Tätä blogia ylläpitää liikuntapedagogiikasta väitellyt LitT opettaja-opo-tutkija Maarit Marttila. Sivun yläreunasta löydät navigointiohjeet blogini lukemiseen.
Kirjoitus on tiivis yhteenveto väitöskirjaani liittyvästä teoreettisesta viitekehyksestä.
Myöhemmin kirjoitan jatkoa tälle. Tuon jatkon tulet löytämään syksyllä julkaistavasta seikkailukasvatuksen didaktiikkaa käsittelevästä teoksesta, missä olen yhtenä toimittajana Seppo Karppisen (päätoimittaja) ja Anita Saaranen-Kauppisen kanssa. Joten pysy kuulolla 🙂
Valtakunnalliset Seikkailukasvatuspäivät järjestettiin tänä vuonna Pikku-Syötteellä kerrassaan upeissa tykkylumimaisemissa 14.-15.2.2019. Päivien ohjelmasta löydät lisätietoa täältä.
Itse olin päivillä uudessa roolissa; sain yhdessä yliopettaja, KT Raija Erkkilän kanssa vetovastuun tutkimustyöpajasta seuraavina vuosina. KT Seppo Karppinen oli luotsannut ryhmää 10 vuotta. Nyt hän saa keskittyä nauttimaan hienoista saavuttamistaan tuloksista (useita toimitettuja kirjoja, tieteellisiä artikkeleita, tehtyjä tutkimuksia, osallistumisia maailmalaajuisesti seikkailukasvatuksen kehittämiseen etenkin koulumaailmassa…), kuitenkin jatkaen edelleen innokasta tutkimus- ja julkaisutyötään. Sepon mittavasta työstä kertonee jotain se, että hänen tilalleen tarvittiin seuraajiksi kaksi tohtoria yhden tilalle.
Ohessa kaikille pohdittavaksi ja tiedoksi
tutkimustyöpajassa virinneitä ajatuksia, joita Raija Erkkilä kokosi yhteen muistion
muodossa, ja joita itse täydennän heränneiden ajatusten ja aineistojen avulla:
Tutkimustyöpaja kokosi yhteen kaikkiaan 15
seikkailukasvatuksen tutkimuksesta ja kehittämisestä kiinnostunutta
ihmistä. Osallistujat edustivat kouluja niin perusopetuksesta
yliopistoihin, nuortentalotoimintaa, perhekeskuksia, Kota ry:tä,
taidetyöpajatoimintaa, Suomen YMCA:n liittoa, urheiluopistoja jne.
Työpajan aluksi Seppo Karppinen kuvasi
Seikkailukasvatusverkoston ja tutkimustyöpajan tavoitteita. Sepon pieni historiallinen
katsaus oli kiinnostava ja tarpeellinen. Etenkin uusille mukana olijoille se avasi
hienosti tutkimustyön historiaa.
Seppo
Karppinen kertoi tiivistetysti mm. seuraavaa:
”Seppo JA Karppinen toimi
tutkijatapaamisten vetäjänä v. 2009-2018 (Timo Latomaa oli mukana aluksi).
Vastuutahona
on toiminut Suomen Nuorisokeskukset (SNK).
Tutkijatapaamisen
tehtävä ja tavoite: Seikkailukasvatusta ja kokemuksellista
oppimista sekä ulkotoimintaa käyttävien tutkijoiden, toimijoiden,
opiskelijoiden ja harrastajien tilaisuus kohtaamiseen, keskustelemiseen ja seikkailukasvatuksen
teorian ja tutkimusideoiden esittelyyn. Vapaamuotoinen, verrattavissa korkeakoulujen
tutkimusyhteisöön.
Tuloksia: 1. esitelty lukuisia opinnäytetöitä, graduja ja väitöskirjoja, 2. tutkimusorientaation vahvistaminen ja motivaatio uusiin ideoihin, 3. Seikkailukasvatus -aiheita Kasvatustieteenpäivillä (mm. Oulu, Vaasa, Tampere 2018).
Eemeli Hakoköngäs esitteli Luode-hanketta LUODE – luonto ja taide nuorten työelämätaitojen oppimisympäristönä. Kehittämis- ja tutkimushankkeessa tarjotaan nuorille erilaisia kokemus- ja toimintaympäristöjä, joissa he voivat syventää tulevaisuuden työelämätaitoja. Näitä taitoja kuten yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, kriittistä ajattelua, luovuutta ja sisäistä yrittäjyyttä opetellaan luonnon, liikunnan, taiteen, median ja yrittäjyyskasvatuksen avulla. Myös työelämäkeskusteluissa keskeisiksi käsitteiksi nousseet resilienssi ja minäpystyvyys huomioidaan nuorten ohjauksessa. Fokuksena on kehittää työelämään tutustumiseen liittyvien harjoittelujaksojen sisältöjä perus- ja ammatillisessa opetuksessa.
Laila Finska-Linna kertoi omasta työstään erityisopettajana ja luokanopettajana. Hän on rohkeasti käyttänyt seikkailukasvatuksen menetelmiä omassa opetuksessaan, ja todennut käytännössä niiden toimivuuden.
Ilkka Ratinen esitteli Lapin yliopiston luonto- ja seikkailukasvatuksen koulutusohjelmaa sekä monia siihen liittyviä tutkimus- ja kehittämishankkeita. Uutena koulutusohjelmana on alkamassa myös kestävyyskasvatus -maisterikoulutusohjelma.
Työpajassa oli erittäin vilkasta keskustelua, ja
osallistujat löysivät uusia yhteistyökumppaneita ja yhteistyökuvioita
tutkimuksen saralla.
Tästä on erittäin hyvä jatkaa tutkimuksen kehittämistä tulevaisuudessa.
Martta Ylilauri on tehnyt mielenkiintoisen lisensiaatintyön luontoavusteisista hyvinvointipalveluista maaseudun kehittämisessä. Löydät hänen työnsä täältä.
Hänen ”aluetieteeseen pohjautuvan kehittämisorientoituneen tapaustutkimuksensa tavoitteena on ollut kuvata Green Care -toiminnan nykyisiä ilmenemismuotoja ja toimintaa määrittäviä paikkaan perustuvia tekijöitä suhteessa kestävyyden ulottuvuuksiin. Pohjanmaalle Vöyrin ja Mustasaaren alueelle keskittyvässä tutkimuksessa saatiin esiin niitä kulttuurisia (kieli, toimintatavat, päätöksentekokulttuuri), sosiaalisia (osaaminen, osallisuus, verkostot), ekologisia (luonnon monimuotoisuus, maatilaympäristöt ja kotieläimet, ainutlaatuinen saaristo ja meri) ja taloudellisia tekijöitä (pientilat ja mikroyrittäjyys, eri toimijoiden taloudellinen toimintaympäristö), jotka yhdessä sijainnin kanssa muodostavat niitä edellytyksiä ja reunaehtoja, joiden puitteissa toiminta tapahtuu ja voi kehittyä jatkossa.”
Ylilauri lähestyy aihetta monesta eri näkökulmasta ja löytää sekä toimivia käytänteitä, mahdollisuuksia että haasteita luontoavusteisten hyvinvointipalveluiden levittämisessä. Kannattaa lukea Ylilaurin lisensiaatintyö.
Hienoa, että hyvinvointipalveluita tarkastellaan myös aluetieteissä.
