Tätä blogia ylläpitää liikuntapedagogiikasta väitellyt LitT lehtori-opo-tutkija Maarit Marttila. Sivun yläreunasta löydät navigointiohjeet blogini lukemiseen.

Kulunut kevät on ollut opetushistoriassamme poikkeuksellinen. Maaliskuun puolivälistä alkaen opetus siirtyi etäopetukseen. Myös liikunnanopetus siirtyi verkon kautta toteutettavaksi.

Minulla oli onni, että olin jo koko lukuvuoden opettanut monimuotovideototeutuksena lukioterveystietoa, joten osasin käyttää erilaisia sähköisiä järjestelmiä ja opastaa opiskelijoita niiden käyttöön. Työpaikkani tarjosi meille toimivat ja hyvät yhteydet, mistä olen kovin kiitollinen. Meillä oli välineet ja keinot astua etämaailmaan. Mutta olihan se hyppy melko tuntemattomaan, kun kaikki ryhmät ja kurssit toteutettiin yllättäen etänä.

Mutta miten selvisimme? Joka oppitunnin aloitimme Teams-kokouksen kautta edeten lukujärjestyksen mukaisesti. Kyselimme toistemme kuulumiset, edellisten tuntien sujumiset ja sovimme kuluvan oppitunnin sisällöt, mietimme tavoitteet ja toteutukset, jotka olivat mahdolliset omissa kotiympäristöissä ja opiskelimme teoriat. Pohdimme aina myös turvallisuusnäkökulmat ja mielen päällä olevat ajankohtaiset kysymykset. Ja sitten opiskelijat lähtivät liikkumaan.

Ja mitä he omissa kotiympäristöissään tekivätkään. On pakko sanoa, että liikutuin ja iloitsin siitä, miten luovasti ja monipuolisesti opiskelijat liikuntaa toteuttivat. He kävivät heittämässä frisbeegolfia, lenkkeilivät, maastopyöräilivät, soutivat, kalastivat, kaivoivat maata, retkeilivät lähimaastoissaan evästellen luonnossa, leikkivät perinteisiä pihapelejä omien pikkusisarustensa kanssa, tekivät kehonhuoltoharjoitteita, käyttivät omaa kehoaan vastuksena lihaskuntoharjoitteissa, toteuttivat monenlaisia toiminnallisia koordinaatioharjoitteita, hyödynsivät mm. MarsMars-sovelluksen ohjevideoita, suunnistivat, vaelsivat kansallispuistoissa, tekivät pitkiä kävelylenkkejä keskustellen samalla mummun, tyttöystävän … kanssa, kävivät heittelemässä koreja ulkona, ratsastivat… liikkuivat ulkona, luonnossa…

Olen ylpeä omista opiskelijoistani. Tämä korona-kevät on edellyttänyt seikkailukasvatuksesta tuttua valmiutta kohdata uusi ja yllättävä siten, että osaa soveltaa toimintaansa olosuhteiden mukaiseksi. Tämä on edellyttänyt toivoa hyvästä tulevasta, luovuutta ja uskoa siihen, että tästä selvitään. Ja opiskelijani selvisivät, sovelsivat, loivat uutta, tekivät mitä hienoimpia omaa kuntoaan ylläpitäviä ja edistäviä liikuntatehtäviä. Uskon vahvasti, että he oppivat tämän kevään aikana taitoja, joita tarvitaan tulevaisuudessa paljon, koska tulevaisuus on aina uuden kohtaamista. Sana resilienssi kuvaa opiskelijoiden toimintaa erittäin hyvin.

Liikunnan lisänä he jaksoivat opiskella teoreettisia aineita motivoituneesti.

Olen heistä ylpeä 🙂 Vaikka etäkokoukset eivät voi korvata aitoja kohtaamisia, niin tänä keväänä opimme toisenlaisia, monella tavalla tärkeitä taitoja.

🙂 Kesäterveisin Maarit

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: