Tätä blogia ylläpitää liikuntapedagogiikasta väitellyt LitT lehtori-opo-tutkija Maarit Marttila. Sivun yläreunasta löydät navigointiohjeet blogini lukemiseen.

Archive for tammikuu, 2018

Suomen kielen oppiminen ja seikkailukasvatus

26908105_10210708232083998_7559051172373325347_n

Hei!

Jälleen luettavanamme on mielenkiintoinen lähestymisnäkökulma seikkailukasvatukseen. Nyt vuorossa on Helsingin yliopistossa pro gradu -tutkielman suomen kielen oppimisesta tehnyt Laura Heinilä

Ohessa tiivistelmää hänen pro gradustaan:

”Seikkaillen suomea: vertaistuen merkitys seikkailullisessa kielenoppimismetodissa

Tutkielmassa tarkastellaan seikkailullista kielenopetusta kahdesta näkökulmasta. Pääkysymyksenä on, millaisia kielenoppimisen mahdollistavia kohtia seikkailussa syntyy vertaisoppijoiden välisessä vuorovaikutuksessa… Lisäksi tarkastellaan osallistujien ajatuksia seikkailukokemusten merkityksestä kielenoppimiselleen.

Osallistujien kommenttien perusteella seikkailut ovat olleet pääasiassa positiivisia kokemuksia, jotka tarjoavat aitoja kielenkäyttötilanteita ja kielenoppimismahdollisuuksia. Aktiivinen tekeminen ja tilanteen aitous koetaan tärkeäksi motivaatiolle ja oppimiselle, ja autenttisuus tarjoaa myös resursseja päätellä vieraiden sanojen merkityksiä. Osallistujat pitävät seikkailuja hyvänä ja innostavana keinona harjoitella kieltä ja testata osaamistaan, ja niiden koetaan lähentyvän tosielämän kielenkäyttötilanteita. Lisäksi ne koetaan mieleenpainuviksi elämyksiksi, jotka herättävät jännitystä, aktivoivat ja tarjoavat onnistumisen kokemuksia, minkä ajatellaan myös auttavan opittujen elementtien mieleen painumista ja vaikuttavan positiivisesti opiskelumotivaatioon.

Työ tarjoaa uuden kontekstin keskustelunanalyyttiselle kielenoppimisen tutkimukselle ja perusteluja seikkailupedagogiikan soveltamiselle kielenopetuksessa.”

Hienoa, että seikkalukasvatusta lähestytään aineenopetuksen näkökulmasta. Tämä on hyvä ja toivottu lisä aiemmin tehtyihin pro graduihin.

T: Maarit

Seikkailukasvatuspäivät: luento opseista & elämys- ja seikkailupedagogiikasta

26943623_10210666846129375_344424185_n

Valtakunnalliset Seikkailukasvatuspäivät järjestetään tänä vuonna Vierumäellä 15.-16.3.2018. Päivien ohjelma on monipuolinen ja olosuhteet hienot. Päivien järjestäjätaho on tehnyt jo nyt erinomaista työtä.

Tarkan ohjelman löydät täältä.

Itselläni on ilo pitää päivien kolmesta pääluennosta yksi. Alempana aiheestani tiivistelmää… varsinaisilla päivillä sitten lisää. Ehkä näemme tuolla?

Toivon, että esitykseni luo pohjaa hyvälle keskustelulle ja ideoiden vaihdolle sekä kehitämme edelleen uusia malleja opsien toteuttamiseen kunnioittavasti oppijan oppimista mahdollistaen vaihtelevissa oppimisympäristöissä.

_________________________________________

Pääluento 1: Uusi OPS: Uhka vai mahdollisuus?

Luennoitsija: Maarit Marttila, Tredu

Mitä: Yhteisluento. Tila: Urheiluhalli, Auditorio

Esityksessäni tarkastelen elämys- ja seikkailupedagogiikkaa opetussuunnitelmien toteutuksessa. Yhtenä esimerkkinä käytän vuonna 2016 valmistunutta liikuntakasvatuksen kenttään sijoittuvaa väitöskirjaani ”Elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta opetussuunnitelman toteutuksessa: Etnografinen tutkimus”. Sen tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä 1990-luvulla Suomeen levinneestä elämys- ja seikkailupedagogiikasta ja tutkia sen sovellusmahdollisuuksia opetuksessa opetussuunnitelmaa toteuttaen. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia menetelmän soveltuvuutta erilaisille oppijoille.

 

Tutkimukseni keskeiset tulokset osoittivat, että elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta tuki yhteisöllisyyttä ja kaverisuhteita, kouluviihtyvyys parantui, poissaolot olivat vähäisiä ja liikunnan määrä lisääntyi. Menetelmä tuki oppimista opiskelijoiden itsensä ja kotiväen kertomana. Se näyttää sopivan opetussuunnitelmien toteuttamiseen eri koulutusasteilla ja erilaisille oppijoille.

 

Laajemmin tarkasteltuna voidaan todeta, että elämys- ja seikkailupedagogiikka tavoitteellisena, pedagogisena, turvallisena ja kouluopetuksen lakeja ja määräyksiä noudattavana menetelmänä sopii opetussuunnitelmien toteuttamiseen eri koulutusasteilla. Koska Suomessa opettajalla on vapaus valita mielestään tarkoituksenmukaiset opetusmenetelmät oppimista mahdollistamaan, voi valittu menetelmä olla esimerkiksi elämys- ja seikkailupedagogiikka.

_________________________________

Tähtikirkkaan taivaan alla varhain aamulla

🙂 Maarit

Seikkailukasvatuksen mahdollisuuksia yksilöllisten vahvuuksien, sosiaalisuuden ja ryhmätyötaitojen kehittäjänä

11214173_10205317829407300_3277687082304149129_n

Hei!

Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa Miia Kolehmainen on tehnyt pro gradu-tutkielman vuonna 2017 seikkailukasvatuksesta. Löydät hänen tutkielmansa kokonaisuudessaan täältä.

Kolehmainen on tutkinut erittäin tärkeitä asioita eli luokkahengen kehittymistä, ryhmäytymisen tukemista ja sosiaalisia suhteita.

Tulosten mukaan ”seikkailukasvatuksella voidaan merkittävästi edistää luokkahengen kehittymistä ja tukea ryhmäytymistä. Seikkailukasvatustoimintaan liittyy erinäisiä toimintoja, jotka mahdollistavat ryhmäytymisen tukemisen, ja jotka kehittävät kykyjä ja taitoja, jotka ovat ryhmäytymisen kannalta tärkeitä. Hyvin johdettu ja suunniteltu seikkailukasvatuksellinen toiminta luo mahdollisuuksia positiivisille yhteisille kokemuksille, jotka edesauttavat ryhmäläisiä hitsautumaan yhteen ja tuntemaan yhteenkuuluvuutta.

Seikkailukasvatuksellinen toiminta mahdollistaa yksilön kehittymisen ja kasvun henkilökohtaisella tasolla, mikä taas vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin ja suhtautumiseen itseensä sekä toisiin ihmisiin. Oppilaat kokivat oman aseman vahvistuneen ryhmässä seikkailukasvatuksellisen vuoden aikana.

Seikkailukasvatus soveltuu hyvin opetussuunnitelmassa esille tuotuihin opetusmenetelmiin ja oppimiskäsitykseen. Seikkailukasvatusta voidaan toteuttaa sisä- tai ulkoilmassa ja integroida mihin vaan koulun toimintaan. Oleellista on sopiva haasteellisuus ja ohjaajan riittävä ammattimaisuus ohjaustyössä.”

Lukuiloa tämän tutkielman parissa. Hienoa, että uusia pro graduja aiheen parista tehdään!

Lukuterveisin

🙂 Maarit

Kaikenlaisia tutkailuja… ja tutkittua

25025590_2007921766194570_758089889844559872_n

Kun kaikenlainen asioiden ymmärtäminen kiinnostaa, niin pitihän sitä vuoden ajan mittailla, miten paljon joku liikunnanopettaja ottaa askeleita arjessaan. Olin itse koehenkilönä ja askeleita kertyi vuonna 2017 yhteensä kilometreiksi muutettuna  4 166,79. Suomi on siis kuljettu päästä päähän reilut kolme kertaa. Neljäs kerta on edennyt suurin piirtein Seinäjoen kohdalle matkalla Utsjoelta Hankoon.

Käytännössä tuo kokonaiskilometrimäärä tarkoittaa, että vuoden jokaisena päivänä olen kulkenut 11,42 km.  Terveyden näkökulmasta voin olla tyytyväinen omaan ammattiini ja arkeeni. Vaikka liikunnanopettajan työ ei ole oman itsensä liikuttamista, vaan mm. opiskelijoiden innostamista liikkumaan, tulee siinä ohessa askeleita huomaamattaan. Työ/arki sisältää erittäin paljon hyötyliikuntaa. Voin siis iloita tästä.

25025649_327542771072125_859353265790255104_n

Liikuntateknologiaa on viime vuosina tutkittu ”virallisemminkin”. Jos haluat perehtyä aiheeseen tarkemmin, löydät tietoa mm. Panu Moilasen väitöskirjasta. Moilasen mukaan joillekin liikuntateknologian erilaiset sovellukset ovat koristeita, toisille kannustimia ja osa pitää niitä kavereina.

Itselleni liikuntateknologiset sovellukset merkitsevät lähinnä tiedon ammentamisen mahdollisuutta. Vaikka tunnen varsin hyvin oman kehoni ja osaan sitä kuunnella, en esim. pysty laskemaan omia askeleitani tai mittamaan tarkoin kulkemiani matkoja ilman joitain apuvälineitä. Sinällään minua ei kiinnosta aika tai vauhti, mutta on mielenkiintoista todentaa esim. omaa ammattiarkeaan kerätyn datan avulla. Arki muuttuu helpommin käsiteltäväksi tiedoksi, ei vain omiksi tuntemuksiksi tai olettamuksiksi. Tietenkin tieto voi myös lisätä tuskaa. Jos nyt uuden vuoden alussa alan miettiä, että edessäni on reippaasti yli kolme kertaa kulku Hangosta Utsjoelle vuoden aikana, niin ajatus voi jopa pelottaa. Toisaalta se myös todentaa vanhan sanonnan ”ei matka tapa, vaan vauhti”. Vuoden aikana kyllä ehtii kaikenlaista. Ja jaksaa monenlaista. Askeleinakin mitattuna.

25022400_1989384201327820_6985976207745482752_n

Tällaisiakin asioita voi siis omaksi ilokseen arjessa pilke silmäkulmassa tutkailla. Miten paljon tämän vuoden aikana kilometrejä kertyy? Todennäköisesti vielä enemmän, sillä erilaiset muutokset koulurintamalla toisella asteella tuottanevat lisätyötä erilaisin tavoin. Myös askelin mitattuna. Pitääpä siis edelleen jatkaa mittailua.

Mitenkä paljon askeleita kuuluu sinun arkeesi? Tuokin olisi kiinnostavaa. Miten paljon eri ammateissa liikutaan?

Liitän tänne vielä muutaman vinkin liikkua aivot skarpeiksi. Vinkit on koonnut aivotutkijat Minna Huotilainen ja Katri Saarikivi kirjaansa Aivot työssä (2018). He toteavat, että pienetkin liikuntapyrähdykset kohottavat nopeasti henkistä vireystilaa. Mm. kävely vaikuttaa voimakkaasti ihmisen kykyyn kehittää uusia suunnitelmia ja suunnata ajatuksia tulevaan. Heidän liikuntasuosituksensa huolehtivat aivojen terveydestä ja hyvästä hetkellisestä toimintakunnosta.

1. Hidasta ja palauttavaa

Esim. haravointia, pyöräilyä, koiran ulkoiluttamista, kävelyllä käymistä, lintujen tarkkailua ja ikkunaostoksia.

2. Kyykyt terästävät

Nopeat liikkeet ennen oppimista tai muuta kognitiivista suoritusta.

3. Tarpeellinen välitunti

Aikuinenkin tarvitsee välituntiliikettä, eivät vain koululaiset.

4. Työstä liikkuvampaa

5. Hyödynnä työmatkoja

6. Kokeile rohkeasti

7. Keskellä päivää

8. Ota kaveri mukaan.

Lisää vinkeistä voit katsoa esim. täältä.

Ihanan tutkailevaa alkavaa arkea kaikille!

🙂 Maarit