Tätä blogia ylläpitää liikuntapedagogiikasta väitellyt LitT lehtori-opo-tutkija Maarit Marttila. Sivun yläreunasta löydät navigointiohjeet blogini lukemiseen.

Archive for the ‘liikunnallistaminen’ Category

Oppilaiden liikuntamotivaatio & seikkailukasvatus ja Elämyksellinen työpaja Poliisimuseolle – uusia tutkielmia luettavaksenne

Olen kesäloman aikana hionut loppuun kaksi artikkelia seikkailukasvatuksen didaktiikkaa käsittelevään teokseen ja kirjoittanut yhden tilaustyön leirikouluja toteuttaville toimijoille toiminnallisista menetelmistä. Kirjoitustyötä tehdessäni selailin viimeaikaisia julkaisuja elämys- ja seikkailupedagogiikasta ja törmäsin jälleen muutamaan aivan uuteen tutkielmaan. Linkitän ne myös Sinulle katsottavaksi.

Kovasti ilahduin siitä, että Heikkinen ja Karén olivat omassa kasvatustieteellisessä oppilaiden liikuntamotivaatiota käsittelevässä tutkielmassaan viittailleet ahkerasti väitöskirjaani ja että heidän tutkielmansa tulokset tukivat väitöstyöni tuloksia. Hieman alempana on linkki heidän työhönsä sekä ote työn tiivistelmästä.

Huomasin myös, että poliisiammattikorkeakoulussa on tehty opinnäyte, missä teoreettisena pohjana on käytetty elämyspedagogiikkaa. Löydät Gersin työhön linkin tämän postauksen loppupuolelta.

Iloitsen siitä, että elämys- ja seikkailupedagogiikkaa tutkitaan monipuolisesti, eri tieteenaloilla ja eri näkökulmista. Näin saamme aina vain lisää välineitä kehittää pedagogiikkaa eteenpäin alati muuttuvassa maailmassa.

Heikkinen Enni & Karén Jenni: Oppilaiden liikuntamotivaatio seikkailullisessa vaellusleirikoulussa

Linkki pro graduun

“Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on kuvata seikkailupedagogiikan menetelmiä hyödyntävien leirikoulujen mahdollisuuksia tukea oppilaan liikuntamotivaatiota. Seikkailupedagogiikka on vaihtoehtoinen toiminnallinen opetusmenetelmä, joka voidaan nähdä osana koulujen liikuntakasvatusta. Tutkielman tavoitteena on tuoda seikkailupedagogiikalle tunnettavuutta kasvatuksen kentällä ja osoittaa motivaation huomioimisen tärkeys koulujen liikuntakasvatuksessa. Tutkimuksessa selvitettiin, mitkä tekijät vaikuttivat vaellusleirikoulun käyneiden oppilaiden liikuntamotivaatioon ja viihtymiseen leirikoulussa.

Tutkielman teoreettisina lähtökohtina ovat suomalaiset ja kansainväliset liikuntamotivaatiota ja seikkailupedagogiikka käsittelevät teoriat. Tutkielmamme tärkein taustateoria on itsemääräämisteoria. Sen mukaan liikuntamotivaation muodostumiseen vaikuttavat kolmen psykologisen perustarpeen tyydyttyminen: pätevyyden, autonomian ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kokemukset.

Oppilaiden leirikoulukokemuksissa esiintyi kokonaisuudessaan selkeästi enemmän motivaatiota vahvistavia kuin heikentäviä tekijöitä. Oppilaiden kirjoitelmissa esiintyi kokemuksia kaikista itsemääräämisteorian motivaatiotekijöistä. Motivaatiota vahvistavana tekijänä korostui erityisesti sosiaalinen yhteenkuuluvuus, johon kuului yhteishenkeen, kaverisuhteisiin ja yhdessä tekemiseen liittyviä kokemuksia. Pätevyyden kokemuksia oppilaille oli syntynyt onnistumisista ja omista taidoista. Autonomian kokemukset liittyivät yhteisiin tehtäviin, päätöksentekoon ja omaehtoiseen osallistumiseen. Osa oppilaista oli kokenut leirikoulussa myös autonomian puutetta. Oppilaat kertoivat, kuinka fysiologisista tarpeista lepo, ravinto ja hygienia vaikuttivat viihtymiseen vaellusleirikoulussa. Muita viihtymiseen vaikuttavia tekijöitä olivat luonto- ja tunnekokemukset sekä arjesta irrottautumisen kokemukset. Näistä erityisesti luontokokemukset näyttäytyivät viihtymiseen sekä positiivisesti että negatiivisesti vaikuttavana tekijänä.”

SATA VUOTTA TEKNISTÄ RIKOSPAIKKATUTKINTAA -ELÄMYKSELLINEN TYÖPAJA POLIISIMUSEOLLE

”Tässä toiminnallisessa opinnäytetyössä on suunniteltu rikospaikkatutkintaa käsittelevä työpaja opinnäytteen tilanneelle Poliisimuseolle. Työpaja on tarkoitus toteuttaa osana Poliisimuseon vuonna 2019 uudistuvaa pysyvää näyttelyä. Työpaja tulee olemaan vapaasti kaikkien museokävijöiden käytettävissä, mutta se on suunniteltu erityisesti 4 -6 -luokkalaisille. Poliisimuseossa vierailevat oppilasryhmät on huomioitu laatimalla työpajasta ohjeet opettajille. Työpajan suunnittelussa on teoreettisena pohjana käytetty museo- ja elämyspedagogiikkaa, jotka molemmat korostavat kokeilevaa toimintaa ja elämyksellisyyttä oppimisen tukena. Lisäksi opinnäytteessä esitellään ne poliisin rikospaikkatutkinnan menetelmät, joita työpajallakin käsitellään.”

Löydät Eemil Gersin opinnäytteen tästä osoitteesta

Kesäisin terveisin

🙂 Maarit

Kasvatustieteen päivät & Luonto- ja seikkailukasvatus yms. ajankohtaista

Kevät meni työmaalla niin työn tekemisen parissa (ammatillisen koulutuksen reformi ym. työllistivät poikkeuksellisen paljon ja sitoivat paljon ajattelua), että vasta opettajan vapaajakson alettua olen siirtänyt ajatukseni puhtaasti tutkimuksellisiin kysymyksiin. Olen saanut hiottua muun muassa pari artikkelia, kun aikaa on voinut käyttää luovuutta edellyttäviin tehtäviin ilman jatkuvia sähköisten välineiden keskeytyksiä ja pitkiksi venyviä työpäiviä, joiden jälkeen silmät painuvat väsymyksestä kiinni.

Erityisen iloinen uutinen on, että jälleen tulevilla Kasvatustieteen päivillä on teemaryhmänä luonto- ja seikkailukasvatus. Teemaryhmän kuvaus on seuraava:

”Luonto- ja seikkailukasvatus

Maarit Marttila Tampere, Pirjo Kuukkanen Lapin yliopisto, Anita Saaranen-Kauppinen HUMAK ja Päivi Virtanen HY

Teemaryhmään toivotaan puheenvuoroja, joissa esitellään luonto-, ympäristö- ja seikkailukasvatukseen kytkeytyvien teoreettisten tai empiiristen tutkimusten ideoita, suunnitelmia, meneillään olevia prosesseja tai valmiita tutkimustuloksia. Teemaa voidaan lähestyä esimerkiksi luonto-oppimisympäristöjen, luontoon liittyvien oppimiskokemusten, ulkona oppimisen, ohjaamisen, elämys- ja seikkailupedagogiikan, kestävyyskasvatuksen, terveys- ja hyvinvointivaikutusten ja kehollisuuden näkökulmista.”

Voit katsoa lisätietoa päivien sisällöistä täältä

Päivien kotisivuilta löydät muun muassa tärkeät päivämäärät eli esimerkiksi abstraktien jättöajankohdat. Toivomme mukaan mahdollisimman paljon aihetta käsitteleviä puheenvuoroja.

Kevään aikana seikkailukasvatuksesta on jälleen julkaistu uusia tutkimuksia/opinnäytteitä. Yksi niistä on seuraava:

Seikkailukasvatuksen koulutusta ja osaamista vahvistamassa: SKER3 opetus- ja toteutussuunnitelma

Lahti, Sini (2019)

Opinnäytetyössä kehitettiin Humanistisen ammattikorkeakoulun seikkailukasvatuksen opintoja. Voit lukea koko opinnäytteen täältä

Hienoa, että alan koulutusta kehitetään koko ajan. Näin saamme käyttöömme eri tarkoituksiin sopivia koulutuskokonaisuuksia, ja ammatillinen osaaminen seikkailukasvatuksesta lisääntyy jatkuvasti.

Vaikka en ole juuri kevään aikana ehtinyt blogia kirjoittaa, niin silti pikku hiljaa on ajatuksissa edennyt moni asia luontoliikunnan, elämys- ja seikkailupedagogiikan, liikunnan tms. saralla. Kesäkuussa ehdin osallistua Valtion liikuntaneuvoston järjestämään tilaisuuteen Helsingin Musiikkitalolla, missä esiteltiin ”Liikunnan ja liikkumisen edistäminen valtionhallinnossa – Ministeriöiden tuloskortit”. Tiivistäen totean, että ilman poikkihallinnollista yhteistyötä on vaikeaa ratkaista liikkumisen ja liikunnan määrän jatkuvaa vähenemistä väestön arjessa. Lämmin suositus tuloskortteihin tutustumiseen. Liikkuminen muuten koskettaa tavalla tai toisella kaikkia ministeriöitä, ei ainoastaan opetus- ja kulttuuriministeriötä. Valtion liikuntaneuvosto on tehnyt hyvää työtä ja kirjannut yhdessä kaikkien ministeriöiden kanssa suuntaviivat, tavoitteet ja kehittämiskohteet arjen liikunnallistamiseksi. Noiden avulla me käytännön toimijat yhteistyössä muiden käytännön toimijoiden kanssa voimme kääriä hihat ja tehdä töitä liikuttavamman ja fyysisesti aktiivisemman arjen eteen. Ja miksi näin? Vaikka arkea on tarkoituksella tehty koko ajan fyysisesti helpommaksi, ollaan tultu tilanteeseen, että helppous ei olekaan enää toivottu tila ihmisen hyvivnoinnin näkökulmasta. On mietittävä keinoja, että helppouden tilalle omaksutaan sopiva fyysisen aktiivisuuden elämäntapa. Löydät ministeriöiden tuloskortit täältä

Varsin läheisesti omaa työtäni koskettaen tuloskorttien taustaraportissa on seuraava huomio: ”Erityisesti ammatillisessa koulutuksen opiskelijoiden on todettu liikkuvan huolestuttavan vähän, jopa niin vähän, että tuleva työkyky voi vaarantua. Samalla liikuntaa on pakollisena oppiaineena hyvin vähän osana ammatillista koulutusta, ja monet opiskelijat valmistuvat aloille, jotka ovat fyysisesti kuormittavia.” Hyvä, että tämä asia on huomioitu ministeriötasolla. Faktojen toteamisen jälkeen on helpompaa lähteä tekemään asioita toisin. Toivon ainakin, että tähän on nyt olemassa valtion taholta tahtotila. Näin voimme kääntää liikunnan vähenemisen suunnan toiseen asentoon. Koululiikunnalla on oma tärkeä merkityksensä liikkumisen lisäämisessä. Aiemmin toisellakin asteella liikuttiin joka viikko, nykyisin pakollista liikuntaa sisältyy kolmen vuoden opintoihin ammatillisissa oppilaitoksissa 1 osaamispiste eli 16 tuntia. Määrä on surullisen pieni. Liikunnanopettajat ovat opiskelleet vuosia liikuntapedagogiikkaa ja heidän osaamistaan tarvittaisiin paljon laajemmin. Toivotaan, että tuota osaamista voidaan jatkossa käyttää huomattavasti enemmän osana opintoja.

Lopuksi vinkkaan sinut vielä tutustumaan lasten motorisia taitoja käsittelevään tutkimukseen

Suomalaistutkimus: Maaseudun lapsilla on paremmat motoriset taidot kuin kaupunkilais­lapsilla

Ulkoilulla ja liikuntaharrastuksella on positiivinen vaikutus motoristen taitojen kehitykseen. Yksi syy eroavaisuuksiin löytyy kasvuympäristöstä.

Voit katsoa tuosta tutkimuksesta tarkemmin tietoa täältä

Vaikka lapsi en enää olekaan, niin lähdenpä minäkin nyt ulos kohentamaan motorisia taitojani 🙂

Luontoliikuntaterveisin

Maarit

Tutkimustyöpaja Seikkailukasvatuspäivillä Pikku-Syötteellä, hyvä tutkimisen henki

Valtakunnalliset Seikkailukasvatuspäivät järjestettiin tänä vuonna Pikku-Syötteellä kerrassaan upeissa tykkylumimaisemissa 14.-15.2.2019. Päivien ohjelmasta löydät lisätietoa täältä.

Itse olin päivillä uudessa roolissa; sain yhdessä yliopettaja, KT Raija Erkkilän kanssa vetovastuun tutkimustyöpajasta seuraavina vuosina. KT Seppo Karppinen oli luotsannut ryhmää 10 vuotta. Nyt hän saa keskittyä nauttimaan hienoista saavuttamistaan tuloksista (useita toimitettuja kirjoja, tieteellisiä artikkeleita, tehtyjä tutkimuksia, osallistumisia maailmalaajuisesti seikkailukasvatuksen kehittämiseen etenkin koulumaailmassa…), kuitenkin jatkaen edelleen innokasta tutkimus- ja julkaisutyötään. Sepon mittavasta työstä kertonee jotain se, että hänen tilalleen tarvittiin seuraajiksi kaksi tohtoria yhden tilalle.

Ohessa kaikille pohdittavaksi ja tiedoksi tutkimustyöpajassa virinneitä ajatuksia, joita Raija Erkkilä kokosi yhteen muistion muodossa, ja joita itse täydennän heränneiden ajatusten ja aineistojen avulla:

Tutkimustyöpaja kokosi yhteen kaikkiaan 15 seikkailukasvatuksen tutkimuksesta ja kehittämisestä kiinnostunutta ihmistä. Osallistujat edustivat kouluja niin perusopetuksesta yliopistoihin, nuortentalotoimintaa, perhekeskuksia, Kota ry:tä, taidetyöpajatoimintaa, Suomen YMCA:n liittoa, urheiluopistoja jne.

Työpajan aluksi Seppo Karppinen kuvasi Seikkailukasvatusverkoston ja tutkimustyöpajan tavoitteita. Sepon pieni historiallinen katsaus oli kiinnostava ja tarpeellinen. Etenkin uusille mukana olijoille se avasi hienosti tutkimustyön historiaa.

Seppo Karppinen kertoi tiivistetysti mm. seuraavaa:

”Seppo JA Karppinen toimi tutkijatapaamisten vetäjänä v. 2009-2018 (Timo Latomaa oli mukana aluksi).

Vastuutahona on toiminut Suomen Nuorisokeskukset (SNK).

Tutkijatapaamisen tehtävä ja tavoite: Seikkailukasvatusta ja kokemuksellista oppimista sekä ulkotoimintaa käyttävien tutkijoiden, toimijoiden, opiskelijoiden ja harrastajien tilaisuus kohtaamiseen, keskustelemiseen ja seikkailukasvatuksen teorian ja tutkimusideoiden esittelyyn. Vapaamuotoinen, verrattavissa korkeakoulujen tutkimusyhteisöön.

Tuloksia: 1. esitelty lukuisia opinnäytetöitä, graduja ja väitöskirjoja, 2. tutkimusorientaation vahvistaminen ja motivaatio uusiin ideoihin, 3. Seikkailukasvatus -aiheita Kasvatustieteenpäivillä (mm. Oulu, Vaasa, Tampere 2018).

Tutkimustyöryhmän nimi on vaihdellut seuraavasti: ”Tutkimusaihioita” 2009 Virpiniemi; ”Tulevaisuusverstas” 2010, ”Tutkijatapaaminen” 2011-12-13; ”Tutkimus-workshop” 2014,  ”Tutkimuspaja-Tutkijatapaaminen” 2016; ”Tutkijatapaaminen” 2018, ”Seikkailukasvatuksen tutkijatyöpaja” 2019 (vetäjinä Maarit & Raija).

Valtakunnalliset Seikkailukasvatuspäivät on järjestetty seuraavasti: 2007 Anjala, 2008 Marttinen, 2009 Virpiniemi (Liikuntaopisto), 2010 Mikkeli (MAMK), 2011 Kanneljärvi (Opisto); 2012 Metsäkartano, 2013 Turku (Petrea), 2014 Pikku-Syöte, 2015 Vuosaari (Sofia), 2016 Hyvärilä (Outward Bound) , 2017 Turku (Ulos-Ut-Out), 2018 Vierumäki, 2019 Pikku-Syöte…”

Paavo Heinonen puolestaan piti esityksen, jossa hän pohti mm. miten seikkailukasvatusta voidaan perustella ja miksi seikkailukasvatusta tehdään.

Itse pidin tiiviin katsauksen vuoden 2018 kasvatustieteen päivien luonto- ja seikkailukasvatuksen teemaryhmässä pidetyistä esityksistä.

Eemeli Hakoköngäs esitteli Luode-hanketta LUODE – luonto ja taide nuorten työelämätaitojen oppimisympäristönä. Kehittämis- ja tutkimushankkeessa tarjotaan nuorille erilaisia kokemus- ja toimintaympäristöjä, joissa he voivat syventää tulevaisuuden työelämätaitoja. Näitä taitoja kuten yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, kriittistä ajattelua, luovuutta ja sisäistä yrittäjyyttä opetellaan luonnon, liikunnan, taiteen, median ja yrittäjyyskasvatuksen avulla. Myös työelämäkeskusteluissa keskeisiksi käsitteiksi nousseet resilienssi ja minäpystyvyys huomioidaan nuorten ohjauksessa. Fokuksena on kehittää työelämään tutustumiseen liittyvien harjoittelujaksojen sisältöjä perus- ja ammatillisessa opetuksessa.

Laila Finska-Linna kertoi omasta työstään erityisopettajana ja luokanopettajana. Hän on rohkeasti käyttänyt seikkailukasvatuksen menetelmiä omassa opetuksessaan, ja todennut käytännössä niiden toimivuuden.

Ilkka Ratinen esitteli Lapin yliopiston luonto- ja seikkailukasvatuksen koulutusohjelmaa sekä monia siihen liittyviä tutkimus- ja kehittämishankkeita. Uutena koulutusohjelmana on alkamassa myös kestävyyskasvatus -maisterikoulutusohjelma. 

Työpajassa oli erittäin vilkasta keskustelua, ja osallistujat löysivät uusia yhteistyökumppaneita ja yhteistyökuvioita tutkimuksen saralla.

Tästä on erittäin hyvä jatkaa tutkimuksen kehittämistä tulevaisuudessa.

Kevätterveisin Maarit

Vuosi 2018 luontoliikkujan silmin katsottuna yhden kunnan alueella

Vuosi 2018 näytti melojan, hiihtäjän, fillaroijan, juoksijan, käveleskijän, ajattelijan, puissa kiipeilijän, tutkijan… näkökulmasta tältä kotiovelta kuljettuna ja kuvattuna 🙂

Ihanaa Uutta Vuotta 2019 kaikille 🙂

Maarit

Romar, Enqvist, Kulmala, Kallio & Tammelin Adventure Education and Outdoor Learning -lehdessä …

Kuukausi sitten on julkaistu seuraava vertaisarvioitu artikkeli:

Physical activity and sedentary behaviour during outdoor learning and traditional indoor school days among Finnish primary school students

Jan-Erik Romar, Ida Enqvist, Janne Kulmala, Jouni Kallio & Tuija Tammelin (2018).

Journal of Adventure Education and Outdoor Learning, DOI: 10.1080/14729679.2018.1488594 To link to this article: https://doi.org/10.1080/14729679.2018.1488594

Ihan mahtavaa!

Keskustelin Romarin kanssa artikkelista Edinburgin konferenssissa ja iloitsen kirjoittajien kanssa asiasta. Ohessa lyhyttä tiivistelmää artikkelista.

Tutkimuksessa pyrittiin vertailemaan peruskoulun opiskelijoiden liikuntaa ja istumisaikaa ulkona oppimisen ja perinteisten koulupäivien aikana. Tutkimusaineiston muodosti 20 oppilasta vuosiluokilla 1-6 yhdessä peruskoulussa.

Tutkimuksen tärkeimmät havainnot osoittavat, että siirtyminen perinteisestä luokkahuoneopetuksesta ulkoympäristöön vähentää opiskelijoiden istumisaikaa ja lisää kevyttä ja keskiraskasta liikuntaa koulupäivän aikana.

Siten ulkona oppiminen on tehokas lisä perinteiseen luokkahuoneopetukseen fyysisen aktiivisuuden edistämisessä.

Tiedeterveisin

🙂 Maarit

Hiihtoloma vuorotellen ajatustyötä tehden ja hiihtäen :)

 

Tampereen seudulla hiihtoloma lähestyy loppuaan. Niin hyvä loma. Niin hienot hiihtokelit. Niin hyvät hetket tehdä vuorotellen ajatustyötä ja hiihtää. Tällä lomalla oli helppo toteuttaa vanhaa kiinalaista sanontaa… ”Ihmiselle on hyväksi rasittaa sopivasti vuorotellen niin kehoaan kuin mieltään.”

Keho rasittui päivittäin, kerran jopa kuuden tunnin yhtäjaksoisella hiihtonautinnolla. Ulkoliikunta merkitsee itselleni hetkiä, jolloin omat ajatukset järjestyvät uudella tavalla. En suorita liikuntaa, vaan jäsentelen liikunnan aikana erilaisia ongelmia hakien niihin uusia ratkaisuja. Ongelmanratkaisupuuhan ohessa huomaamattani kilometrit taittuvat ja keho voi hyvin. Onnekseni päivittäin 🙂

Olen ottanut tässä postauksessa olevat kuvat latujeni varsilta niin varhain aamulla kuin myöhään illalla. Kotimaisemistani, sillä parasta on päästä liikkumaan suoraa kotiovelta.

Aikuisena nautin tuollaisesta, mutta erilaiset pihaleikit ja -pelit ovat äärimmäisen tärkeitä myös lapsille. Tuohon liittyvän tutkimusuutisen voit lukea täältä

”Pihapelit ja -leikit ovat kaikkein tärkein liikuntamuoto lapselle. Ohjattu urheiluharrastus 1-3 kertaa viikossa ei yksin riitä täyttämään lapsen liikunnan tarvetta. Näin sanoo kouluikäisten lasten liikunnasta väitöskirjaa Itä-Suomen yliopistoon tekevä Eeva-Kaarina Lampinen.”

 

Mutta mitä ajatustyötä sitten tein lomallani?

Ensinnäkin varasin kongressimatkan Edinburghin yliopistolle heinäkuulle 2018. Pidän siellä yhdessä Tiina Kujalan kanssa suullisen esityksen kehollisen tiedon rakentumisesta liikunnanopetuksessa 2018 AIESEP World Congress -tapahtumassa. On varsin mielenkiintoista mennä noihin historiallisiin maisemiin kuulemaan ajankohtaisia liikuntapedagogiikan tutkimustuloksia korkea-asteella. Kiitos Tiinalle, kun huomasit tarjota abstraktia tutkimustyöstämme tuonne maailman kongressiin 🙂 Loistavat yhteistyökumppanit ovat aarre! Tein myös apurahahakemuksen matkaan liittyen, koska tutkijan työ on tällaista… rahoitus on itse jostain löydettävä.

Tämän lisäksi puursin koulutusjohtamisen opintojen parissa. Tein tiiviitä pohdintatehtäviä koulutuspolitiikasta, talouskysymyksistä, globaalista koulutuspolitiikasta, johtamisen teorioista ja mentorini viisaista näkemyksistä. Nämä opinnot ovat erinomaista ajatustyötä. Ja taaskin, on hienoa, kun saan tehdä opintojani monenlaisten osaajien parissa ja kanssa.

Työstin esitykseni valtakunnallisille Vierumäellä järjestettäville Seikkailukasvatuspäiville 2018 valmiiksi. Päivien ohjelman löydät täältä. Myös päivien järjestävät ovat mitä oivallisimpia yhteistyökumppaneita.

Järjestelin lisäksi latuyhdistyksemme kesän Kolin kansallispuistoretkeä ja osaltani kotahiihtoamme. Annoin opiskelijoille palautteita heidän tehtävistään ja sovin terveystiedon valmennuskurssien pidosta. Näitäkin asioita hoidin hyvien kanssakulkijoiden kanssa.

Sain myös lukea hienoja seikkailukasvatuksen didaktiikkaa käsitteleviä artikkeleita. Tästä kommentointitehtävästä kiitos kuuluu Seppo Karppiselle. Kerron myöhemmin lisää miksi artikkeleita kommentoin. Eli kannattaa pysyä kuulolla tuon suhteen.

Hiihtolomani on siis ollut sopivalla tavalla pohtiva ja liikkuva yhteistyössä monien hyvien kanssamatkaajien kanssa.

Hiihto on muuten laji, minkä vuoksi minusta tuli liikunnan ammattilainen. Lapsuuteni perhe johdatti minut lajin pariin ja sille tielle jäin. Tuo laji antaa minulle vuodesta toiseen voimavaroja, joita en muuten yhtä helpolla löytäisi. Se, mitä lapsena opimme, vaikuttaa meihin loppu elämämme. Pidetään siis lapsistamme ja nuoristamme hyvää huolta. Tarjotaan heille hyviä oppeja, jotka auttavat erilaisissa elämäntilanteissa eteenpäin.

Ps. Kotona vietetty loma on ollut oivallinen loma. Paras loma on aikatauluton loma ja sellainen minulla on ollut. Hyvät hetket löytyvät kotiovelta 🙂

Nyt innolla ajatukset kevääseen ja alkaviin opetustöihin.

Kuutamoterveisin

🙂 Maarit

 

 

Kaikenlaisia tutkailuja… ja tutkittua

25025590_2007921766194570_758089889844559872_n

Kun kaikenlainen asioiden ymmärtäminen kiinnostaa, niin pitihän sitä vuoden ajan mittailla, miten paljon joku liikunnanopettaja ottaa askeleita arjessaan. Olin itse koehenkilönä ja askeleita kertyi vuonna 2017 yhteensä kilometreiksi muutettuna  4 166,79. Suomi on siis kuljettu päästä päähän reilut kolme kertaa. Neljäs kerta on edennyt suurin piirtein Seinäjoen kohdalle matkalla Utsjoelta Hankoon.

Käytännössä tuo kokonaiskilometrimäärä tarkoittaa, että vuoden jokaisena päivänä olen kulkenut 11,42 km.  Terveyden näkökulmasta voin olla tyytyväinen omaan ammattiini ja arkeeni. Vaikka liikunnanopettajan työ ei ole oman itsensä liikuttamista, vaan mm. opiskelijoiden innostamista liikkumaan, tulee siinä ohessa askeleita huomaamattaan. Työ/arki sisältää erittäin paljon hyötyliikuntaa. Voin siis iloita tästä.

25025649_327542771072125_859353265790255104_n

Liikuntateknologiaa on viime vuosina tutkittu ”virallisemminkin”. Jos haluat perehtyä aiheeseen tarkemmin, löydät tietoa mm. Panu Moilasen väitöskirjasta. Moilasen mukaan joillekin liikuntateknologian erilaiset sovellukset ovat koristeita, toisille kannustimia ja osa pitää niitä kavereina.

Itselleni liikuntateknologiset sovellukset merkitsevät lähinnä tiedon ammentamisen mahdollisuutta. Vaikka tunnen varsin hyvin oman kehoni ja osaan sitä kuunnella, en esim. pysty laskemaan omia askeleitani tai mittamaan tarkoin kulkemiani matkoja ilman joitain apuvälineitä. Sinällään minua ei kiinnosta aika tai vauhti, mutta on mielenkiintoista todentaa esim. omaa ammattiarkeaan kerätyn datan avulla. Arki muuttuu helpommin käsiteltäväksi tiedoksi, ei vain omiksi tuntemuksiksi tai olettamuksiksi. Tietenkin tieto voi myös lisätä tuskaa. Jos nyt uuden vuoden alussa alan miettiä, että edessäni on reippaasti yli kolme kertaa kulku Hangosta Utsjoelle vuoden aikana, niin ajatus voi jopa pelottaa. Toisaalta se myös todentaa vanhan sanonnan ”ei matka tapa, vaan vauhti”. Vuoden aikana kyllä ehtii kaikenlaista. Ja jaksaa monenlaista. Askeleinakin mitattuna.

25022400_1989384201327820_6985976207745482752_n

Tällaisiakin asioita voi siis omaksi ilokseen arjessa pilke silmäkulmassa tutkailla. Miten paljon tämän vuoden aikana kilometrejä kertyy? Todennäköisesti vielä enemmän, sillä erilaiset muutokset koulurintamalla toisella asteella tuottanevat lisätyötä erilaisin tavoin. Myös askelin mitattuna. Pitääpä siis edelleen jatkaa mittailua.

Mitenkä paljon askeleita kuuluu sinun arkeesi? Tuokin olisi kiinnostavaa. Miten paljon eri ammateissa liikutaan?

Liitän tänne vielä muutaman vinkin liikkua aivot skarpeiksi. Vinkit on koonnut aivotutkijat Minna Huotilainen ja Katri Saarikivi kirjaansa Aivot työssä (2018). He toteavat, että pienetkin liikuntapyrähdykset kohottavat nopeasti henkistä vireystilaa. Mm. kävely vaikuttaa voimakkaasti ihmisen kykyyn kehittää uusia suunnitelmia ja suunnata ajatuksia tulevaan. Heidän liikuntasuosituksensa huolehtivat aivojen terveydestä ja hyvästä hetkellisestä toimintakunnosta.

1. Hidasta ja palauttavaa

Esim. haravointia, pyöräilyä, koiran ulkoiluttamista, kävelyllä käymistä, lintujen tarkkailua ja ikkunaostoksia.

2. Kyykyt terästävät

Nopeat liikkeet ennen oppimista tai muuta kognitiivista suoritusta.

3. Tarpeellinen välitunti

Aikuinenkin tarvitsee välituntiliikettä, eivät vain koululaiset.

4. Työstä liikkuvampaa

5. Hyödynnä työmatkoja

6. Kokeile rohkeasti

7. Keskellä päivää

8. Ota kaveri mukaan.

Lisää vinkeistä voit katsoa esim. täältä.

Ihanan tutkailevaa alkavaa arkea kaikille!

🙂 Maarit