Lupaan vuodelle 2019 yhden asian: en tee yhtä paljon töitä kuin tein vuonna 2018. Elämä ei voi olla jatkuvaa työntekoa. Päivään on mahduttava muutakin kuin herääminen klo 5, töitä klo 5.30-6.30, töihin klo 7.30 ja siitä töitä klo 16. Kotiin ja töitä klo 17-… siihen asti, kun ei vain enää jaksa. Liian usein myös viikonloppuisin.
Ja miksi vuoteni, erityisesti syyslukukausi, on ollut tällainen? Ammatillisessa koulutuksessa on toteutettu reformia elokuusta 2018 alkaen. Se on käytännössä tarkoittanut uudistusta, mikä on laajuudessaan lähes yhtä merkittävä kuin aikoinaan peruskoulun tulo Suomeen. Koko tapa toteuttaa koulua on muuttunut.
Samaan aikaan vanhat käytännöt ovat kuitenkin vielä pyörineet ja uutta on
rakennettu kokeilukulttuurin periaatteella. Myös organisaatio on uudistunut ja ihmiset ovat siirtyneet uusiin tehtäviin ja työympäristöihin.
Kaikesta tästä johtuen normaali työaika ei ole vain riittänyt. Kaikkea sitä, mitä on pitänyt tehdä ja mihin on pitänyt perehtyä, ei ole pystynyt tekemään työpäivien aikana.
Tammikuussa astuu voimaan seuraava uudistus: vuosityöaika. Vuodessa on käytettävissä 1500 tuntia ja kaikki työ tulee tehdä tuossa ajassa. Jo tästä johtuen minun pitää luvata se, että en tee enää töitä kuin keskimäärin 37,5 tuntia viikossa. Välillä tuo ylittyy, mutta jos niin käy, niin vastaavasti välillä ajan tulee alittua. Lupaukseni pohjautuu nyt siis käytettävään työaikaan, mutta myös siihen, että kuluneen syksyn aikana en ole vapaa-ajallani voinut tehdä yhtään esimerkiksi tutkimustyötä. Aikaa ei ole ollut. Ja ajatukset ovat olleet koko ajan kiinni muuttuvassa työelämässä. Ajatuksia ei siis ole voinut siirtää tutkimuskysymyksiin. Ja tämä on ollut itselleni hankala asia. En pidä siitä.
Työhyvinvoinnin opettajana tiedän lisäksi oikein hyvin, että arjen tulisi koostua kolmen tasapainossa olevan asian yhtälöstä. Unta tulisi olla 8 h, vapaa-aikaa toinen 8 h ja loppu työtä. Nyt näin ei ole ollut. Jatkossa tuohon tulee pystyä.
Lupaan siis tehdä vähemmän töitä. Lupaan käyttää vapaa-aikaani tutkimuksen tekemiseen ja siitä nauttimiseen, läheisiini, liikuntaan, ihan myös omaan itseeni, sillä pidemmän päälle on kestämätöntä juosta koko ajan töitä kokoon.
Joulukuussa 2019 katson, miten lupaukseni on käynyt. Mitä sinä lupaat tulevalle vuodelle 2019?
Terv. Maarit
Ps. Tämä postaukseni ei ollut ylen positiivinen, mutta elämähän on eri värien kirjoa. Kaikilla.