Opettaja-tutkijan työ, palkitsevaa puurtamista…
Kun viime keväänä väittelin, ja uurastus tohtorin tutkinnon eteen valmistui, en ajatellut, että tutkimus loppuu siihen. Palo tutkia oli edelleen jäljellä. Halu oppia ei ollut kadonnut minnekään. Jo aikanaan, kun tein graduani, nautin tutkielman teosta eniten opinnoissani. Niin olin tehnyt väitöskirjankin työstön aikana. Tutkiminen on mielenkiintoista, opettavaista, palkitsevaa ja kehittävää. Niin itselleni kuin toivottavasti myös tutkimusten lukijoille.
Väitöksestäni on kohta kulunut vuosi. Työskentelen opetustyössäni, ja koetan siinä ohessa tehdä tutkimustyötä. Toisinaan tuohon jää aikaa jonkin verran, toisinaan ei juuri lainkaan. Aineenopettajan vapaa-aika on riippuvainen jaksojen työkuormasta. Juuri nyt elän lukuvuoden kiireisintä aikaa. Ison opetusmäärän lisäksi talvea rytmittävät työnjakotehtävät ja monet muut opetuksen lisäksi tehtävät työt. Elän puurtamisen vaihetta.
Tästä huolimatta ilokseni mailiini tulee tutkimukseenkin liittyviä asioita. Perjantaina sain tiedon, että lähettämäni tiivistelmä Taito2017 -konferenssiin on hyväksytty siten, että pidän tuolla suullisen esityksen.
”TAITO 2017 – Osaamisen ydintä etsimässä
Konferenssi Tampereen Taitokeskuksessa 25.-26.4.2017
Haluathan olla mukana luomassa uutta pedagogiikkaa sosiaali- ja terveysalalle!
TAITO 2017 on järjestyksessään toinen kansallinen konferenssi, jossa syvennytään sosiaali- ja terveysalan oppimisen ja opettamisen ajankohtaisiin innovaatioihin.
Tapahtuma on tarkoitettu kaikille pedagogiikasta ja osaamisesta kiinnostuneille, kouluttajille, tutkijoille ja muille alan ammattilaisille.”
On varsin mielenkiintoista esitellä elämys- ja seikkailupedagogiikan kaltaista toiminnallista menetelmää sosiaali- ja terveysalan osaajille. Luonnon hyvinvointivaikutusten huomioiminen osana ko. alan opetusta on tärkeää. Liikaa ei myöskään varmasti korosteta monikanavaisuutta ja ongelmia ratkovaa otetta opetuksessa millään aloilla.
Toinen tutkimuksellinen hyvä uutinen oli, että uusi tutkimuslupahakemukseni on hyväksytty ja pääsen tekemään aineiston keruuta kehollisen tiedon rakentumisesta toisella asteella osana liikunnanopetusta, etenkin luontoliikunnassa.
Liikunnan kehollisesta tiedosta löydät tietoa mm. Tampereen yliopiston sivuilta.
Tuon aiheen parissa tulen painimaan kuluvan vuoteni opetuksesta liikenevän ajan varsin tiiviisti. Aihe on mielestäni hyvin merkityksellinen. Jos osaat lukea oman kehosi viestejä, osannet myös kuunnella kehoasi ymmärtävästi ja toimia siten, että tekemisesi tukevat omaa työssäjaksamistasi ja hyvinvointiasi. Tähän tutkimusaiheeseeni linkittyy Tampereen yliopisto ja oma työpaikkani. Kun työskentelee tutkivana opettajana, niin arjen käytänteiden kehittäminen on erittäin motivoiva tekijä jaksaa tehdä kahta työtä samaan aikaan.
Näillä ajatuksilla puurran kohti valoistuvaa kevättä!
Iloa Sinullekin omassa arjen puurtamisessasi! Kaikkihan me puurramme tahoillamme.
Ja jos kehollinen tieto on kiinnostuksesi kohteena, olehan yhteydessä.
🙂 Maarit
Seikkaillen liikuntatiedettä 