Tätä blogia ylläpitää liikuntapedagogiikasta väitellyt LitT lehtori-opo-tutkija Maarit Marttila. Sivun yläreunasta löydät navigointiohjeet blogini lukemiseen.

Kirjaan tähän ylös joitakin päiviltä mieleeni vakaasti jääneitä ajatuksia. Ensin haluan välittää kaikille kasvatustieteen professori, aivotutkija Minna Huotilaisen viestin siitä, mitä aivotutkimus antaa kasvatustieteelle.

Minna Huotilainen oli päivien toinen pääpuhuja, ja hänen esityksensä otsikko oli ”Miten aivotutkimusta voi käyttää opetuksen ja oppimisympäristöjen suunnittelussa?” 

Tiivistäen voin todeta, että vaikka maailma kehittyy, niin aivomme tarvitsevat oppimista edistämään yhä edelleen liikuntaa kävelystä tanssiin, istumisen välttämistä, unta, keksintöjä ja rakentelua, musiikkia, käsin tekemistä, toisillemme jakamista, yhdessä oppimista, rauhaa keskittyä ja jatkuvien keskeytysten välttämistä. Näin kuuluu aivotutkimuksen viesti Minna Huotilaisen välittämänä. Liikunta myös tukee mielenterveyttä. Nämä perusasiat eivät katoa kehityksen myötä. Tämä on tärkeää viestiä koulun kehittämisessä.

Samalla on myös helppo todeta, että edellä kerrotut aivojen hyvinvointia ja oppimista tukevat asiat liittyvät kiinteästi elämys- ja seikkailupedagogiikkaan.

Opetuksen toteutuksessa kannattaa siis muistaa liikunnan tärkeys, musiikki, käsillä tekeminen, yhdessä oppiminen, rauhoittuminen opittavan asian äärelle ja ajan antaminen häiriöttömälle työskentelylle. Myös uskoa siihen, että opin, kannattaa vahvistaa. Minusta nämä asiat kuuluvat oleellisesti elämys- ja seikkailupedagogiikkaan, kuten opetukseen yleensäkin.

Vetämässämme luonto- ja seikkailukasvatuksen teemaryhmässä pohdimme oivallisia tutkimuksia koulupihan merkityksistä alakoulun oppilaille Päivi Vesalan esittämänä ja monimuotoisia käsityksiä luonnon monimuotoisuudesta Miikka Erikssonin ja Sirpa Kärkkäisen esittäminä.

Timo Latomaa ei valitettavasti päässyt paikalle esittelemään omaa abstraktiaan, mutta hänenkin abstrakti on luettavissa kasvatustieteen päivien abstraktikirjasta.

Vesalan tutkimuksen sanoma on selkeä: koulupihalla on merkitystä oppilaille. ”Koulupihalla on toiminnallisuutta laajempi merkitys mm. tärkeänä elpymisen tunteiden virittäjänä. Ihmisen ja paikkojen suhde on vastavuoroinen, moniulotteinen ja luova. Siksi lapset käyttävät, kokeilevat ja muokkaavat paikkoja jatkuvasti omiin tarkoituksiinsa sopiviksi.” Alla olevassa kuvassa on hienosti kiteytettynä ideaali koulupiha. Kuvassa olevat seikat tulisi huomioida koulupihojen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Vesala 2016

Miikka Eriksson, Jari Kukkonen, Sirp Kärkkäinen, Ville Tahvanainen ja Teemu Valtonen tarkastelivat abstraktissaan opettajaopiskelijoiden käsityksiä monimuotoisuuden käsitteestä.

Tämänkin tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset ovat selkeät: ”Kasvatus kestävään tulevaisuuteen edellyttää monimuotoisuus-käsitteen monipuolista tarkastelua. Keskeisiä käsitteitä olisi syytä tarkastella konkreettisin esimerkein ja mielellään luonnossa asiaan perehtyen. Erityisesti opetuksessa tulisi huomioida perinnöllisen monimuotoisuuden tärkeys esim. osana lajiston ilmastonmuutokseen sopeutumiskykyä sekä mikroelinympäristöjen merkitys osana elinympäristöjen monimuotoisuuden vaalimista.”

Ehdin käydä kuuntelemassa lisäksi ainedidaktiikkaa ja johtamista käsitteleviä teemaryhmiä, mutta palaan niihin toisella kertaa.

Kiitos Anita Saaranen-Kauppinen ja Päivi Virtanen teemaryhmämme yhteistoteutuksesta. Ja kiitos teemaryhmän innostavista esityksistä 🙂

Päivät olivat virkistävät ja ajattelua ruokkivat.

🙂 Maarit

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: