Tätä blogia ylläpitää liikuntapedagogiikasta väitellyt LitT lehtori-opo-tutkija Maarit Marttila. Sivun yläreunasta löydät navigointiohjeet blogini lukemiseen.

Archive for the ‘luontoliikunta’ Category

Oppilaiden liikuntamotivaatio & seikkailukasvatus ja Elämyksellinen työpaja Poliisimuseolle – uusia tutkielmia luettavaksenne

Olen kesäloman aikana hionut loppuun kaksi artikkelia seikkailukasvatuksen didaktiikkaa käsittelevään teokseen ja kirjoittanut yhden tilaustyön leirikouluja toteuttaville toimijoille toiminnallisista menetelmistä. Kirjoitustyötä tehdessäni selailin viimeaikaisia julkaisuja elämys- ja seikkailupedagogiikasta ja törmäsin jälleen muutamaan aivan uuteen tutkielmaan. Linkitän ne myös Sinulle katsottavaksi.

Kovasti ilahduin siitä, että Heikkinen ja Karén olivat omassa kasvatustieteellisessä oppilaiden liikuntamotivaatiota käsittelevässä tutkielmassaan viittailleet ahkerasti väitöskirjaani ja että heidän tutkielmansa tulokset tukivat väitöstyöni tuloksia. Hieman alempana on linkki heidän työhönsä sekä ote työn tiivistelmästä.

Huomasin myös, että poliisiammattikorkeakoulussa on tehty opinnäyte, missä teoreettisena pohjana on käytetty elämyspedagogiikkaa. Löydät Gersin työhön linkin tämän postauksen loppupuolelta.

Iloitsen siitä, että elämys- ja seikkailupedagogiikkaa tutkitaan monipuolisesti, eri tieteenaloilla ja eri näkökulmista. Näin saamme aina vain lisää välineitä kehittää pedagogiikkaa eteenpäin alati muuttuvassa maailmassa.

Heikkinen Enni & Karén Jenni: Oppilaiden liikuntamotivaatio seikkailullisessa vaellusleirikoulussa

Linkki pro graduun

“Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on kuvata seikkailupedagogiikan menetelmiä hyödyntävien leirikoulujen mahdollisuuksia tukea oppilaan liikuntamotivaatiota. Seikkailupedagogiikka on vaihtoehtoinen toiminnallinen opetusmenetelmä, joka voidaan nähdä osana koulujen liikuntakasvatusta. Tutkielman tavoitteena on tuoda seikkailupedagogiikalle tunnettavuutta kasvatuksen kentällä ja osoittaa motivaation huomioimisen tärkeys koulujen liikuntakasvatuksessa. Tutkimuksessa selvitettiin, mitkä tekijät vaikuttivat vaellusleirikoulun käyneiden oppilaiden liikuntamotivaatioon ja viihtymiseen leirikoulussa.

Tutkielman teoreettisina lähtökohtina ovat suomalaiset ja kansainväliset liikuntamotivaatiota ja seikkailupedagogiikka käsittelevät teoriat. Tutkielmamme tärkein taustateoria on itsemääräämisteoria. Sen mukaan liikuntamotivaation muodostumiseen vaikuttavat kolmen psykologisen perustarpeen tyydyttyminen: pätevyyden, autonomian ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kokemukset.

Oppilaiden leirikoulukokemuksissa esiintyi kokonaisuudessaan selkeästi enemmän motivaatiota vahvistavia kuin heikentäviä tekijöitä. Oppilaiden kirjoitelmissa esiintyi kokemuksia kaikista itsemääräämisteorian motivaatiotekijöistä. Motivaatiota vahvistavana tekijänä korostui erityisesti sosiaalinen yhteenkuuluvuus, johon kuului yhteishenkeen, kaverisuhteisiin ja yhdessä tekemiseen liittyviä kokemuksia. Pätevyyden kokemuksia oppilaille oli syntynyt onnistumisista ja omista taidoista. Autonomian kokemukset liittyivät yhteisiin tehtäviin, päätöksentekoon ja omaehtoiseen osallistumiseen. Osa oppilaista oli kokenut leirikoulussa myös autonomian puutetta. Oppilaat kertoivat, kuinka fysiologisista tarpeista lepo, ravinto ja hygienia vaikuttivat viihtymiseen vaellusleirikoulussa. Muita viihtymiseen vaikuttavia tekijöitä olivat luonto- ja tunnekokemukset sekä arjesta irrottautumisen kokemukset. Näistä erityisesti luontokokemukset näyttäytyivät viihtymiseen sekä positiivisesti että negatiivisesti vaikuttavana tekijänä.”

SATA VUOTTA TEKNISTÄ RIKOSPAIKKATUTKINTAA -ELÄMYKSELLINEN TYÖPAJA POLIISIMUSEOLLE

”Tässä toiminnallisessa opinnäytetyössä on suunniteltu rikospaikkatutkintaa käsittelevä työpaja opinnäytteen tilanneelle Poliisimuseolle. Työpaja on tarkoitus toteuttaa osana Poliisimuseon vuonna 2019 uudistuvaa pysyvää näyttelyä. Työpaja tulee olemaan vapaasti kaikkien museokävijöiden käytettävissä, mutta se on suunniteltu erityisesti 4 -6 -luokkalaisille. Poliisimuseossa vierailevat oppilasryhmät on huomioitu laatimalla työpajasta ohjeet opettajille. Työpajan suunnittelussa on teoreettisena pohjana käytetty museo- ja elämyspedagogiikkaa, jotka molemmat korostavat kokeilevaa toimintaa ja elämyksellisyyttä oppimisen tukena. Lisäksi opinnäytteessä esitellään ne poliisin rikospaikkatutkinnan menetelmät, joita työpajallakin käsitellään.”

Löydät Eemil Gersin opinnäytteen tästä osoitteesta

Kesäisin terveisin

🙂 Maarit

Kasvatustieteen päivät & Luonto- ja seikkailukasvatus yms. ajankohtaista

Kevät meni työmaalla niin työn tekemisen parissa (ammatillisen koulutuksen reformi ym. työllistivät poikkeuksellisen paljon ja sitoivat paljon ajattelua), että vasta opettajan vapaajakson alettua olen siirtänyt ajatukseni puhtaasti tutkimuksellisiin kysymyksiin. Olen saanut hiottua muun muassa pari artikkelia, kun aikaa on voinut käyttää luovuutta edellyttäviin tehtäviin ilman jatkuvia sähköisten välineiden keskeytyksiä ja pitkiksi venyviä työpäiviä, joiden jälkeen silmät painuvat väsymyksestä kiinni.

Erityisen iloinen uutinen on, että jälleen tulevilla Kasvatustieteen päivillä on teemaryhmänä luonto- ja seikkailukasvatus. Teemaryhmän kuvaus on seuraava:

”Luonto- ja seikkailukasvatus

Maarit Marttila Tampere, Pirjo Kuukkanen Lapin yliopisto, Anita Saaranen-Kauppinen HUMAK ja Päivi Virtanen HY

Teemaryhmään toivotaan puheenvuoroja, joissa esitellään luonto-, ympäristö- ja seikkailukasvatukseen kytkeytyvien teoreettisten tai empiiristen tutkimusten ideoita, suunnitelmia, meneillään olevia prosesseja tai valmiita tutkimustuloksia. Teemaa voidaan lähestyä esimerkiksi luonto-oppimisympäristöjen, luontoon liittyvien oppimiskokemusten, ulkona oppimisen, ohjaamisen, elämys- ja seikkailupedagogiikan, kestävyyskasvatuksen, terveys- ja hyvinvointivaikutusten ja kehollisuuden näkökulmista.”

Voit katsoa lisätietoa päivien sisällöistä täältä

Päivien kotisivuilta löydät muun muassa tärkeät päivämäärät eli esimerkiksi abstraktien jättöajankohdat. Toivomme mukaan mahdollisimman paljon aihetta käsitteleviä puheenvuoroja.

Kevään aikana seikkailukasvatuksesta on jälleen julkaistu uusia tutkimuksia/opinnäytteitä. Yksi niistä on seuraava:

Seikkailukasvatuksen koulutusta ja osaamista vahvistamassa: SKER3 opetus- ja toteutussuunnitelma

Lahti, Sini (2019)

Opinnäytetyössä kehitettiin Humanistisen ammattikorkeakoulun seikkailukasvatuksen opintoja. Voit lukea koko opinnäytteen täältä

Hienoa, että alan koulutusta kehitetään koko ajan. Näin saamme käyttöömme eri tarkoituksiin sopivia koulutuskokonaisuuksia, ja ammatillinen osaaminen seikkailukasvatuksesta lisääntyy jatkuvasti.

Vaikka en ole juuri kevään aikana ehtinyt blogia kirjoittaa, niin silti pikku hiljaa on ajatuksissa edennyt moni asia luontoliikunnan, elämys- ja seikkailupedagogiikan, liikunnan tms. saralla. Kesäkuussa ehdin osallistua Valtion liikuntaneuvoston järjestämään tilaisuuteen Helsingin Musiikkitalolla, missä esiteltiin ”Liikunnan ja liikkumisen edistäminen valtionhallinnossa – Ministeriöiden tuloskortit”. Tiivistäen totean, että ilman poikkihallinnollista yhteistyötä on vaikeaa ratkaista liikkumisen ja liikunnan määrän jatkuvaa vähenemistä väestön arjessa. Lämmin suositus tuloskortteihin tutustumiseen. Liikkuminen muuten koskettaa tavalla tai toisella kaikkia ministeriöitä, ei ainoastaan opetus- ja kulttuuriministeriötä. Valtion liikuntaneuvosto on tehnyt hyvää työtä ja kirjannut yhdessä kaikkien ministeriöiden kanssa suuntaviivat, tavoitteet ja kehittämiskohteet arjen liikunnallistamiseksi. Noiden avulla me käytännön toimijat yhteistyössä muiden käytännön toimijoiden kanssa voimme kääriä hihat ja tehdä töitä liikuttavamman ja fyysisesti aktiivisemman arjen eteen. Ja miksi näin? Vaikka arkea on tarkoituksella tehty koko ajan fyysisesti helpommaksi, ollaan tultu tilanteeseen, että helppous ei olekaan enää toivottu tila ihmisen hyvivnoinnin näkökulmasta. On mietittävä keinoja, että helppouden tilalle omaksutaan sopiva fyysisen aktiivisuuden elämäntapa. Löydät ministeriöiden tuloskortit täältä

Varsin läheisesti omaa työtäni koskettaen tuloskorttien taustaraportissa on seuraava huomio: ”Erityisesti ammatillisessa koulutuksen opiskelijoiden on todettu liikkuvan huolestuttavan vähän, jopa niin vähän, että tuleva työkyky voi vaarantua. Samalla liikuntaa on pakollisena oppiaineena hyvin vähän osana ammatillista koulutusta, ja monet opiskelijat valmistuvat aloille, jotka ovat fyysisesti kuormittavia.” Hyvä, että tämä asia on huomioitu ministeriötasolla. Faktojen toteamisen jälkeen on helpompaa lähteä tekemään asioita toisin. Toivon ainakin, että tähän on nyt olemassa valtion taholta tahtotila. Näin voimme kääntää liikunnan vähenemisen suunnan toiseen asentoon. Koululiikunnalla on oma tärkeä merkityksensä liikkumisen lisäämisessä. Aiemmin toisellakin asteella liikuttiin joka viikko, nykyisin pakollista liikuntaa sisältyy kolmen vuoden opintoihin ammatillisissa oppilaitoksissa 1 osaamispiste eli 16 tuntia. Määrä on surullisen pieni. Liikunnanopettajat ovat opiskelleet vuosia liikuntapedagogiikkaa ja heidän osaamistaan tarvittaisiin paljon laajemmin. Toivotaan, että tuota osaamista voidaan jatkossa käyttää huomattavasti enemmän osana opintoja.

Lopuksi vinkkaan sinut vielä tutustumaan lasten motorisia taitoja käsittelevään tutkimukseen

Suomalaistutkimus: Maaseudun lapsilla on paremmat motoriset taidot kuin kaupunkilais­lapsilla

Ulkoilulla ja liikuntaharrastuksella on positiivinen vaikutus motoristen taitojen kehitykseen. Yksi syy eroavaisuuksiin löytyy kasvuympäristöstä.

Voit katsoa tuosta tutkimuksesta tarkemmin tietoa täältä

Vaikka lapsi en enää olekaan, niin lähdenpä minäkin nyt ulos kohentamaan motorisia taitojani 🙂

Luontoliikuntaterveisin

Maarit

Tutkimustyöpaja Seikkailukasvatuspäivillä Pikku-Syötteellä, hyvä tutkimisen henki

Valtakunnalliset Seikkailukasvatuspäivät järjestettiin tänä vuonna Pikku-Syötteellä kerrassaan upeissa tykkylumimaisemissa 14.-15.2.2019. Päivien ohjelmasta löydät lisätietoa täältä.

Itse olin päivillä uudessa roolissa; sain yhdessä yliopettaja, KT Raija Erkkilän kanssa vetovastuun tutkimustyöpajasta seuraavina vuosina. KT Seppo Karppinen oli luotsannut ryhmää 10 vuotta. Nyt hän saa keskittyä nauttimaan hienoista saavuttamistaan tuloksista (useita toimitettuja kirjoja, tieteellisiä artikkeleita, tehtyjä tutkimuksia, osallistumisia maailmalaajuisesti seikkailukasvatuksen kehittämiseen etenkin koulumaailmassa…), kuitenkin jatkaen edelleen innokasta tutkimus- ja julkaisutyötään. Sepon mittavasta työstä kertonee jotain se, että hänen tilalleen tarvittiin seuraajiksi kaksi tohtoria yhden tilalle.

Ohessa kaikille pohdittavaksi ja tiedoksi tutkimustyöpajassa virinneitä ajatuksia, joita Raija Erkkilä kokosi yhteen muistion muodossa, ja joita itse täydennän heränneiden ajatusten ja aineistojen avulla:

Tutkimustyöpaja kokosi yhteen kaikkiaan 15 seikkailukasvatuksen tutkimuksesta ja kehittämisestä kiinnostunutta ihmistä. Osallistujat edustivat kouluja niin perusopetuksesta yliopistoihin, nuortentalotoimintaa, perhekeskuksia, Kota ry:tä, taidetyöpajatoimintaa, Suomen YMCA:n liittoa, urheiluopistoja jne.

Työpajan aluksi Seppo Karppinen kuvasi Seikkailukasvatusverkoston ja tutkimustyöpajan tavoitteita. Sepon pieni historiallinen katsaus oli kiinnostava ja tarpeellinen. Etenkin uusille mukana olijoille se avasi hienosti tutkimustyön historiaa.

Seppo Karppinen kertoi tiivistetysti mm. seuraavaa:

”Seppo JA Karppinen toimi tutkijatapaamisten vetäjänä v. 2009-2018 (Timo Latomaa oli mukana aluksi).

Vastuutahona on toiminut Suomen Nuorisokeskukset (SNK).

Tutkijatapaamisen tehtävä ja tavoite: Seikkailukasvatusta ja kokemuksellista oppimista sekä ulkotoimintaa käyttävien tutkijoiden, toimijoiden, opiskelijoiden ja harrastajien tilaisuus kohtaamiseen, keskustelemiseen ja seikkailukasvatuksen teorian ja tutkimusideoiden esittelyyn. Vapaamuotoinen, verrattavissa korkeakoulujen tutkimusyhteisöön.

Tuloksia: 1. esitelty lukuisia opinnäytetöitä, graduja ja väitöskirjoja, 2. tutkimusorientaation vahvistaminen ja motivaatio uusiin ideoihin, 3. Seikkailukasvatus -aiheita Kasvatustieteenpäivillä (mm. Oulu, Vaasa, Tampere 2018).

Tutkimustyöryhmän nimi on vaihdellut seuraavasti: ”Tutkimusaihioita” 2009 Virpiniemi; ”Tulevaisuusverstas” 2010, ”Tutkijatapaaminen” 2011-12-13; ”Tutkimus-workshop” 2014,  ”Tutkimuspaja-Tutkijatapaaminen” 2016; ”Tutkijatapaaminen” 2018, ”Seikkailukasvatuksen tutkijatyöpaja” 2019 (vetäjinä Maarit & Raija).

Valtakunnalliset Seikkailukasvatuspäivät on järjestetty seuraavasti: 2007 Anjala, 2008 Marttinen, 2009 Virpiniemi (Liikuntaopisto), 2010 Mikkeli (MAMK), 2011 Kanneljärvi (Opisto); 2012 Metsäkartano, 2013 Turku (Petrea), 2014 Pikku-Syöte, 2015 Vuosaari (Sofia), 2016 Hyvärilä (Outward Bound) , 2017 Turku (Ulos-Ut-Out), 2018 Vierumäki, 2019 Pikku-Syöte…”

Paavo Heinonen puolestaan piti esityksen, jossa hän pohti mm. miten seikkailukasvatusta voidaan perustella ja miksi seikkailukasvatusta tehdään.

Itse pidin tiiviin katsauksen vuoden 2018 kasvatustieteen päivien luonto- ja seikkailukasvatuksen teemaryhmässä pidetyistä esityksistä.

Eemeli Hakoköngäs esitteli Luode-hanketta LUODE – luonto ja taide nuorten työelämätaitojen oppimisympäristönä. Kehittämis- ja tutkimushankkeessa tarjotaan nuorille erilaisia kokemus- ja toimintaympäristöjä, joissa he voivat syventää tulevaisuuden työelämätaitoja. Näitä taitoja kuten yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, kriittistä ajattelua, luovuutta ja sisäistä yrittäjyyttä opetellaan luonnon, liikunnan, taiteen, median ja yrittäjyyskasvatuksen avulla. Myös työelämäkeskusteluissa keskeisiksi käsitteiksi nousseet resilienssi ja minäpystyvyys huomioidaan nuorten ohjauksessa. Fokuksena on kehittää työelämään tutustumiseen liittyvien harjoittelujaksojen sisältöjä perus- ja ammatillisessa opetuksessa.

Laila Finska-Linna kertoi omasta työstään erityisopettajana ja luokanopettajana. Hän on rohkeasti käyttänyt seikkailukasvatuksen menetelmiä omassa opetuksessaan, ja todennut käytännössä niiden toimivuuden.

Ilkka Ratinen esitteli Lapin yliopiston luonto- ja seikkailukasvatuksen koulutusohjelmaa sekä monia siihen liittyviä tutkimus- ja kehittämishankkeita. Uutena koulutusohjelmana on alkamassa myös kestävyyskasvatus -maisterikoulutusohjelma. 

Työpajassa oli erittäin vilkasta keskustelua, ja osallistujat löysivät uusia yhteistyökumppaneita ja yhteistyökuvioita tutkimuksen saralla.

Tästä on erittäin hyvä jatkaa tutkimuksen kehittämistä tulevaisuudessa.

Kevätterveisin Maarit

Luontoavusteiset hyvinvointipalvelut maaseudun kehittämisessä

 

Martta Ylilauri on tehnyt mielenkiintoisen lisensiaatintyön luontoavusteisista hyvinvointipalveluista maaseudun kehittämisessä. Löydät hänen työnsä täältä.

Hänen ”aluetieteeseen pohjautuvan kehittämisorientoituneen tapaustutkimuksensa tavoitteena on ollut kuvata Green Care -toiminnan nykyisiä ilmenemismuotoja ja toimintaa määrittäviä paikkaan perustuvia tekijöitä suhteessa kestävyyden ulottuvuuksiin. Pohjanmaalle Vöyrin ja Mustasaaren alueelle keskittyvässä tutkimuksessa saatiin esiin niitä kulttuurisia (kieli, toimintatavat, päätöksentekokulttuuri), sosiaalisia (osaaminen, osallisuus, verkostot), ekologisia (luonnon monimuotoisuus, maatilaympäristöt ja kotieläimet, ainutlaatuinen saaristo ja meri) ja taloudellisia tekijöitä (pientilat ja mikroyrittäjyys, eri toimijoiden taloudellinen toimintaympäristö), jotka yhdessä sijainnin kanssa muodostavat niitä edellytyksiä ja reunaehtoja, joiden puitteissa toiminta tapahtuu ja voi kehittyä jatkossa.”

Ylilauri lähestyy aihetta monesta eri näkökulmasta ja löytää sekä toimivia käytänteitä, mahdollisuuksia että haasteita luontoavusteisten hyvinvointipalveluiden levittämisessä. Kannattaa lukea Ylilaurin lisensiaatintyö.

Hienoa, että hyvinvointipalveluita tarkastellaan myös aluetieteissä.

Lumiterveisin Maarit

 

Vuosi 2018 luontoliikkujan silmin katsottuna yhden kunnan alueella

Vuosi 2018 näytti melojan, hiihtäjän, fillaroijan, juoksijan, käveleskijän, ajattelijan, puissa kiipeilijän, tutkijan… näkökulmasta tältä kotiovelta kuljettuna ja kuvattuna 🙂

Ihanaa Uutta Vuotta 2019 kaikille 🙂

Maarit

Kasvatustieteen päivät 2018 ja teemaryhmä ”Luonto- ja seikkailukasvatus”

Tampereen yliopisto järjesti Kansalliset Kasvatustieteen päivät 2018 kuluvalla viikolla. Päivillä oli monipuolisesti esillä kasvatustieteen ajankohtaisia asioita ja tutkimuksia. Voit katsoa lisätietoa päivien sisällöistä täältä.

Tiivistäen voisi sanoa, että päivillä kohtasi hyvyys, kauneus ja totuus.

Itselläni oli päivillä mielenkiitoinen rooli. Sain toimia kahden teemaryhmän vetäjänä yhdessä Pirjo Kuukkasen, Anita Saaranen-Kauppisen ja Päivi Virtasen kanssa. Oheisesta linkistä näet teemaryhmissä olleiden esitysten nimet.

Esitykset olivat mielenkiintoisia ja paljon keskustelua herättäviä. Tutkimuksia oli tehty hyvin eri-ikäisten opiskelijoiden/oppilaiden kanssa ja erilaisissa vaihtelevissa luontoympäristöissä. Tutkimusten tulokset olivat tästä huolimatta hyvin samansuuntaisia. Ympäristöistä opittiin tekemään uusia tulkintoja, osallisuus, hyvänolon tuntemukset, vastuullisuus, sisu, voimaantuminen ja yhdessä tutkiminen näyttäytyivät sanoina tutkimustuloksissa. Vertaisoppiminen, toisten syvempi ymmärtäminen, kotoutumista edistävät seikat, kuntoutuminen ja luonto rauhoittavana ympäristönä kehollisille kokemuksille ja reflektoinnille esiintyivät myös tuloksissa.

Kaikkien teemaryhmien ja symposiumien esitysten abstraktit löydät tästä abstraktikirjasta.

Lämmin lukusuositus kirjalle!

Yhdessä Tiina Kujalan kanssa kirjoittamamme abstraktin perusteella tekemäni esityksen löydät täältä:

Diat, Kasvatustieteen päivät 2018, Marttila


Ja samalla suuri kiitos yhteistyötiimillemme.

Teemaryhmiimme osallistunut lähes valmis kasvatustieteen opiskelija totesi, että oli ilo seurata aiheen ympärillä käytyä asiantuntijakeskustelua.

Tästä on hyvä jatkaa luonto- ja seikkailukasvatuksen tutkimuksen kehittämistä hyvyyden, kauneuden ja totuuden viitekehyksessä. Tulevaisuudessa myös kriittinenkin tutkimusta eteenpäin vievä tieteellinen keskustelu on tervetullutta!

Myöhäissyksyn terveisin Maarit

Miten sinä huolehdit maapallostamme?

 

Olen kuluneen viikon aikana miettinyt moneen kertaan sitä, miten maapallomme säilyy elinkelpoisena tuleville sukupolville. Syy tähän on seuraava:

Ilmastokatastrofin etenemisestä saatiin surullista uutta tietoa, kun kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi raporttinsa. Tutkijoiden synkät varoitukset seuraavat koko ajan toistaan.

Ellemme puutu tähän ihan jokainen, edessämme on todella vaikeat ajat.

Mutta toivoa ei kannata koskaan heittää. Alla olevasta linkistä voit katsoa, mitä professori Veli-Matti Värri kehottaa kouluissa tekemään:

Yksi lääke ilmastokatastrofin hoitoon on lasten luontosuhteen elvyttäminen.

Opettajana voin tehdä oman osani luontosuhteen elvyttämisen eteen nuorten ihmisten parissa. Sen lisäksi teen, ja itse asiassa olen aina tehnytkin, koska ympäristömme tila on kiinnostanut maalta lähtöisin olevaa ihmistä lapsesta saakka, ainakin nämä:

  1. En ole harrastanut lomamatkailua lentäen koskaan. Lentokoneeseen astun vain, kun se on töiden vuoksi pakollista. Noita pakkoja on elämässäni ollut vain muutama. Jatkan edelleen lomamatkailua pääasiassa lihasvoimalla.
  2. Syön lähellä tuotettua ruokaa.
  3. Syön kasvispainotteista ruokaa.
  4. Ostan uusia tuotteita ainoastaan todelliseen tarpeeseen.
  5. Ostan laadukkaita kotimaisia tuotteita, jotka kestävät kulutusta.
  6. Teen itse lihasvoimalla niin paljon asioita kuin kykenen.
  7. Käytän kemikaaleja harkiten.
  8. Hyvä viikkosiivous vähentää kemikaalien käyttöä.
  9. Pidän itsestäni huolta, jotta en kuormittaisi lääketeollisuutta jne. (toki kaikkeen ei voi itse vaikuttaa).
  10. Iloitsen siitä, että perheeni on omaksunut kierrättämisen, järkevän kuluttamisen, ympäristöystävällisen tavan käyttäytyä…
  11. Kierrätän jätteitä, joiden määrän pyrin minimoimaan.
  12. Kierrätän muutenkin tuotteita.
  13. Liikunnan ammattilaisena harrastan lajeja, jotka eivät kuormita ympäristöä.
  14. Liikunnan ammattilaisena harrastan lajeja, joita voi toteuttaa suoraa kotiovelta.
  15. Valitettavasti joudun käyttämään autoa työni vuoksi. Siitä en voi luopua. Ehkä sekin on joskus mahdollista?

Entä mitä sinä voisit tehdä? Edellä esittämäni lista ei haittaa omaa elämääni tai aiheuta tunnetta, että jään jostain paitsi. Monenlaisia omaan elämään sopivia keinoja on, ja uskon, että pienet teot kasvattavat suuren virran, kunhan teemme niitä kaikki.

Ympäristökatastrofin lisäksi silmiini osui myös uusi pro gradu -tutkielma elämys- ja seikkailupedagogiikasta. Siinä menetelmää on tarkasteltu kvantitatiivisin mittauksin. Koska toteutusaika on ollut varsin lyhyt, on tulosten yleistäminen hankalaa. Mutta mielenkiintoinen luettava ko. gradu on. Tekijät toteavat, että menetelmä näyttää sopivan erityisesti pojille.

”TURUN YLIOPISTO
Opettajankoulutuslaitos, Rauman kampus
KALIMA, NOORA, KATAJISTO, HENNI:
Seikkailu- ja elämyspedagogiikan vaikutus motivaatioon ja oppimiseen

Tämän kvantitatiivisen toimintatutkimuksen tarkoituksena on kerätä
tutkimustietoa seikkailu- ja elämyspedagogisen opetusmenetelmän
motivoivuudesta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös menetelmällä
saavutettuja oppimistuloksia. Näitä saatuja tuloksia verrataan perinteisen
luokkahuoneopetuksen motivoivuuteen ja saavutettuihin oppimistuloksiin.
Tutkimusjoukkona on neljä luokkaa (n=64). Tutkimus toteutettiin joulukuussa
2017 yhden päivän aikana. Tutkimuksessa nousi esiin, että oppilaat olivat vähän
motivoituneempia seikkailu- ja elämyspedagogisesti pidetyillä tunneilla,
mutta saivat parempia oppimistuloksia perinteisellä
luokkahuoneopetustunneilla. Erot eivät olleet suuria tai yleisellä tasolla
tilastollisesti merkitseviä…”

Hienoa, kun myös kvantitatiivisia tutkimuksia menetelmästä tehdään. Voit katsoa lisää tietoa muista tuloksista ja pohdinnasta tästä linkistä. 

Syysterveisin… Kasvatustieteen päiviä odotellen 🙂

43237922_10212539873593891_4467153909286174720_o.jpg

Maarit