Tätä blogia ylläpitää liikuntapedagogiikasta väitellyt LitT lehtori-opo-tutkija Maarit Marttila. Sivun yläreunasta löydät navigointiohjeet blogini lukemiseen.

Archive for kesäkuu, 2017

Lukuvuosi 2016 – 2017 ja työstä palautuminen

19221903_10209148883821266_8715305323237780195_o

 

Kun pro graduni ”Oppimisen ilo löytyy luonnosta : seikkailu- ja elämyspedagoginen luontoliikunta oppimisen tukena” valmistui aikanaan, tiesin, että nyt tutkimus vei mukanaan ja aiheesta on pakko jatkaa eteenpäin. Niinpä puursin opetustyöni ohessa väitöskirjani sisulla valmiiksi. Työn ohessa kirjoittaminen tarkoitti vapaa-ajan käyttöä tutkimuksen tekoon. Sitten kun väitöskirja valmistui, jäin miettimään hetkeksi, että mitä teen seuraavaksi. Nyt, kun katselen kulunutta lukuvuottani, aikaa väitöksen jälkeen, niin olen käynyt pitämässä alla olevat suulliset esitykset päätyöni eli opetuksen lisäksi:

¤ Elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta opetussuunnitelman toteutuksessa. Suullinen esitys Ulos – Ut – Out – ulkona oppimisen kansainvälisessä suurtapahtumassa Turussa ja ”Tutkijat ulos kammioista” -työpajan ohjaaminen 7:n muun tutkijan kanssa 5.6.2017.

¤ Elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta opetus- ja ohjausmenetelmänä sosiaali- ja terveysalalla. Teemasessioesitys Taito2017-konferenssissa Tampereella 26.4.2017.

 ¤ Mitä seikkailukasvatus ja elämyspedagogiikka tarjoavat johtamiseen. Työpajat Oppia ikä kaikki -verkostohankkeen (valtakunnallisen Osaava-ohjelman Pirkanmaan alueellinen verkosto) päätösseminaarissa Tampereella 23.3.2017

¤ Elämys- ja seikkailupedagogiikan yhdistäminen opetustilanteisiin. Suullinen esitys Pedatorilla Ylöjärvellä 11.11.2016

¤ Liikuntapedagoginen näkökulma elämys- ja seikkailupedagogiikkaan. Suullinen esitys Alueellisilla Seikkailukasvatuspäivillä Virroilla 29.10.2016

¤ Erilaiset liikkujat: Monikulttuuriset ryhmät, erityistä tukea tarvitsevat lapset. Suullinen esitys Suomen Ladun Latunen-verkoston verkostotapaamisessa 15.10.2016

¤ Seikkailupedagogiikka. Suullinen esitys Ammatillisen erityisopetuksen valtakunnallisilla opintopäivillä Tampereella 30.9.2016.

Artikkeleita olen ehtinyt kirjoittaa seuraavasti:

¤ Elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta opetus- ja ohjausmenetelmänä sosiaali- ja terveysalalla. Kokotekstijulkaisu Taito2017-konferenssissa Tampereella 26.4.2017.

¤ Elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta opetussuunnitelman toteutuksessa. Artikkeli LIITO-lehdessä helmikuussa 2017.

¤ Elämys- ja seikkailupedagogiikalla toiminnallisuutta opetuksen tueksi. Artikkeli Liikunta & Tiede -lehdessä marraskuussa 2016.

Vapaa-aikani on näin ollen edelleenkin kulunut esitelmien, artikkeleiden ja erilaisten tutkimukseen liittyvien kokoontumisten parissa. Olen solminut uuden yhteistutkimushankkeen Tampereen yliopiston kanssa, ja nyt kun olen kesälomalla opetustyöstäni, litteroin jälleen haastatteluaineistoa. Tällä kertaa tarkastelen itselleni uutta aihealuetta; kehollisen tiedon rakentumista liikunnanopetuksessa. Koska olen tutkinut luonnossa tapahtuvaa toimintaa koko työurani ajan, lähestyn kehollista tietoa erityisesti luontoliikunnan näkökulmasta unohtamatta muutakaan liikuntaa.

Huomaan, että tutkiva sieluni ei pääse eroon omasta kysymyksiä täynnä olevasta elämänasenteestaan. Kysyn aina niin pitkään kunnes saan kestävällä pohjalla olevia vastauksia. Joskus huomaan ajattelevani, että tällainen elämänasenne on riesa. Olen ”martta”, joka hoitaa aina ”hommat” ja vasta sitten miettii, että pitikö minun pitää jonkinlaista vapaa-aikaa. Ja lopulta kuitenkin tulen siihen johtopäätökseen, että tämä on minulle paljon iloa tuottava lomailutapa. Etsin vastauksia kysymyksiin, jotka laittavat ihmettelemään. Ja se, etsiminen, tuottaa erittäin paljon onnen tunteita löytämisestä puhumattakaan.

 

19143309_10209151701131697_6782696950412973314_o

 

Huomaan samalla, että tällaisessa hyvin työntäyteisessä elämässäni toteutuu palautumiseen liittyviä tärkeitä asioita. Esimerkiksi työstä palautumista selvittänyt Tampereen yliopiston tutkimus päätyi neljään palautumista edistävään ohjeeseen:

  • ”Lounastauon aikana tehty puistokävely ja rentoutusharjoitus auttavat jaksamaan työpäivän aikana
  • Lyhyet tauot työssä kannattaa hyödyntää
  • Työasioiden tunneperäinen vatvominen estää työstä palautumista. Ongelmasuuntautunut vatvoinen ei toimi samalla tavalla esteenä.
  • Liikunta luontoympäristössä ennustaa kuulumista hyvinvoivaan ryhmään.

Liikunta luonnossa oli tärkein tekijä, jolla oli merkitystä, tutkittaessa luontoelementeille altistumista sekä työssä että kotona ja sen yhteyksiä työntekijöiden hyvinvointiin. Tuloksen mukaan luontoon perustuvilla vapaa-ajantoiminnoilla voidaan edistää työntekijöiden hyvinvointia.

(Tampereen yliopiston psykologian alan tutkimusprojekti: Työstä palautuminen: työ- ja ympäristöpsykologisten näkökulmien yhdistäminen). ”

Onneksi lähelläni on luontoa, missä voin liikkua. Onneksi lapsena minut myös johdatettiin toimimaan ja liikkumaan luonnossa. Vanhempani loivat näin tärkeitä taitoja työssä jaksamiseeni. Tieteellisesti näitä asioita ei tuolloin ehkä tutkittu, mutta eräperinteemme oli osa maalla asuvien lasten kasvatusta ja opetusta ja sitä siirrettiin sukupolvilta toisille.

 

19238141_10209152709716911_4357848699927397609_o

 

21.6. eli kesäpäivänseisausterveisin

🙂 Maarit

Ps. Erittäin hieno kirjoitus luonnossa yöpymisestä on mm. tässä blogissa.

 

Tutkijat ulos kammioistaan – Ulos – Ut – Out! – Jokaisella lapsella on oikeus luontosuhteeseen

18813896_10209027275701139_1299936875288874756_n

Terveiset Turussa ja Nuorisokeskus Ahtelassa Sauvossa järjestetystä Ulos – Ut – Out! ulkona oppimisen suurtapahtumasta 5.-6.6.2017. Meitä tapahtumaan osallistuja oli yhteensä huikeat 540. Osa oli tapahtuman järjestäjiä, työpajojen pitäjiä / luennoitsijoita ja osa osallistujia. Mukaan olisi halunnut suurempikin joukko, mutta enempää tilat eivät vetäneet.

Maanantai vietettiin Turun linnassa. Kuuleman mukaan tapahtuma oli linnassa suurin sitten keskiajan. Hyvin linna meidät kaikki vastaanotti ja iloinen osallistujajoukko valtasi linnan käytävät ja salit.

Pääesiintyjinä tapahtumassa olivat Simon Beames, Emilia Fägerstam ja Kirsti Lonka (ohessa tiivistelmä hänen esityksestään, jota kävin kuuntelemassa):

”Miksi ihmisen mieli ja aivot voivat hyvin liikkeessä ja ulkona? Ympäristön merkitys oppimiselle, Kirsti Lonka

Liikkuminen luonnossa on ihmiselle luontaista toimintaa, joka lisää hyvinvointia samalla tavalla kuin kulttuuriharrastukset. Liikunta stimuloi aivojen aineenvaihduntaa voimakkaasti. Luonnossa liikkumisessa yhdistyy kaksi tärkeää asiaa: tunnekokemus luonnosta sekä liikunnan ilo. Lapsi on luonnostaan utelias ja tutkii ympäristöään. Hänen aivonsa ovat myös supermuovautuvat eli ne virittyvät niihin asioihin, joita lapsi kokee ja elää. Tämän vuoksi varhaiset kokemukset ovat tärkeitä ja vaikuttavat jopa läpi loppuelämän. Lasten harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita on tutkittu vähän, erityisesti suhteessa teknologian käyttöön, mutta Suomen Akatemian rahoittamassa Mind the Gap -hankkeessamme olemme seuranneet koululaisia 6.-9. luokalle peruskoulua. Tutkimamme lapset olivat pääkaupunkiseudulta ja heidän ehdottomasti yleisin kiinnostuksen kohteensa oli liikunta ja urheilu. Mielenkiintoista on, että liikunta ja teknologian käyttö eivät välttämättä ole lainkaan vastakkaisia asioita, vaan ne usein nivoutuvat yhteen. Harrastajat kuvaavat harrastustaan ja levittävät sitä koskevaa materiaalia erityisesti Instagramissa. Näin fyysinen ja virtuaalinen tapa harrastaa usein risteävät ja motivoivat toisiaan. On tärkeää investoida lasten kiinnostuksen kohteisiin ja rakentaa tältä pohjalta heidän elinikäistä liikkumisen iloaan.” (http://www.ulos2017.fi/fi/ohjelma/mamamo-5-6-2017/1100keynotes/kirstilonka/)

Etenkin seuraavat diat esityksessä puhuttelivat minua:

Itse olin yhtenä puhujana seminaarissa, missä tarkasteltiin seuraavia aiheita:

  1. erä:

-Ulkoleikkejä ja -liikuntaa – terve sielu terveessä ruumiissa?

​Eero Haapala (FT), Itä-Suomen yliopisto.

-Suomalaisen seikkailukasvatuksen traditio ja didaktiikka – yhteensopivuus vai erillisyys?

​Seppo J. A. Karppinen (KT).

-Elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta opetussuunnitelman toteutuksessa.

​Maarit Marttila, (LitT), Tredu & Jyväskylän yliopisto.

  1. erä:

-Toivo, tragedia ja kasvatus: Miten käsitellä ympäristöahdistusta?

​Panu Pihkala (TT), Helsingin yliopisto.

-Luonnon arvostaminen mahdollisuutena opetuksessa.

​Lili-Ann Wolff, Helsingin yliopisto.

  1. erä:

-Voiko koulussa kasvattaa kestävään elämäntapaan?

​Niina Mykrä, Tampereen yliopisto.

-Ilmasto muuttuu – muuttuuko kasvatus?

​Anna Lehtonen, Helsingin yliopisto & Espoon kaupunki.

-Vastuuseen kasvattaminen opettajan haasteena.

​Essi Aarnio-Linnanvuori, Helsingin yliopisto & WWF.

Tutkijat ulos kammioista oli vuorovaikutteinen seminaari, jossa ympäristö- ja seikkailukasvatuksen tutkijat sekä käytännön työtä tekevät kohtasivat toisensa. Edellä esitettyjen erien jälkeen jatkoimme kaikkien osallistujien kanssa keskustelua tutkimuksen tarpeista ja nykytilasta. Nautimme yhdessä monipuolisen kattauksen:

”Millaisia kokkauksia tutkimuksessa on tarjolla? Mitä haluaisit ruokalistalle? Antaudu eläväiseen keskusteluun tutkijoiden kanssa ja heitä kattilaan omat ajatuksesi! Keskustelut käydään pienryhmissä. Keskustelijoina Tutkijat ulos kammioista! osan I tutkijoita.”

Koko seminaarimme kesti klo 14.30–17.00 välisen ajan. Toimme esille omia tutkimiamme aiheita tiiviisti ja loppua kohti pohdinta yleisön kanssa lisääntyi. Herättelimme ajattelua siitä, missä nyt ollaan ja mihin olemme menossa.

Oma esitykseni on luettavissa täältä: Ulos – Ut – Out 2017, tiivis, M. Marttila

Esitys pohjautui 2016 julkaistuun väitöskirjaani.

Seminaarin ”kattauksia” osio oli erinomaisen hedelmällinen. Itseäni ilahdutti se, miten osallistujat jakoivat omia kiinnostuksensa kohteita ja tutkimiaan asioita toinen toisilleen. Samalla syntyi uusia verkostoja ja uusia tutkimussuunnitelmia käynnistyi. Kaikesta tästä on erittäin hyvä jatkaa ulkona oppimisen tutkimusta ja kehittämistyötä.

 

19047572_10209055458125682_1462022517_n

 

Maanantain Turun linnan ohjelman jälkeen tiistai vierähti auringon paisteessa Sauvossa. Kuvasta näkee mihin ohjelmaan osallistuin. Työpajat olivat monipuolisia. Ympärillä oli luonnossa toimimisesta kiinnostuneita ihmisiä paljon. Mieleen jäi miten ulkona voi opettaa eri oppiaineita vaihtelevasti kaiken ikäisten parissa, ja että nuorisokeskuspedagogiikka on hyvä tuki koulujen opetustyöhön ja palvelee opsin tavoitteita mielenkiintoisella tavalla. Seikkailu, luonto ja liikunta puolestaan tuottavat taitoja elämää varten, kun asioita tehdään tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti.

Saatoin osallistua vain pieneen osaa työpajoista. Lisää tietoa niistä ja koko tapahtuman ohjelmasta löydät täältä.

 

 

Tapahtuman jälkeen julkaistiin kannanotto: Jokaisella lapsella on oikeus luontosuhteeseen!

”Suomalaisen luonnon terveys- ja hyvinvointivaikutukset lapsille ja nuorille ovat kiistattomat. Luonto on merkittävä istuvasta elämäntavasta irrottava oppimisympäristö, joka tukee kasvua, vuorovaikutusta ja osallistumista. Monipuolinen toiminta luonnossa myös lisää vastustuskykyä sekä edistää mielenterveyttä. Monimuotoinen luontomme on lukuisten hyvinvointivaikutusten lähde, jota Ulos – Ut – Out! -kansainvälisen ulkona oppimisen suurtapahtuman järjestäjät kannustavat hyödyntämään varhaislapsuudesta aikuisuuteen. Lapsuudessa omaksuttu hyvä luontosuhde tukee kestävän elämäntavan omaksumista.

Suomalaisen luonnon pitkäaikaisia hyvinvointivaikutuksia voidaan edistää siirtämällä varhaiskasvatuksen, opetuksen ja nuorisotyön piirissä olevaa toimintaa sisältä ulos luontoon. Kasvatus-, nuoriso- ja sosiaalialan ammattilaiset tarvitsevat kuitenkin tukea ja koulutusta ulko-opetuksen tueksi.

Ulos – Ut – Out! -tapahtuman järjestäjät tähdentävät, että ammattikasvattajien peruskoulutukseen on sisällytettävä ulkona opettamisen menetelmäopintoja. Jo ammatissa työskentelevät tarvitsevat ammatillista täydennyskoulutusta. Ulkona oppimista edistävät järjestöt ovat kasvattajien tukena järjestämällä erilaisia koulutustilaisuuksia, kouluvierailuja ja tapahtumia sekä julkaisemalla ulko-opetusta edistäviä materiaaleja. Lisäksi valtionhallinnon tulee taata, että kansallinen kestävän kehityksen kasvatuksen ja koulutuksen suunnitelma laaditaan.

Ulos – Ut – Out! -tapahtumassa Turussa ja Sauvossa kesäkuussa 2017 esitellyt toiminnalliset menetelmät tulee saada käyttöön kaikkialla Suomessa. Tapahtuman järjestäjät haastavat kaikki Suomen kunnat edistämään ulkona oppimista ja tukemaan kasvattajia tässä tärkeässä työssä.

Miten suomalaisen luonnon monimuotoiset hyödyt otetaan käyttöön? Kerro se sosiaalisessa mediassa! #ulos2017

Lisätietoja:
Maija Ihantola
tapahtumakoordinaattori
Ulos–Ut–Out!
Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liitto ry
puh. 041 536 8232
maija.ihantola@luontokoulut.fi

Kansainvälinen ulkona oppimisen suurtapahtuma Ulos – Ut – Out! järjestettiin Turussa ja Sauvossa 5.–6. toukokuuta 2017.  Sen järjestivät yhteistyössä: FEE Suomi, Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liitto ry, Suomen ympäristöopisto Sykli Oy, Suomen nuorisokeskusyhdistys ja Valtakunnallinen seikkailukasvatusverkosto, Suomen Metsäyhdistys, Finlands Svenska Idrott rf, WWF Suomi ja Valonia.”

 

18892915_10209034949772986_7094966247203692281_n

 

Kiitos kaikille tapahtuman järjestäjille! Oli ilo kertoa omasta tutkimustyöstä tällaisessa tapahtumassa!

Kesäterveisin

Maarit