hyvä ilmapiiri, myös oppiminen onnistuu parhaiten. Rovio (2009, 175)  täydentää omassa artikkelissaan, että riittävä turvallisuuden kokemus mahdollistaa sen, että yksilö antaa oman luovuutensa ryhmän käyttöön ja sitoutuu ryhmän toimintaan.

Turvallisuuteen tulee siis kiinnittää huomiota. Elämys- ja seikkailupedagogiikassa luonnollisesti näin tehdäänkin jo fyysisistä syistä johtuen, koska opetus tapahtuu yleensä luokkahuoneen ulkopuolella. Turvallisuuteen tulee kuitenkin kiinnittää huomiota kaikessa opetuksessa, oli käytetty menetelmä mikä hyvänsä. Sekin on tärkeää muistaa, että turvallisuus on laaja-alainen käsite eikä tarkoita vain fyysistä turvallisuutta.

Työkaluja vuorovaikutusoppimiseen ja ryhmätoimintaan

Sujuva ryhmätoiminta vaatii kehittyäkseen opettajan aktiivisia toimia. Lintunen ja Kuusela (2009, 183–184) nimeävät muun muassa toiminnalliset opetusmenetelmät (oma huomautus: joihin elämys- ja seikkailupedagogiikka kuuluvat) tunne- ja vuorovaikutusoppimiseen näkökulmia ja työkaluja tarjoaviksi suuntauksiksi. Toiminnallisten menetelmien avulla voidaan saavuttaa yhteisöllisyyttä ja luoda hyvää ryhmäilmapiiriä.

Mielestäni elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta näyttää siis olevan oivallinen menetelmä yhteisöllisyyden ja ryhmän toiminnan tukemiseen. Tätä päätelmääni tukevat niin tutkimustulokseni kuin aiempi teoriatietous ja tehdyt tutkimukset. Myös yleisemmin tarkasteltuna sosiaalipsykologiset näkemykset ryhmäilmiöistä osoittavat, että elämys- ja seikkailupedagogiikan kaltaiset toiminnalliset menetelmät sopivat hyvin ryhmän toiminnan kehittämiseen.

Sujuvaan ryhmätoimintaan panostaminen on nykytietämyksen perusteella myös paljon tärkeämpää kuin yleensä opetuksessa tullaan ajatelleeksi. Sujuva ryhmätoiminta lienee lisäksi oivallinen keino kouluviihtyvyysongelmien ratkaisemiseen. Kukapa ei viihdy ryhmässä, missä arvostetaan ja missä on hyvä ilmapiiri?

Alkavan lukuvuoden yhdeksi kehitystehtäväksi voisimme itse kukin ottaa ryhmäilmiöiden hallinnan valjastamisen kehityksen voimavaraksi. Alla tiivis luettelo siitä, mitä opettaja esimerkiksi sosiaalipsykologian näkökulmasta voisi tehdä:

Erilaisia suhteita ryhmissä tarkastellut Rovio (2007;177–181, 183) on  todennut teoksessa Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan, että opettajan on tärkeää määritellä luokkansa kanssa ryhmän perustehtävä, tavoitteet, säännöt, auttaa arvioimisessa, työnjaossa, toimivien ryhmäsuhteiden luomisessa ja suhteiden tutkimisessa sekä tehtävä- ja perusongelmien käsittelyssa, kohtaamisessa ja läpikäymisessä.

Edellä oleva luettelo ei ole mahdoton toteutettavaksi, vai mitä?

Syvemmin sosiaalipsykologiseen näkökulmaan kannattaa perehtyä lukemalla Ryhmäilmiöt liikunnassa -kirja.