Tätä blogia ylläpitää liikuntapedagogiikasta väitellyt LitT lehtori-opo-tutkija Maarit Marttila. Sivun yläreunasta löydät navigointiohjeet blogini lukemiseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Takanani on hyvin työntäyteinen vuosi väitöskirjan parissa. Olen ollut poissa opetustehtävistäni toisella asteella, ja voinut keskittyä vain tutkimuksen tekemiseen. Tämä on ollut erinomainen vuosi.

Aloitin väitöskirjan tekemisen virallisesti vuonna 2011, jolloin tutkimussuunnitelmani liikuntatieteellisessä Jyväskylässä hyväksyttiin. Ennen sitä olin tehnyt esivalmistelutyötä ja suunnittelua. Itse asiassa vuosia, vaikka en sitä aiempina vuosina väitöskirjaprosessiksi tiedostanutkaan. Ohjaajikseni minulle löytyi kolme erinomaista osaajaa, joita kiitän paljosta:

liikunnan yhteiskuntatieteiden puolelta liikuntasosiologian professori Hannu Itkonen,

erityisliikunnan professori Pauli Rintala ja

kasvatustieteen tohtori Seppo Karppinen lähtivät tekemään kanssani yhteistyötä.

Tein tutkintoon liittyviä jatko-opintoja ja itse väitöskirjatutkimusta 2011-2014 opetustyöni ohessa. Aika oli hyvin työntäyteistä ja tarkkaa aikatauluttamista vaativaa, mutta sain toteutettua aineistonkeruuni ja toiminnallisen tutkimukseni kehittämis- ja toteutusosion erittäin hyvien yhteistyökumppaneideni ja hienon kohderyhmäni kanssa yhdessä toimien. Ilman omaa tutkimuksen tekemisen paloa ja innostusta en olisi jaksanut, ehtinyt, kyennyt. Ilman hyviä yhteistyökumppaneita en olisi onnistunut. Kaikki lomat, viikonloput ja illat kuluivat tutkimustyössä. Ilokseni tuona kiireisenä aikana jaksoin kirjoittaa myös joitain ”ylimääräisiä” julkaisuja sekä osallistua konferenssiin Islannissa ja mm. Seikkailukasvatuspäiville Suomessa.

Väitöskirjatyön ohjeellinen valmistumisaika jatko-opintoineen on 4 vuotta päätoimista työskentelyä. Monet tekevät väitöskirjaa tavallani eli työn ohessa sovitellen sitä muuhun elämäänsä. 4 vuotta on kaiken muun ohella haasteellista käyttää tutkimukseen, mutta se on mahdollista. Onneksi.

Vuoden 2015 sain ilokseni ja helpotuksekseni keskittyä vain yhteen asiaan: kirjoittaa litteroinnit (noin 850 sivua) valmiiksi, analysoida kaikki aineistot Atlas.ti:n avulla ja lopulta kirjoittaa tutkimusraporttini valmiiksi. Sain siis kirjoittaa, kirjoittaa ja kirjoittaa. Joka aamu kömmin työtilaani klo 6.30 ja kirjoitin ainakin klo 15.30 asti. Kiireinpänä aikana päivät venyivät pitkälle iltaan.

Samalla viimeistelin jatko-opintojani. Osallistuin myös ylimääräisille viestinnän ja kirjoittamisen kursseille, sillä ne tukivat työtäni, ja kävin muutamassa konferenssissa seka kirjoitin artikkelin Samanaikaisopetus-kirjaan. Jatko-opinnot valmistuivat, ja lopulta raportti oli siinä kunnossa, että se lähti ohjaajien siunaamana, dekaanin hyväksynnällä esitarkastajilleni. Nyt odottelen heidän lausuntojaan. Elän siis kolme kuukautta kestävää jännityksen aikaa. Lausuntojen jälkeen palaan jälleen raporttini pariin, työstän sitä lausuntojen perusteella ja jossain vaiheessa on sitten edessä itse väitöstilaisuus.

Tietynlaista jännitystä olen lieventänyt tekemällä lisäopintoja. Olen  tarkastellut erityisliikunnan opettajuusopintoihin liittyvässä kandin työssä Monikulttuuristen oppijoiden kohtaamista liikunnassa. Tuostakin aiheesta löytyi kytkentöjä väitöstyöhöni niin erilaisten oppijoiden näkökulmasta kuin sen haasteen kautta, mitä luontoliikuntaan liittyy. Kaikille ihmisille maailmassa metsä ei ole luontainen paikka liikkua, vaan siihen liittyy pelkoa ja se on jopa kiellettyä. Näin olleen meitä opettajia tarvitaan ohjaamaan luontoliikunnan pariin kärsivällisesti ja tietoa levittäen.

Kun kandin työ on hyväksytty ja käsitelty asianmukaisesti, linkitän siitä tänne pääkohtia. Muun muassa tietoa, joka koskettaa erilaisten oppijoiden kohtaamista ja luonnossa tapahtuvaan toimintaan liittyviä havaintoja.

Nyt kuitenkin vetäydyn hetkeksi rauhoittumaan Joulun sanoman äärelle. Työt on välillä syytä unohtaa. Ja kannustan samalla kaikkia työn ohessa väitöskirjaa tekeviä jaksamaan. ”Pala kerrallaan se elefanttikin syödään” totesi entinen opettajani vuosia sitten. Vaikka ilman harmaita hiuksia tätä prosessia en ole saanut tehtyä tähän vaiheeseen, ja monia elämän mukanaan tuomia haasteita kuluneisiin vuosiin on liittynyt, niin silti sinnikkyydellä asiat etenevät. Kunhan muistaa välillä olla itselleen myös armollinen, ja hyväksyy, että elämän muut velvoitteet toisinaan katkaisevat tutkimustyön hetkittäin kokonaan.

Levollista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2016!

🙂 Maarit

Ps. Koska väitöskirjaprosessini alkaa olla hyvin lopussa, tunnen samalla kiitollisuutta sitä kohtaan, että olen saanut olla tässä mukana. Koulutusjärjestelmämme on antanut minulle tutkijan koulutusta eli kriittisen ja laaja-alaisen ajattelun välineitä monipuolisesti. Kiitollisena toivon voivani hyödyntää minulle annettuja asioita yhteiskuntamme hyödyksi ja sen kehittämiseen monin tavoin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: