Tätä blogia ylläpitää liikuntapedagogiikasta väitellyt LitT lehtori-opo-tutkija Maarit Marttila. Sivun yläreunasta löydät navigointiohjeet blogini lukemiseen.

Archive for the ‘luontoliikunta’ Category

Aivot ja oppiminen, koulupihan merkitys oppilaille ja käsityksiä luonnon monimuotoisuudesta… oivalliset KT-päivät takana

Kirjaan tähän ylös joitakin päiviltä mieleeni vakaasti jääneitä ajatuksia. Ensin haluan välittää kaikille kasvatustieteen professori, aivotutkija Minna Huotilaisen viestin siitä, mitä aivotutkimus antaa kasvatustieteelle.

Minna Huotilainen oli päivien toinen pääpuhuja, ja hänen esityksensä otsikko oli ”Miten aivotutkimusta voi käyttää opetuksen ja oppimisympäristöjen suunnittelussa?” 

Tiivistäen voin todeta, että vaikka maailma kehittyy, niin aivomme tarvitsevat oppimista edistämään yhä edelleen liikuntaa kävelystä tanssiin, istumisen välttämistä, unta, keksintöjä ja rakentelua, musiikkia, käsin tekemistä, toisillemme jakamista, yhdessä oppimista, rauhaa keskittyä ja jatkuvien keskeytysten välttämistä. Näin kuuluu aivotutkimuksen viesti Minna Huotilaisen välittämänä. Liikunta myös tukee mielenterveyttä. Nämä perusasiat eivät katoa kehityksen myötä. Tämä on tärkeää viestiä koulun kehittämisessä.

Samalla on myös helppo todeta, että edellä kerrotut aivojen hyvinvointia ja oppimista tukevat asiat liittyvät kiinteästi elämys- ja seikkailupedagogiikkaan.

Opetuksen toteutuksessa kannattaa siis muistaa liikunnan tärkeys, musiikki, käsillä tekeminen, yhdessä oppiminen, rauhoittuminen opittavan asian äärelle ja ajan antaminen häiriöttömälle työskentelylle. Myös uskoa siihen, että opin, kannattaa vahvistaa. Minusta nämä asiat kuuluvat oleellisesti elämys- ja seikkailupedagogiikkaan, kuten opetukseen yleensäkin.

Vetämässämme luonto- ja seikkailukasvatuksen teemaryhmässä pohdimme oivallisia tutkimuksia koulupihan merkityksistä alakoulun oppilaille Päivi Vesalan esittämänä ja monimuotoisia käsityksiä luonnon monimuotoisuudesta Miikka Erikssonin ja Sirpa Kärkkäisen esittäminä.

Timo Latomaa ei valitettavasti päässyt paikalle esittelemään omaa abstraktiaan, mutta hänenkin abstrakti on luettavissa kasvatustieteen päivien abstraktikirjasta.

Vesalan tutkimuksen sanoma on selkeä: koulupihalla on merkitystä oppilaille. ”Koulupihalla on toiminnallisuutta laajempi merkitys mm. tärkeänä elpymisen tunteiden virittäjänä. Ihmisen ja paikkojen suhde on vastavuoroinen, moniulotteinen ja luova. Siksi lapset käyttävät, kokeilevat ja muokkaavat paikkoja jatkuvasti omiin tarkoituksiinsa sopiviksi.” Alla olevassa kuvassa on hienosti kiteytettynä ideaali koulupiha. Kuvassa olevat seikat tulisi huomioida koulupihojen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Vesala 2016

Miikka Eriksson, Jari Kukkonen, Sirp Kärkkäinen, Ville Tahvanainen ja Teemu Valtonen tarkastelivat abstraktissaan opettajaopiskelijoiden käsityksiä monimuotoisuuden käsitteestä.

Tämänkin tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset ovat selkeät: ”Kasvatus kestävään tulevaisuuteen edellyttää monimuotoisuus-käsitteen monipuolista tarkastelua. Keskeisiä käsitteitä olisi syytä tarkastella konkreettisin esimerkein ja mielellään luonnossa asiaan perehtyen. Erityisesti opetuksessa tulisi huomioida perinnöllisen monimuotoisuuden tärkeys esim. osana lajiston ilmastonmuutokseen sopeutumiskykyä sekä mikroelinympäristöjen merkitys osana elinympäristöjen monimuotoisuuden vaalimista.”

Ehdin käydä kuuntelemassa lisäksi ainedidaktiikkaa ja johtamista käsitteleviä teemaryhmiä, mutta palaan niihin toisella kertaa.

Kiitos Anita Saaranen-Kauppinen ja Päivi Virtanen teemaryhmämme yhteistoteutuksesta. Ja kiitos teemaryhmän innostavista esityksistä 🙂

Päivät olivat virkistävät ja ajattelua ruokkivat.

🙂 Maarit

Luonto- ja seikkailukasvatus -teemaryhmän abstraktit Kasvatustieteen-päivillä ja Seikkailukasvatuksen perusteita

Pyynnöstä kirjoitin kesällä artikkelin ”Seikkailukasvatuksen perusteita” Leirikoulu – koulun ulkopuolinen opetus -julkaisuun. Se on Suomen leirikouluyhdistys ry:n lehti. Artikkelini löytyy 2/2019 eli syyskuussa ilmestyneestä paperilehdestä.

Laitan tähän mukaan kuvan artikkelistani. Paremmin kirjoituksen voi lukea lehdestä. Artikkelista saa tiivistä perustietoa seikkailukasvatuksesta.

Kasvatustieteen päivien teemaryhmien abstraktit on myös julkaistu. Tästä linkistä löydät ”Luonto- ja seikkailukasvatus” – teemaryhmän abstraktit. Hienoja abstrakteja. Innolla odotan päiviä ja herääviä keskusteluja 🙂

T: Maarit

Moved by Nature; Kasvatustieteen päivät

Jes, iso lukuvinkki; eli nyt on saatavilla hieno uusi Metsähallituksen tutkimusjulkaisu: Moved by Nature – School-children´s experiences of outdoor activities in nature: Elina Hasanen and Kati Vähäsarja.

Löydät julkaisun tästä linkistä

Ohessa otteita julkaisun tiivistelmästä:

” Lasten kokemukset liikkumisesta luontoliikuntapäivillä olivat hyvin myönteisiä. Merkityksellisimmät kokemukset voi jakaa kolmeen kokonaisuuteen: 1) vapaus, omaehtoisuus ja seikkailu, 2) uuden oppiminen, itsensä haastaminen ja onnistuminen sekä 3) yhdessäolo, kaveruus ja yhteishenki. Tulosten mukaan luontoliikuntaa järjestettäessä on hyvä huomioida etenkin aikuisjohtoisen oppimisen ja omaehtoisen toiminnan tasapaino sekä yhdessä toimimisen merkityksellisyys.

Arkena luonnossa liikkumista ja olemista piti itselleen tärkeänä noin 90 prosenttia lapsista. Luonto ja luonnossa liikkuminen merkitsivät lapsille etenkin aistielämyksiä, rauhaa, elpymistä ja vetäytymistä sekä vapautta ja leikkisyyttä, tarjoten vastapainoa koulutyölle, kaupunkiympäristölle ja ruutuajalle. Lähes puolet piti koulun luontoliikunnan määrää liian vähäisenä.

Tutkimus tarjoaa perusteluja lisätä koulun luontoliikuntaa sekä edistää perheiden yhdessä luonnossa liikkumista. ”

Eli käärikäämme hihat ja menkäämme ulos liikkumaan luonnossa. Meillä on ehtymätön aarreaitta metsissämme, järvissämme, kallioillamme ja soillamme.

Tieteellisesti tätä asiaa pohditaan lisää myös Joensuussa Kasvatustieteen päivillä marraskuussa. Teemaryhmäämme Luonto- ja seikkailukasvatus tuli hienoja abstrakteja. Tarkka teemaryhmämme esitysajankohta selviää lähipäivinä. Kannattaa siis olla kuulolla.

Ruskaterkuin

🙂 Maarit

Kasvatustieteen päivät 2019 lähestyvät; on abstraktien lähetyksen aika

Kasvatustieteen päivät 2019 järjestetään tänä vuonna Joensuussa. Löydät oheisesta linkistä niistä lisätietoa.

Nyt on ajankohtaista lähettää abstrakteja eri teemaryhmiin. Tarkemmat tiedot löydät täältä. Aikaa on 1.10.2019 asti!

Luonto- ja seikkailukasvatuksella on oma teemaryhmänsä, joten kannustan kaikkia tästä kiinnostuneita mukaan pohtimaan kyseistä aihealuetta kanssamme.

Luonto- ja seikkailukasvatus

Maarit Marttila Tampere, Pirjo Kuukkanen Lapin yliopisto, Anita Saaranen-Kauppinen HUMAK ja Päivi Virtanen HY

Teemaryhmään toivotaan puheenvuoroja, joissa esitellään luonto-, ympäristö- ja seikkailukasvatukseen kytkeytyvien teoreettisten tai empiiristen tutkimusten ideoita, suunnitelmia, meneillään olevia prosesseja tai valmiita tutkimustuloksia. Teemaa voidaan lähestyä esimerkiksi luonto-oppimisympäristöjen, luontoon liittyvien oppimiskokemusten, ulkona oppimisen, ohjaamisen, elämys- ja seikkailupedagogiikan, kestävyyskasvatuksen, terveys- ja hyvinvointivaikutusten ja kehollisuuden näkökulmista.”

Toivottavasti tapaamme Joensuussa 🙂

dav

Tutkimusterveisin Maarit

Oppilaiden liikuntamotivaatio & seikkailukasvatus ja Elämyksellinen työpaja Poliisimuseolle – uusia tutkielmia luettavaksenne

Olen kesäloman aikana hionut loppuun kaksi artikkelia seikkailukasvatuksen didaktiikkaa käsittelevään teokseen ja kirjoittanut yhden tilaustyön leirikouluja toteuttaville toimijoille toiminnallisista menetelmistä. Kirjoitustyötä tehdessäni selailin viimeaikaisia julkaisuja elämys- ja seikkailupedagogiikasta ja törmäsin jälleen muutamaan aivan uuteen tutkielmaan. Linkitän ne myös Sinulle katsottavaksi.

Kovasti ilahduin siitä, että Heikkinen ja Karén olivat omassa kasvatustieteellisessä oppilaiden liikuntamotivaatiota käsittelevässä tutkielmassaan viittailleet ahkerasti väitöskirjaani ja että heidän tutkielmansa tulokset tukivat väitöstyöni tuloksia. Hieman alempana on linkki heidän työhönsä sekä ote työn tiivistelmästä.

Huomasin myös, että poliisiammattikorkeakoulussa on tehty opinnäyte, missä teoreettisena pohjana on käytetty elämyspedagogiikkaa. Löydät Gersin työhön linkin tämän postauksen loppupuolelta.

Iloitsen siitä, että elämys- ja seikkailupedagogiikkaa tutkitaan monipuolisesti, eri tieteenaloilla ja eri näkökulmista. Näin saamme aina vain lisää välineitä kehittää pedagogiikkaa eteenpäin alati muuttuvassa maailmassa.

Heikkinen Enni & Karén Jenni: Oppilaiden liikuntamotivaatio seikkailullisessa vaellusleirikoulussa

Linkki pro graduun

“Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on kuvata seikkailupedagogiikan menetelmiä hyödyntävien leirikoulujen mahdollisuuksia tukea oppilaan liikuntamotivaatiota. Seikkailupedagogiikka on vaihtoehtoinen toiminnallinen opetusmenetelmä, joka voidaan nähdä osana koulujen liikuntakasvatusta. Tutkielman tavoitteena on tuoda seikkailupedagogiikalle tunnettavuutta kasvatuksen kentällä ja osoittaa motivaation huomioimisen tärkeys koulujen liikuntakasvatuksessa. Tutkimuksessa selvitettiin, mitkä tekijät vaikuttivat vaellusleirikoulun käyneiden oppilaiden liikuntamotivaatioon ja viihtymiseen leirikoulussa.

Tutkielman teoreettisina lähtökohtina ovat suomalaiset ja kansainväliset liikuntamotivaatiota ja seikkailupedagogiikka käsittelevät teoriat. Tutkielmamme tärkein taustateoria on itsemääräämisteoria. Sen mukaan liikuntamotivaation muodostumiseen vaikuttavat kolmen psykologisen perustarpeen tyydyttyminen: pätevyyden, autonomian ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kokemukset.

Oppilaiden leirikoulukokemuksissa esiintyi kokonaisuudessaan selkeästi enemmän motivaatiota vahvistavia kuin heikentäviä tekijöitä. Oppilaiden kirjoitelmissa esiintyi kokemuksia kaikista itsemääräämisteorian motivaatiotekijöistä. Motivaatiota vahvistavana tekijänä korostui erityisesti sosiaalinen yhteenkuuluvuus, johon kuului yhteishenkeen, kaverisuhteisiin ja yhdessä tekemiseen liittyviä kokemuksia. Pätevyyden kokemuksia oppilaille oli syntynyt onnistumisista ja omista taidoista. Autonomian kokemukset liittyivät yhteisiin tehtäviin, päätöksentekoon ja omaehtoiseen osallistumiseen. Osa oppilaista oli kokenut leirikoulussa myös autonomian puutetta. Oppilaat kertoivat, kuinka fysiologisista tarpeista lepo, ravinto ja hygienia vaikuttivat viihtymiseen vaellusleirikoulussa. Muita viihtymiseen vaikuttavia tekijöitä olivat luonto- ja tunnekokemukset sekä arjesta irrottautumisen kokemukset. Näistä erityisesti luontokokemukset näyttäytyivät viihtymiseen sekä positiivisesti että negatiivisesti vaikuttavana tekijänä.”

SATA VUOTTA TEKNISTÄ RIKOSPAIKKATUTKINTAA -ELÄMYKSELLINEN TYÖPAJA POLIISIMUSEOLLE

”Tässä toiminnallisessa opinnäytetyössä on suunniteltu rikospaikkatutkintaa käsittelevä työpaja opinnäytteen tilanneelle Poliisimuseolle. Työpaja on tarkoitus toteuttaa osana Poliisimuseon vuonna 2019 uudistuvaa pysyvää näyttelyä. Työpaja tulee olemaan vapaasti kaikkien museokävijöiden käytettävissä, mutta se on suunniteltu erityisesti 4 -6 -luokkalaisille. Poliisimuseossa vierailevat oppilasryhmät on huomioitu laatimalla työpajasta ohjeet opettajille. Työpajan suunnittelussa on teoreettisena pohjana käytetty museo- ja elämyspedagogiikkaa, jotka molemmat korostavat kokeilevaa toimintaa ja elämyksellisyyttä oppimisen tukena. Lisäksi opinnäytteessä esitellään ne poliisin rikospaikkatutkinnan menetelmät, joita työpajallakin käsitellään.”

Löydät Eemil Gersin opinnäytteen tästä osoitteesta

Kesäisin terveisin

🙂 Maarit

Kasvatustieteen päivät & Luonto- ja seikkailukasvatus yms. ajankohtaista

Kevät meni työmaalla niin työn tekemisen parissa (ammatillisen koulutuksen reformi ym. työllistivät poikkeuksellisen paljon ja sitoivat paljon ajattelua), että vasta opettajan vapaajakson alettua olen siirtänyt ajatukseni puhtaasti tutkimuksellisiin kysymyksiin. Olen saanut hiottua muun muassa pari artikkelia, kun aikaa on voinut käyttää luovuutta edellyttäviin tehtäviin ilman jatkuvia sähköisten välineiden keskeytyksiä ja pitkiksi venyviä työpäiviä, joiden jälkeen silmät painuvat väsymyksestä kiinni.

Erityisen iloinen uutinen on, että jälleen tulevilla Kasvatustieteen päivillä on teemaryhmänä luonto- ja seikkailukasvatus. Teemaryhmän kuvaus on seuraava:

”Luonto- ja seikkailukasvatus

Maarit Marttila Tampere, Pirjo Kuukkanen Lapin yliopisto, Anita Saaranen-Kauppinen HUMAK ja Päivi Virtanen HY

Teemaryhmään toivotaan puheenvuoroja, joissa esitellään luonto-, ympäristö- ja seikkailukasvatukseen kytkeytyvien teoreettisten tai empiiristen tutkimusten ideoita, suunnitelmia, meneillään olevia prosesseja tai valmiita tutkimustuloksia. Teemaa voidaan lähestyä esimerkiksi luonto-oppimisympäristöjen, luontoon liittyvien oppimiskokemusten, ulkona oppimisen, ohjaamisen, elämys- ja seikkailupedagogiikan, kestävyyskasvatuksen, terveys- ja hyvinvointivaikutusten ja kehollisuuden näkökulmista.”

Voit katsoa lisätietoa päivien sisällöistä täältä

Päivien kotisivuilta löydät muun muassa tärkeät päivämäärät eli esimerkiksi abstraktien jättöajankohdat. Toivomme mukaan mahdollisimman paljon aihetta käsitteleviä puheenvuoroja.

Kevään aikana seikkailukasvatuksesta on jälleen julkaistu uusia tutkimuksia/opinnäytteitä. Yksi niistä on seuraava:

Seikkailukasvatuksen koulutusta ja osaamista vahvistamassa: SKER3 opetus- ja toteutussuunnitelma

Lahti, Sini (2019)

Opinnäytetyössä kehitettiin Humanistisen ammattikorkeakoulun seikkailukasvatuksen opintoja. Voit lukea koko opinnäytteen täältä

Hienoa, että alan koulutusta kehitetään koko ajan. Näin saamme käyttöömme eri tarkoituksiin sopivia koulutuskokonaisuuksia, ja ammatillinen osaaminen seikkailukasvatuksesta lisääntyy jatkuvasti.

Vaikka en ole juuri kevään aikana ehtinyt blogia kirjoittaa, niin silti pikku hiljaa on ajatuksissa edennyt moni asia luontoliikunnan, elämys- ja seikkailupedagogiikan, liikunnan tms. saralla. Kesäkuussa ehdin osallistua Valtion liikuntaneuvoston järjestämään tilaisuuteen Helsingin Musiikkitalolla, missä esiteltiin ”Liikunnan ja liikkumisen edistäminen valtionhallinnossa – Ministeriöiden tuloskortit”. Tiivistäen totean, että ilman poikkihallinnollista yhteistyötä on vaikeaa ratkaista liikkumisen ja liikunnan määrän jatkuvaa vähenemistä väestön arjessa. Lämmin suositus tuloskortteihin tutustumiseen. Liikkuminen muuten koskettaa tavalla tai toisella kaikkia ministeriöitä, ei ainoastaan opetus- ja kulttuuriministeriötä. Valtion liikuntaneuvosto on tehnyt hyvää työtä ja kirjannut yhdessä kaikkien ministeriöiden kanssa suuntaviivat, tavoitteet ja kehittämiskohteet arjen liikunnallistamiseksi. Noiden avulla me käytännön toimijat yhteistyössä muiden käytännön toimijoiden kanssa voimme kääriä hihat ja tehdä töitä liikuttavamman ja fyysisesti aktiivisemman arjen eteen. Ja miksi näin? Vaikka arkea on tarkoituksella tehty koko ajan fyysisesti helpommaksi, ollaan tultu tilanteeseen, että helppous ei olekaan enää toivottu tila ihmisen hyvivnoinnin näkökulmasta. On mietittävä keinoja, että helppouden tilalle omaksutaan sopiva fyysisen aktiivisuuden elämäntapa. Löydät ministeriöiden tuloskortit täältä

Varsin läheisesti omaa työtäni koskettaen tuloskorttien taustaraportissa on seuraava huomio: ”Erityisesti ammatillisessa koulutuksen opiskelijoiden on todettu liikkuvan huolestuttavan vähän, jopa niin vähän, että tuleva työkyky voi vaarantua. Samalla liikuntaa on pakollisena oppiaineena hyvin vähän osana ammatillista koulutusta, ja monet opiskelijat valmistuvat aloille, jotka ovat fyysisesti kuormittavia.” Hyvä, että tämä asia on huomioitu ministeriötasolla. Faktojen toteamisen jälkeen on helpompaa lähteä tekemään asioita toisin. Toivon ainakin, että tähän on nyt olemassa valtion taholta tahtotila. Näin voimme kääntää liikunnan vähenemisen suunnan toiseen asentoon. Koululiikunnalla on oma tärkeä merkityksensä liikkumisen lisäämisessä. Aiemmin toisellakin asteella liikuttiin joka viikko, nykyisin pakollista liikuntaa sisältyy kolmen vuoden opintoihin ammatillisissa oppilaitoksissa 1 osaamispiste eli 16 tuntia. Määrä on surullisen pieni. Liikunnanopettajat ovat opiskelleet vuosia liikuntapedagogiikkaa ja heidän osaamistaan tarvittaisiin paljon laajemmin. Toivotaan, että tuota osaamista voidaan jatkossa käyttää huomattavasti enemmän osana opintoja.

Lopuksi vinkkaan sinut vielä tutustumaan lasten motorisia taitoja käsittelevään tutkimukseen

Suomalaistutkimus: Maaseudun lapsilla on paremmat motoriset taidot kuin kaupunkilais­lapsilla

Ulkoilulla ja liikuntaharrastuksella on positiivinen vaikutus motoristen taitojen kehitykseen. Yksi syy eroavaisuuksiin löytyy kasvuympäristöstä.

Voit katsoa tuosta tutkimuksesta tarkemmin tietoa täältä

Vaikka lapsi en enää olekaan, niin lähdenpä minäkin nyt ulos kohentamaan motorisia taitojani 🙂

Luontoliikuntaterveisin

Maarit

Tutkimustyöpaja Seikkailukasvatuspäivillä Pikku-Syötteellä, hyvä tutkimisen henki

Valtakunnalliset Seikkailukasvatuspäivät järjestettiin tänä vuonna Pikku-Syötteellä kerrassaan upeissa tykkylumimaisemissa 14.-15.2.2019. Päivien ohjelmasta löydät lisätietoa täältä.

Itse olin päivillä uudessa roolissa; sain yhdessä yliopettaja, KT Raija Erkkilän kanssa vetovastuun tutkimustyöpajasta seuraavina vuosina. KT Seppo Karppinen oli luotsannut ryhmää 10 vuotta. Nyt hän saa keskittyä nauttimaan hienoista saavuttamistaan tuloksista (useita toimitettuja kirjoja, tieteellisiä artikkeleita, tehtyjä tutkimuksia, osallistumisia maailmalaajuisesti seikkailukasvatuksen kehittämiseen etenkin koulumaailmassa…), kuitenkin jatkaen edelleen innokasta tutkimus- ja julkaisutyötään. Sepon mittavasta työstä kertonee jotain se, että hänen tilalleen tarvittiin seuraajiksi kaksi tohtoria yhden tilalle.

Ohessa kaikille pohdittavaksi ja tiedoksi tutkimustyöpajassa virinneitä ajatuksia, joita Raija Erkkilä kokosi yhteen muistion muodossa, ja joita itse täydennän heränneiden ajatusten ja aineistojen avulla:

Tutkimustyöpaja kokosi yhteen kaikkiaan 15 seikkailukasvatuksen tutkimuksesta ja kehittämisestä kiinnostunutta ihmistä. Osallistujat edustivat kouluja niin perusopetuksesta yliopistoihin, nuortentalotoimintaa, perhekeskuksia, Kota ry:tä, taidetyöpajatoimintaa, Suomen YMCA:n liittoa, urheiluopistoja jne.

Työpajan aluksi Seppo Karppinen kuvasi Seikkailukasvatusverkoston ja tutkimustyöpajan tavoitteita. Sepon pieni historiallinen katsaus oli kiinnostava ja tarpeellinen. Etenkin uusille mukana olijoille se avasi hienosti tutkimustyön historiaa.

Seppo Karppinen kertoi tiivistetysti mm. seuraavaa:

”Seppo JA Karppinen toimi tutkijatapaamisten vetäjänä v. 2009-2018 (Timo Latomaa oli mukana aluksi).

Vastuutahona on toiminut Suomen Nuorisokeskukset (SNK).

Tutkijatapaamisen tehtävä ja tavoite: Seikkailukasvatusta ja kokemuksellista oppimista sekä ulkotoimintaa käyttävien tutkijoiden, toimijoiden, opiskelijoiden ja harrastajien tilaisuus kohtaamiseen, keskustelemiseen ja seikkailukasvatuksen teorian ja tutkimusideoiden esittelyyn. Vapaamuotoinen, verrattavissa korkeakoulujen tutkimusyhteisöön.

Tuloksia: 1. esitelty lukuisia opinnäytetöitä, graduja ja väitöskirjoja, 2. tutkimusorientaation vahvistaminen ja motivaatio uusiin ideoihin, 3. Seikkailukasvatus -aiheita Kasvatustieteenpäivillä (mm. Oulu, Vaasa, Tampere 2018).

Tutkimustyöryhmän nimi on vaihdellut seuraavasti: ”Tutkimusaihioita” 2009 Virpiniemi; ”Tulevaisuusverstas” 2010, ”Tutkijatapaaminen” 2011-12-13; ”Tutkimus-workshop” 2014,  ”Tutkimuspaja-Tutkijatapaaminen” 2016; ”Tutkijatapaaminen” 2018, ”Seikkailukasvatuksen tutkijatyöpaja” 2019 (vetäjinä Maarit & Raija).

Valtakunnalliset Seikkailukasvatuspäivät on järjestetty seuraavasti: 2007 Anjala, 2008 Marttinen, 2009 Virpiniemi (Liikuntaopisto), 2010 Mikkeli (MAMK), 2011 Kanneljärvi (Opisto); 2012 Metsäkartano, 2013 Turku (Petrea), 2014 Pikku-Syöte, 2015 Vuosaari (Sofia), 2016 Hyvärilä (Outward Bound) , 2017 Turku (Ulos-Ut-Out), 2018 Vierumäki, 2019 Pikku-Syöte…”

Paavo Heinonen puolestaan piti esityksen, jossa hän pohti mm. miten seikkailukasvatusta voidaan perustella ja miksi seikkailukasvatusta tehdään.

Itse pidin tiiviin katsauksen vuoden 2018 kasvatustieteen päivien luonto- ja seikkailukasvatuksen teemaryhmässä pidetyistä esityksistä.

Eemeli Hakoköngäs esitteli Luode-hanketta LUODE – luonto ja taide nuorten työelämätaitojen oppimisympäristönä. Kehittämis- ja tutkimushankkeessa tarjotaan nuorille erilaisia kokemus- ja toimintaympäristöjä, joissa he voivat syventää tulevaisuuden työelämätaitoja. Näitä taitoja kuten yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, kriittistä ajattelua, luovuutta ja sisäistä yrittäjyyttä opetellaan luonnon, liikunnan, taiteen, median ja yrittäjyyskasvatuksen avulla. Myös työelämäkeskusteluissa keskeisiksi käsitteiksi nousseet resilienssi ja minäpystyvyys huomioidaan nuorten ohjauksessa. Fokuksena on kehittää työelämään tutustumiseen liittyvien harjoittelujaksojen sisältöjä perus- ja ammatillisessa opetuksessa.

Laila Finska-Linna kertoi omasta työstään erityisopettajana ja luokanopettajana. Hän on rohkeasti käyttänyt seikkailukasvatuksen menetelmiä omassa opetuksessaan, ja todennut käytännössä niiden toimivuuden.

Ilkka Ratinen esitteli Lapin yliopiston luonto- ja seikkailukasvatuksen koulutusohjelmaa sekä monia siihen liittyviä tutkimus- ja kehittämishankkeita. Uutena koulutusohjelmana on alkamassa myös kestävyyskasvatus -maisterikoulutusohjelma. 

Työpajassa oli erittäin vilkasta keskustelua, ja osallistujat löysivät uusia yhteistyökumppaneita ja yhteistyökuvioita tutkimuksen saralla.

Tästä on erittäin hyvä jatkaa tutkimuksen kehittämistä tulevaisuudessa.

Kevätterveisin Maarit