Tätä blogia ylläpitää liikuntapedagogiikasta väitellyt LitT lehtori-opo-tutkija Maarit Marttila. Sivun yläreunasta löydät navigointiohjeet blogini lukemiseen.

Nykyisin seuraamme omaa hyvinvointiamme ja liikunnan määrää hyvin usein erilaisilla mittareilla. Sykemittarit, askelmittarit, aktiivisuusmittarit, älykännykän monenlaiset ominaisuudet jne. toimivat arkemme kuvaajina. Monet innostuvat niistä, ja niiden kertoma motivoi liikkumaan. Monille ne ovat hetken käytössä olevia välineitä, joihin väsytään ja kyllästytään. Niistä on hyötyä, mutta kaikkea kehostamme ne eivät pysty kertomaan. Eivätkä ne kiinnosta kaikkia.

Sen sijaan oman kehon kertoman olisi hyvä kiinnostaa jokaista. Milloin Sinä viimeksi pysähdyit kuulostelemaan oman kehosi kertomaa? Ehdimmekö oman arkemme kiireessä pysähtyä kuuntelemaan kehomme viestejä?

Saisiko omaan arkeensa jotenkin varattua aikaa viestien kuuntelemiseen?

Kirjoitin taannoin Tiina Kujalan kanssa artikkelin Liikunta&Tiede -lehteen kehollisuudesta. Pohdimme artikkelissamme opiskelijoiden kehollisia kokemuksia kahdella liikuntakasvatuksen kurssilla. Esille nousi, miten tärkeää on oppia kuuntelemaan omaa kehoaan. Ja miten se ei ole itsestään selvää ja helppoa ellei sitä opettele.

Eletty kehomme on kuitenkin hyvin viisas. Kehomme viestii meille monia asioita, kun annamme sille tilaa ”puhua”.

Niin, keho kertoo voiko se hyvin. Se ilmaisee tarpeen liikkua, tarpeen levätä, tarpeen saada energiaa tai tarpeen monipuoliseen liikkumiseen ja istumisen katkaisemiseen. Se osaa kertoa meille mikä liikuntamäärä on meille sopiva, jos opimme kuuntelemaan kehoamme.

Olen elämäni aikana huomannut, että liikkuessani luonnossa saan sekä kuntoa, hyvää oloa että vireät aivot, mutta myös aikaa kuunnella kehoani. Koska olen keski-ikäinen, on oman kehon kuuntelu vuodesta toiseen tärkeämpää. Aina ei tarvitse suorittaa, vaan lempeys itseä kohtaan on myös oleellista.

Olen yhdeksän vuoden ajan taivaltanut oman kotitekoisen maratonin kotipihastani pitkin metsien polkuja ja kotikuntani teitä. Tuo taival on itselleni aika, jolloin voin ajatella, mutta myös kuunnella omaa kehoani. Mitä sille kuuluu? Mitä se minulle tänä vuonna kertoo? Joka kerta, kun olen taipaleeni kulkenut ja menen kotona suihkuun, iloitsen siitä, että kehoni voi edelleen hyvin. Se jaksoi ilman ongelmia.

Tänä vuonna taipaleeni aikana huomasin, että kehoni viesti minulle hyvinvoinnista enemmän kuin esim. vuosi sitten. Pohdin siihen liittyviä syitä. Olin ennen lenkkiäni opettanut yhdeksän viikon ajan kahdesti viikossa kehonhuoltoa ja rentoutumista valinnaisliikunnan ryhmälleni. Heitä opettaessani sain myös itse huoltaa kehoani, venytellä kunnolla, opettaa syvävenyttelyjä jne. Huomaan, miten hyvää tuo teki kahdesti viikossa toteutettuna parin tunnin kokonaisuutena kerrallaan myös opettajalle. Kehoni viesti lenkilläni tuosta. Se kiitti minua monipuolisista tekemisistä.

Niin, tuo viesti oli lempeään liikkumiseen kannustava viesti. Muistathan antaa itsellesi aikaa rentoutumiseen, perusteelliseen venyttelyyn, kehonhuoltoon? Aina en ole tuota itselleni suonut.

Milloin Sinä ehdit kuunnella kunnolla omaa kehoasi? Tuo on taito, jota koetan itse opetella joka päivä lisää. Ja suosittelen taidon opettelua myös Sinulle, ellet ole sitä jo tehnyt.

Liikkeelle pääset vaikka lempeän luontoliikunnan kautta. Kysy itsellesi sopivan pituisella lenkilläsi välillä ”mitä kehollesi kuuluu”. Kehosi vastaa kyllä. Ja ota kehosi kertoma huomioon arjessasi. Meillä on elämämme aikana yksi keho. Pidetään siitä hyvää huolta.

Talvenodotusterveisin

Maarit

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: