Tätä blogia ylläpitää liikuntapedagogiikasta väitellyt LitT lehtori-opo-tutkija Maarit Marttila. Sivun yläreunasta löydät navigointiohjeet blogini lukemiseen.

Archive for syyskuu, 2017

Ulko-opetus lisää alakoululaisten fyysistä aktiivisuutta… ja monta muuta mielenkiintoista tutkimusta

Terveiset Liikuntatieteen päiviltä 2017!

Ehdin olla kolmipäiväisessä tapahtumassa osallisena vain yhden päivän, sillä opettajan elämä on lukujärjestyselämää, josta irrottautuminen useaksi päiväksi on varsin ongelmallista. Onneksi sain järjestymään yhden vapaan päivän, minkä aikana ehdin jälleen innostua suomalaisesta laadukkaasta liikuntatutkimuksesta ja pääsin myös pitämään oman esitykseni.

21299044_10209744454110151_1381499264_o

Yhdessä päivässä sain imettyä itseeni hienon kattauksen liikuntatutkimuksen uusinta antia. Osallistuin torstain pääluennoille sekä Nuorten liikuntasuhdetta ja Liikuntakasvatusta elämänkulussa käsitteleviin teemasessioihin. Molemmat sessiot olivat mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä. Palaan niihin vielä myöhemmin uudelleen. Lisäksi pidin itse tutkimusesitykseni Lasten ja nuorten liikuntakasvatus -sessiossa.

21269727_10209744563072875_1980996135_n

Liikunta&Tiede -lehdessä julkaistiin kaikkien esitystemme tutkimustiivistelmät. Löydät ne myös täältä ja vielä tiiviimmin vain lasten ja nuorten liikuntakasvatusta käsittelevät abstraktit täältä. Varsinainen esitykseni on luettavissa Marttila Maarit-2 -linkistä. Esitys pohjautui väitöskirjaani.

Kerroin kuulijoille elämys- ja seikkailupedagogisesta luontoliikunnasta opetussuunnitelman toteutuksessa. Esitykseni oli sopiva jatkumo dosentti Jan-Erik Romarin oheisesta linkistä avautuvalle esitykselle: Romar et al. LTP 2017. Hän selvensi, miten ulko-opetus lisää alakoululaisten fyysistä aktiivisuutta ja vähentää paikallaanoloa.

21325729_10209744457990248_1490397685_n.jpg

Romarin tutkimuksen tulokset kannustavat käyttämään ulko-opetusta opetusmenetelmänä. Tulokset ovat samansuuntaiset kuin oman väitöskirjani tulokset. Liikunnan määrä lisääntyi myös oman kohderyhmäni opiskelijoilla.

Pääluennoitsija professori Taina Rantanen lähestyi esityksessään mm. toimintakyvyn edistämistä. Tässäkin esityksessä nousi esille se, miten viihtyisä, luonnonläheinen liikuntaan motivoiva ympäristö on tärkeää.

21150213_10209728800158812_2282572640674458808_n (1)

Nuorten liikuntasuhteen rakentumista puolestaan avasi professori Pasi Koski. Hän selvensi mm. liikunnan merkitysulottuvuuksia ja sitä, miten liikunnan määrä nuorena vähenee huomattavasti.

 

21167783_10209729246089960_6443533151506858126_o

21200617_10209729248490020_1266047062523811822_o

Kosken esityksen abstraktin löydät täältä sivulta 15.

Erityisen mielenkiintoista oli kuunnella Liikuntakasvatus elämänkulussa -teemasession esityksiä. Voit tutustua niiden tiivistelmiin täällä sivulta 21 alkaen.

21167290_10209730378158261_8766402805173836953_o

Sessiossa dosentti Arja Sääkslahti selvensi erittäin monipuolisesti varhaisvuosien liikuntakasvatusta. Iloitsen siitä, että alle kouluikäisten lasten liikuntasuositukset ovat siirtyneet käytäntöön ja jalkautuneet arkeen. Tutkijat ovat tehneet ansiokasta työtä tämän asian edistämiseksi.

Yliopistonlehtori Terhi Huovinen puolestaan esitteli kohta valmistuvan väitöskirjansa tuloksia.

Huovisen tutkimuksen tulokset osoittavat, että heterogeenisessa oppilasryhmässä opettajan työ vaatii monenlaista osaamista ja opettajan vuorovaikutus oppilaan kanssa on merkityksellistä. Kun opettaja pystyy kiinnittämään huomiota jokaiseen lapseen yksilönä, niin hän pystyy ennaltaehkäisemään osallistumattomuutta. Pienessä oppilasryhmässä opettajalla on selvästi paremmat mahdollisuudet oppilaiden fyysisen aktiivisuuden ja osallistumisen yksilölliseen tukemiseen.

21192062_10209730362717875_6356751534090278391_n

Oman jo aika pitkän opettajakokemukseni perustella Huovisen johtopäätöksiin on helppo yhtyä. Kun ryhmäkoot kasvavat suuriksi, ei opettaja yksinkertaisesti ehdi huomata oppilaita riittävän usein. Tästä seuraa mahdollista häiriökäyttäytymistä, joka olisi voitu estää, jos opettajalla olisi ollut enemmän aikaa oppilaalle.

Valitettavasti en ehtinyt osallistua keskiviikkona olleeseen Koululiikunnan tulevaisuutta käsitelleeseen seminaariin. En myös päässyt kuulemaan Lasten ja nuorten liikunnan edistämistä käsitellyttä sessiota. Abstraktien perusteella tilaisuudet ovat joka tapauksessa olleet mielenkiintoisia.

Tiivistäen totean, että suomalainen liikuntatutkimus on monipuolista ja laadukasta. Aihetta lähestytään liikuntabiologian, käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteiden, gerontologian, terveystieteiden, liikuntakasvatuksen jne. näkökulmista. Itseäni kiinnostaa liikuntakasvatus, opettaja kuin olen. Ja etenkin se kasvattaminen liikunnan avulla. Toivon, että linkkieni avulla lukijanikin pääsee hieman kurkistamaan liikuntatieteen monipuolista maailmaa.

21055931_10209697105366462_1941581659842285866_o

Lopuksi linkitän tänne vielä vastaväittäjäni professori Kari Uusikylän ajatuksia käsittelevän Ylen uutisten jutun: ”Moni lahjakkuus poltetaan loppuun aivan liian aikaisin”. Uusikylä on huolissaan varhain alkavista tulosvaateista ja peräänkuuluttaa monipuolisuutta liikunnassa. Jutussa on paljon painavaa asiaa. Päätän tämän pitkän kirjoitukseni lainaukseen jutusta:

”Kari Uusikylän lapsuus- ja nuoruusvuosina liikkuminen ja ulkoilu oli sikäli selviö, etteivät huomiota olleet ryöstämässä tietokoneet ja älypuhelimet. Moni pähkäilee nyt sitäkin, miten nuoret saataisiin koneiden äärestä liikunnan pariin.”

Loppukesän terveisin

Maarit

21268821_10209738723926900_1018005232_n.jpg