Tätä blogia ylläpitää liikuntapedagogiikasta väitellyt LitT lehtori-opo-tutkija Maarit Marttila. Sivun yläreunasta löydät navigointiohjeet blogini lukemiseen.

Archive for the ‘opetus’ Category

Hupsista, vuosi meni hujauksessa

Huomasin juuri, että vuosi on mennyt ilman yhdenkään artikkelin kirjoittamista tänne blogiini. Se kertonee siitä, mitä korona on tehnyt opetukseen: työ on vienyt ajan, koska monet asiat on tehty vähintään kahteen kertaan. Ellei opetusta ole järjestetty sekä etänä että läsnäolo-opetuksena, niin suunnitelmat on usein tehty kahdesti. Aikaa ei ole ollut lukukausien aikana juurikaan kirjoittamiselle tai yleensäkään ajatustyölle päivätyön lisänä. Mutta vaikka työ on vienyt ajan, on päällimmäisenä mielessä sana ”selviytyminen”. Olemme selvinneet opetuksen arjessa. Opettajien, ohjaajien, terveydenhuoltohenkilökunnan jne. työpanos on koetettu käyttää opiskelijoiden avuksi viisaalla tavalla. Olemme yhdessä jaksaneet keskittyen kaikkein oleellisimpaan: opiskelijoiden oppimisen mahdollistamiseen ja sen tukemiseen siten kuin se koronapandemian ”riehuessa” on ollut mahdollista. Olen onnellinen jokaisesta opiskelijasta, joka on luovinut ja selviytynyt läpi kahden kummallisen koronavuoden. Toivon samalla kuitenkin kovasti, että tuleva vuosi on kaikille helpompi. Opetuksessa olemme venyneet, opiskelijat ovat venyneet, mutta suurimmat venyjät ovat olleet terveydenhuoltohenkilöstö. Kiitos Teille, että olette jaksaneet. Teitä on nyt tarvittu erittäin paljon! Ja lämmin haluas kaikki nuorille, jotka olette sopeutuneet tähän kummalliseen aikaan. Jos tästä ajasta etsii hyviä puolia, niin uskoa selviytymiseen tämä on lisännyt – yhdessä selviämiseen. Mutta tämä opetustyöstäni toisella asteella.

Vuoden alusta lähtien päätyössäni teen ainoastaan opetustyötä, minkä koen tärkeimmäksi tehtäväkseni lehtorina. Näin minulle vapautuu aikaa myös tutkimuksen tekemiseen. Mutta yllättäen huomaan, että kuluneena vuonna tutkimuksenkin sektorilla on tapahtunut asioita, kun muistelen kulunutta:

Entä sitten ihan oma elämä. Omassa elämässäni tapahtui paljon hyviä asioita. Perheen asioita en tänne kirjoittele, mutta mm. kolmas vuosi Suomen Ladun hallituksessa tuli täyteen. Suomen Latu on ollut ajan hermolla koronapandemian aikana, ja jäsenmäärä on kasvanut varsin paljon. Suomalaiset ovat löytäneet luontoliikunnan laajalla rintamalla 🙂 Tuosta iloitsen. Kyseisen luottamustoimen loppuminen vapauttaa kuitenkin jatkossa aikaa tutkimukselle sekä toimimiselle oman ladun paikallisyhdistyksen parissa. Luovun tietoisesti monista asioita, jotta minulle jää aikaa ajatella tutkimustyötä. Sen aika on nyt. 5,5 vuotta on kulunut väitöksestäni. Tuon ajan olen paiskinut töitä ”olan takaa”. Seuraavina parina vuotena annan enemmän tilaa ajatustyölle. Olen tästä mahdollisuudesta todella kiitollinen.

Omaan arkeeni toi jaksamista erityisesti hiihto. 9 kk 21 päivää hiihdin ”putkeen” suoraan kotiovelta joka päivä vuoden 2021 alusta lukien. Sitten kelirikkoaika katkaisi jokapäiväisen hiihdon, mutta kausi jatkui viikonloppuisin, kunnes jälleen pääsi lumen ja jään palattua lähes päivittäin laduille. Tänä vuonna hiihtokausi ei loppunut siis lainkaan, vaan se jatkuu vuoden 2022 puolelle. Huomaan, että korona-arki sujui osittain myös hiihdon antamin voimavaroin 🙂 Kiitollinen tästäkin.

Toivon kaikille hyvää ja parempaa vuotta 2022! Pysytään terveinä, jaksetaan edelleen toimia rakentavasti koronan voittamiseksi yhdessä ja pidetään huolta toisistamme. Nautitaan myös ulkoliikunnasta 🙂

🙂 Maarit

Kummallinen vuosi 2020

Vuosi sitten kukaan ei tiennyt, mitä kohtaamme seuraavan 12 kuukauden aikana. Emme tienneet koronasta ja sen mukanaan tuomista ongelmista. Maaliskuussa 2020 koko maailma kuitenkin pysähtyi. Elämäämme oli tullut kutsumaton ja ei toivottu vieras; virus, joka rajoitti kaikkien olemista ja tekemistä sekä tuotti paljon inhimillistä kärsimystä. Monet menettivät läheisiään, etenkin eteläisessä Euroopassa jne., ja meillä Suomessakin todella monet menettivät työnsä tai ainakin tavalla tai toisella sai ja saa tuntea koronan mukanaan tuomia ongelmia töissään, opinnoissaan, harrastuksissaan, perhe-elämässään, ihmissuhteissaan jne. Hoitohenkilökunta on ollut kovilla. Pelko, suuri työmäärä ja epävarmuus sekä huoli läheisistä olivat astuneet osaksi elämäämme koronan myötä.

Onneksi rokote tuo meille uutta toivoa. Kun vielä jaksamme, kun vielä toimimme vastuullisesti, niin ensi syksynä kenties elämä on hieman tavanomaisempaa. Voimme tavata isovanhempiamme ilman huolta tartunnasta ja elää muutenkin hieman vapaammin kuin mitä nyt teemme. Toivottavasti tuleva vuosi 2021 on toivon ja paremman elämän vuosi. Vuosi, jolloin koko ihmiskunta voi huokaista ja iloita yhdessä läheistensä kanssa. Tätä nyt todella toivomme uudelta vuodelta. Parempaa tulevaa.

Omassa työssäni korona toi mukanaan paljon lisätyötä. Vaikka monet opiskelijat ovat suoriutuneet etäilyistä ja verkko-opetuksesta hienosti, niin kaikilla asiat eivät ole niin. Niinpä olen järjestänyt osaltani suuren määrän opintojen rästipajoja korjaamaan etäilyn tuottamia puutteita eri oppiaineissa. Olen opastanut pika-aikataululla sijaisia ja uusia ihmisiä töihinsä sekä etsinyt opetukseen muita ratkaisuja, kun karanteenit ym. ovat aiheuttaneet ylimääräistä työtä. Opetusta on syksyn ajan totetutettu uusilla tavoilla ja toteutuksilla, jotta olemme voineet vähentää tartuntariskiä. Näiden yleiset järjestelyt ovat vieneet aikaa. Lisäksi olen ollut huolissani ihmisten yleisestä jaksamisesta. Ja samalla miettinyt säilynkö itse terveenä, kun opetan kolmessa toimipisteessä ja kohtaan valtavan määrän ihmisiä työpäivieni aikana, aivan samoin kuin tekevät myös monet yhteisten aineiden opettajakollegani.

Mutta olemme selvinneet tähän asti. Jaksamme edelleen myös vuonna 2021.

Tämä kulunut vuosi on ollut erittäin työntäyteinen. Jälleen kerran. Mutta on tähän vuoteen mahtunut muutakin kuin päätyötäni. Tosin aivan liian vähän.

Suomen Ladun hallituksessa sopeuduimme koronan aiheuttamiin muutoksiin pika-aikataululla. Ihmiset siirtyivät ulos liikkumaan, kun sisäliikuntatiloja suljettiin. On ollut ilo nähdä nuoria ja perheitä maastossa liikkumassa yhdessä. Korona toi mukanaan siis myös jotain hyvää. Suomen Latu tarjosi mm. tietoa retkeilykohteista ja -reiteistä ihmisille, joille luonnossa liikkuminen oli uutta ja he tietoa janosivat. Luontoliikunnan on löytänyt suuri määrä uusia ihmisiä 🙂

Tiedemaailmassa ehdin tehdä suunnitelman mukaisesti kuukauden tutkimustyötä Koneen Säätiön rahoittamassa hankkeessa. Kuin ihmeen kaupalla saimme toteutettua kauan suunnitellun leirikoulun Nuorisokeskus Marttisissa ja kerättyä valtavasti aineistoa kuluneen vuoden aikana tueksi toimintatutkimuksellemme.

Kasvatustieteen päivillä Helsingissä oli tänäkin vuonna teemaryhmä ”Luonto- ja seikkailukasvatus; kohti hyvinvointia ja kestävää kasvua (Arja Kaasinen (Helsingin yliopisto), Päivi Virtanen (Helsingin yliopisto) ja Maarit Marttila (Tampereen seudun ammattiopisto Tredu).

Teemaryhmän abstraktit löydät täältä sivulta 123 alkaen. Esitykset herättivät paljon keskustelua, joten lämmin suositus abstrakteihin tutustumiseen. Mm. Puhakan ja Heinosen kirjoitus käsittelee seikkailupedagogisen toiminnan vaikutuksia nuorten hyvinvointiin ja kasvukokemuksiin ja Kaasisen ja Kervisen maasto-opetuksen toteutusta etäopetuksena. Mukana on myös kaksi muuta abstraktia: Hilander ja Kesler & Kärnä. Hilander pohtii miten analysoida varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden ympäristöpiirustuksia ja Kesler ja Kärnä oppilaskeskeisyyden ilmenemistä tutkivan oppimisen syklin opetustuokioissa.

Vuonna 2021 Kasvatustieteen päivät ovat Jyväskylässä, omassa kotiyliopistossani. Toivottavasti saamme sinne jälleen teemaryhmän luonto- ja seikkailukasvatuksen ympärille ja teemaryhmään oivallisia esityksiä.

Vuoteen 2020 ajoittui myös Karppisen, Marttilan ja Saaranen-Kauppisen toimittaman kirjan ”Seikkailukasvatusta Suomessa / Outdoor Adventure Education in Finland” julkaisu. Nyt kirjaa on saatavilla myös paperikirjana verkkojulkaisun lisänä. Löydät tästä lisätietoa täältä

Enempää en vuoden aikana kyennyt tekemään tieteen parissa. Aikani ei vain riittänyt. Ehkä tuleva vuosi on armollisempi työelämässä, ja vapaa-aikaa jää enemmän tieteen harjoittamiseen. Näin toivon.

Kaikesta huolimatta ja ehkä juuri siksi parempaa ja onnellista vuotta 2021! Kiitos tieteelle, että osaavat ihmiset ovat tehneet hartiavoimin töitä koronan selättämiseksi ja hoitohenkilökunnalle, että olette jaksaneet. Jaksetaan me kaikki muutkin edelleen!

T: Maarit

Liiksamaikan arkea: korona-kevät vei opiskelijat luontoon liikkumaan

Kulunut kevät on ollut opetushistoriassamme poikkeuksellinen. Maaliskuun puolivälistä alkaen opetus siirtyi etäopetukseen. Myös liikunnanopetus siirtyi verkon kautta toteutettavaksi.

Minulla oli onni, että olin jo koko lukuvuoden opettanut monimuotovideototeutuksena lukioterveystietoa, joten osasin käyttää erilaisia sähköisiä järjestelmiä ja opastaa opiskelijoita niiden käyttöön. Työpaikkani tarjosi meille toimivat ja hyvät yhteydet, mistä olen kovin kiitollinen. Meillä oli välineet ja keinot astua etämaailmaan. Mutta olihan se hyppy melko tuntemattomaan, kun kaikki ryhmät ja kurssit toteutettiin yllättäen etänä.

Mutta miten selvisimme? Joka oppitunnin aloitimme Teams-kokouksen kautta edeten lukujärjestyksen mukaisesti. Kyselimme toistemme kuulumiset, edellisten tuntien sujumiset ja sovimme kuluvan oppitunnin sisällöt, mietimme tavoitteet ja toteutukset, jotka olivat mahdolliset omissa kotiympäristöissä ja opiskelimme teoriat. Pohdimme aina myös turvallisuusnäkökulmat ja mielen päällä olevat ajankohtaiset kysymykset. Ja sitten opiskelijat lähtivät liikkumaan.

Ja mitä he omissa kotiympäristöissään tekivätkään. On pakko sanoa, että liikutuin ja iloitsin siitä, miten luovasti ja monipuolisesti opiskelijat liikuntaa toteuttivat. He kävivät heittämässä frisbeegolfia, lenkkeilivät, maastopyöräilivät, soutivat, kalastivat, kaivoivat maata, retkeilivät lähimaastoissaan evästellen luonnossa, leikkivät perinteisiä pihapelejä omien pikkusisarustensa kanssa, tekivät kehonhuoltoharjoitteita, käyttivät omaa kehoaan vastuksena lihaskuntoharjoitteissa, toteuttivat monenlaisia toiminnallisia koordinaatioharjoitteita, hyödynsivät mm. MarsMars-sovelluksen ohjevideoita, suunnistivat, vaelsivat kansallispuistoissa, tekivät pitkiä kävelylenkkejä keskustellen samalla mummun, tyttöystävän … kanssa, kävivät heittelemässä koreja ulkona, ratsastivat… liikkuivat ulkona, luonnossa…

Olen ylpeä omista opiskelijoistani. Tämä korona-kevät on edellyttänyt seikkailukasvatuksesta tuttua valmiutta kohdata uusi ja yllättävä siten, että osaa soveltaa toimintaansa olosuhteiden mukaiseksi. Tämä on edellyttänyt toivoa hyvästä tulevasta, luovuutta ja uskoa siihen, että tästä selvitään. Ja opiskelijani selvisivät, sovelsivat, loivat uutta, tekivät mitä hienoimpia omaa kuntoaan ylläpitäviä ja edistäviä liikuntatehtäviä. Uskon vahvasti, että he oppivat tämän kevään aikana taitoja, joita tarvitaan tulevaisuudessa paljon, koska tulevaisuus on aina uuden kohtaamista. Sana resilienssi kuvaa opiskelijoiden toimintaa erittäin hyvin.

Liikunnan lisänä he jaksoivat opiskella teoreettisia aineita motivoituneesti.

Olen heistä ylpeä 🙂 Vaikka etäkokoukset eivät voi korvata aitoja kohtaamisia, niin tänä keväänä opimme toisenlaisia, monella tavalla tärkeitä taitoja.

🙂 Kesäterveisin Maarit

KERRASSAAN HIENO VUODENVAIHDE SEIKKAILUKASVATUKSEN MAAILMASSA

13.1.2020 Humak julkaisi Seppo J.A. Karppisen (päätoimittaja), Anita Saaranen-Kauppisen (toimittaja-koordinoija) ja allekirjoittaneen toimittaman teoksen Seikkailukasvatusta Suomessa – pedagogisia ja didaktisia näkökulmia. Outdoor Adventure Education in Finland – pedagogical and didactic perspectives.

Löydät julkaisun täältä

Voit ladata sen ilmaiseksi yllä olevasta linkistä. Kirjasta on myöhemmin saatavilla myös painettuja julkaisuja.

”Teoksessa tarkastellaan seikkailukasvatuksellisen toiminnan ohjaamisen teoreettisia ja käytännöllisiä oletuksia, periaatteita, näkemyksiä ja valintoja. Huomio kiinnitetään seikkailukasvatuksen pedagogiikkaan ja didaktiikkaan niin yleisesti kuin erityisesti suomalaisessa toimintaympäristössä. Artikkelikokoelman tavoitteena on tarjota lukijoille aineksia ja virikkeitä seikkailukasvatuksellisen toiminnan lähtökohtien arvioimiseen sekä käytännölliseen suunnittelemiseen ja toteuttamiseen.”

294 sivua sisältävä teos rakentuu 23:sta aihetta eri näkökulmista lähestyvästä artikkelista. Kirjoittajina on sekä suomalaisia alan asiantuntijoita että kansainvälisiä tutkijoita. Kirja on kaksikielinen. Artikkelit on kirjoitettu joko suomeksi tai englanniksi ja tiivistelmät on kirjoitettu kummallakin kielellä.

Teoksessa on kaksi omaa artikkeliani: ”Luontoliikunta elämys- ja seikkailu-pedagogiikassa” ja ”Didaktisia näkökulmia elämys- ja seikkailu-pedagogiikkaan ja erilaisiin oppijoihin”.

Toivon, että teoksesta on apua kaikille luonnossa toimiville opettajille, ohjaajille, kasvattajille, vapaaehtoistoimijoille, terapeuteille jne.

Kirjan julkaisemisen lisäksi Koneen Säätiö myönsi rahoituksen Tampereen yliopiston koordinoimalle professori Päivi Honkatukijan johtamalle tutkimushankkeelle neljäksi vuodeksi. Honkatukian lisäksi työryhmään kuuluvat Veli-Matti Värri ja Eveliina Asikainen, Maarit Marttila, Mari Pienimäki ja Juha Nieminen.

Tutkimushankkeessa on seikkailukasvatus menetelmänä vahvasti mukana, ja hankkeen tavoitteena on kääntää nuorten ympäristöahdistus hyvinvoinniksi.

Löydät tästä lisätietoa (linkki tiedotteeseen).

Yhteenvetona voin todeta, että vuodenvaihde on ollut todella mielenkiintoinen ja jännittävä. Neljä vuotta kestänyt kirjan toimitusprosessi tuli päätökseensä, ja tilalle tuli neljän vuoden kestävä uusi ja erittäin innostava tutkimushanke tulevaisuuden, hyvinvoinnin ja toivon ympärillä.

Luontoliikunta- ja tutkimusterveisin Maarit

Aivot ja oppiminen, koulupihan merkitys oppilaille ja käsityksiä luonnon monimuotoisuudesta… oivalliset KT-päivät takana

Kirjaan tähän ylös joitakin päiviltä mieleeni vakaasti jääneitä ajatuksia. Ensin haluan välittää kaikille kasvatustieteen professori, aivotutkija Minna Huotilaisen viestin siitä, mitä aivotutkimus antaa kasvatustieteelle.

Minna Huotilainen oli päivien toinen pääpuhuja, ja hänen esityksensä otsikko oli ”Miten aivotutkimusta voi käyttää opetuksen ja oppimisympäristöjen suunnittelussa?” 

Tiivistäen voin todeta, että vaikka maailma kehittyy, niin aivomme tarvitsevat oppimista edistämään yhä edelleen liikuntaa kävelystä tanssiin, istumisen välttämistä, unta, keksintöjä ja rakentelua, musiikkia, käsin tekemistä, toisillemme jakamista, yhdessä oppimista, rauhaa keskittyä ja jatkuvien keskeytysten välttämistä. Näin kuuluu aivotutkimuksen viesti Minna Huotilaisen välittämänä. Liikunta myös tukee mielenterveyttä. Nämä perusasiat eivät katoa kehityksen myötä. Tämä on tärkeää viestiä koulun kehittämisessä.

Samalla on myös helppo todeta, että edellä kerrotut aivojen hyvinvointia ja oppimista tukevat asiat liittyvät kiinteästi elämys- ja seikkailupedagogiikkaan.

Opetuksen toteutuksessa kannattaa siis muistaa liikunnan tärkeys, musiikki, käsillä tekeminen, yhdessä oppiminen, rauhoittuminen opittavan asian äärelle ja ajan antaminen häiriöttömälle työskentelylle. Myös uskoa siihen, että opin, kannattaa vahvistaa. Minusta nämä asiat kuuluvat oleellisesti elämys- ja seikkailupedagogiikkaan, kuten opetukseen yleensäkin.

Vetämässämme luonto- ja seikkailukasvatuksen teemaryhmässä pohdimme oivallisia tutkimuksia koulupihan merkityksistä alakoulun oppilaille Päivi Vesalan esittämänä ja monimuotoisia käsityksiä luonnon monimuotoisuudesta Miikka Erikssonin ja Sirpa Kärkkäisen esittäminä.

Timo Latomaa ei valitettavasti päässyt paikalle esittelemään omaa abstraktiaan, mutta hänenkin abstrakti on luettavissa kasvatustieteen päivien abstraktikirjasta.

Vesalan tutkimuksen sanoma on selkeä: koulupihalla on merkitystä oppilaille. ”Koulupihalla on toiminnallisuutta laajempi merkitys mm. tärkeänä elpymisen tunteiden virittäjänä. Ihmisen ja paikkojen suhde on vastavuoroinen, moniulotteinen ja luova. Siksi lapset käyttävät, kokeilevat ja muokkaavat paikkoja jatkuvasti omiin tarkoituksiinsa sopiviksi.” Alla olevassa kuvassa on hienosti kiteytettynä ideaali koulupiha. Kuvassa olevat seikat tulisi huomioida koulupihojen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Vesala 2016

Miikka Eriksson, Jari Kukkonen, Sirp Kärkkäinen, Ville Tahvanainen ja Teemu Valtonen tarkastelivat abstraktissaan opettajaopiskelijoiden käsityksiä monimuotoisuuden käsitteestä.

Tämänkin tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset ovat selkeät: ”Kasvatus kestävään tulevaisuuteen edellyttää monimuotoisuus-käsitteen monipuolista tarkastelua. Keskeisiä käsitteitä olisi syytä tarkastella konkreettisin esimerkein ja mielellään luonnossa asiaan perehtyen. Erityisesti opetuksessa tulisi huomioida perinnöllisen monimuotoisuuden tärkeys esim. osana lajiston ilmastonmuutokseen sopeutumiskykyä sekä mikroelinympäristöjen merkitys osana elinympäristöjen monimuotoisuuden vaalimista.”

Ehdin käydä kuuntelemassa lisäksi ainedidaktiikkaa ja johtamista käsitteleviä teemaryhmiä, mutta palaan niihin toisella kertaa.

Kiitos Anita Saaranen-Kauppinen ja Päivi Virtanen teemaryhmämme yhteistoteutuksesta. Ja kiitos teemaryhmän innostavista esityksistä 🙂

Päivät olivat virkistävät ja ajattelua ruokkivat.

🙂 Maarit

Luonto- ja seikkailukasvatus -teemaryhmän abstraktit Kasvatustieteen-päivillä ja Seikkailukasvatuksen perusteita

Pyynnöstä kirjoitin kesällä artikkelin ”Seikkailukasvatuksen perusteita” Leirikoulu – koulun ulkopuolinen opetus -julkaisuun. Se on Suomen leirikouluyhdistys ry:n lehti. Artikkelini löytyy 2/2019 eli syyskuussa ilmestyneestä paperilehdestä.

Laitan tähän mukaan kuvan artikkelistani. Paremmin kirjoituksen voi lukea lehdestä. Artikkelista saa tiivistä perustietoa seikkailukasvatuksesta.

Kasvatustieteen päivien teemaryhmien abstraktit on myös julkaistu. Tästä linkistä löydät ”Luonto- ja seikkailukasvatus” – teemaryhmän abstraktit. Hienoja abstrakteja. Innolla odotan päiviä ja herääviä keskusteluja 🙂

T: Maarit

Moved by Nature; Kasvatustieteen päivät

Jes, iso lukuvinkki; eli nyt on saatavilla hieno uusi Metsähallituksen tutkimusjulkaisu: Moved by Nature – School-children´s experiences of outdoor activities in nature: Elina Hasanen and Kati Vähäsarja.

Löydät julkaisun tästä linkistä

Ohessa otteita julkaisun tiivistelmästä:

” Lasten kokemukset liikkumisesta luontoliikuntapäivillä olivat hyvin myönteisiä. Merkityksellisimmät kokemukset voi jakaa kolmeen kokonaisuuteen: 1) vapaus, omaehtoisuus ja seikkailu, 2) uuden oppiminen, itsensä haastaminen ja onnistuminen sekä 3) yhdessäolo, kaveruus ja yhteishenki. Tulosten mukaan luontoliikuntaa järjestettäessä on hyvä huomioida etenkin aikuisjohtoisen oppimisen ja omaehtoisen toiminnan tasapaino sekä yhdessä toimimisen merkityksellisyys.

Arkena luonnossa liikkumista ja olemista piti itselleen tärkeänä noin 90 prosenttia lapsista. Luonto ja luonnossa liikkuminen merkitsivät lapsille etenkin aistielämyksiä, rauhaa, elpymistä ja vetäytymistä sekä vapautta ja leikkisyyttä, tarjoten vastapainoa koulutyölle, kaupunkiympäristölle ja ruutuajalle. Lähes puolet piti koulun luontoliikunnan määrää liian vähäisenä.

Tutkimus tarjoaa perusteluja lisätä koulun luontoliikuntaa sekä edistää perheiden yhdessä luonnossa liikkumista. ”

Eli käärikäämme hihat ja menkäämme ulos liikkumaan luonnossa. Meillä on ehtymätön aarreaitta metsissämme, järvissämme, kallioillamme ja soillamme.

Tieteellisesti tätä asiaa pohditaan lisää myös Joensuussa Kasvatustieteen päivillä marraskuussa. Teemaryhmäämme Luonto- ja seikkailukasvatus tuli hienoja abstrakteja. Tarkka teemaryhmämme esitysajankohta selviää lähipäivinä. Kannattaa siis olla kuulolla.

Ruskaterkuin

🙂 Maarit

Kasvatustieteen päivät 2019 lähestyvät; on abstraktien lähetyksen aika

Kasvatustieteen päivät 2019 järjestetään tänä vuonna Joensuussa. Löydät oheisesta linkistä niistä lisätietoa.

Nyt on ajankohtaista lähettää abstrakteja eri teemaryhmiin. Tarkemmat tiedot löydät täältä. Aikaa on 1.10.2019 asti!

Luonto- ja seikkailukasvatuksella on oma teemaryhmänsä, joten kannustan kaikkia tästä kiinnostuneita mukaan pohtimaan kyseistä aihealuetta kanssamme.

Luonto- ja seikkailukasvatus

Maarit Marttila Tampere, Pirjo Kuukkanen Lapin yliopisto, Anita Saaranen-Kauppinen HUMAK ja Päivi Virtanen HY

Teemaryhmään toivotaan puheenvuoroja, joissa esitellään luonto-, ympäristö- ja seikkailukasvatukseen kytkeytyvien teoreettisten tai empiiristen tutkimusten ideoita, suunnitelmia, meneillään olevia prosesseja tai valmiita tutkimustuloksia. Teemaa voidaan lähestyä esimerkiksi luonto-oppimisympäristöjen, luontoon liittyvien oppimiskokemusten, ulkona oppimisen, ohjaamisen, elämys- ja seikkailupedagogiikan, kestävyyskasvatuksen, terveys- ja hyvinvointivaikutusten ja kehollisuuden näkökulmista.”

Toivottavasti tapaamme Joensuussa 🙂

dav

Tutkimusterveisin Maarit

Kasvatustieteen päivät & Luonto- ja seikkailukasvatus yms. ajankohtaista

Kevät meni työmaalla niin työn tekemisen parissa (ammatillisen koulutuksen reformi ym. työllistivät poikkeuksellisen paljon ja sitoivat paljon ajattelua), että vasta opettajan vapaajakson alettua olen siirtänyt ajatukseni puhtaasti tutkimuksellisiin kysymyksiin. Olen saanut hiottua muun muassa pari artikkelia, kun aikaa on voinut käyttää luovuutta edellyttäviin tehtäviin ilman jatkuvia sähköisten välineiden keskeytyksiä ja pitkiksi venyviä työpäiviä, joiden jälkeen silmät painuvat väsymyksestä kiinni.

Erityisen iloinen uutinen on, että jälleen tulevilla Kasvatustieteen päivillä on teemaryhmänä luonto- ja seikkailukasvatus. Teemaryhmän kuvaus on seuraava:

”Luonto- ja seikkailukasvatus

Maarit Marttila Tampere, Pirjo Kuukkanen Lapin yliopisto, Anita Saaranen-Kauppinen HUMAK ja Päivi Virtanen HY

Teemaryhmään toivotaan puheenvuoroja, joissa esitellään luonto-, ympäristö- ja seikkailukasvatukseen kytkeytyvien teoreettisten tai empiiristen tutkimusten ideoita, suunnitelmia, meneillään olevia prosesseja tai valmiita tutkimustuloksia. Teemaa voidaan lähestyä esimerkiksi luonto-oppimisympäristöjen, luontoon liittyvien oppimiskokemusten, ulkona oppimisen, ohjaamisen, elämys- ja seikkailupedagogiikan, kestävyyskasvatuksen, terveys- ja hyvinvointivaikutusten ja kehollisuuden näkökulmista.”

Voit katsoa lisätietoa päivien sisällöistä täältä

Päivien kotisivuilta löydät muun muassa tärkeät päivämäärät eli esimerkiksi abstraktien jättöajankohdat. Toivomme mukaan mahdollisimman paljon aihetta käsitteleviä puheenvuoroja.

Kevään aikana seikkailukasvatuksesta on jälleen julkaistu uusia tutkimuksia/opinnäytteitä. Yksi niistä on seuraava:

Seikkailukasvatuksen koulutusta ja osaamista vahvistamassa: SKER3 opetus- ja toteutussuunnitelma

Lahti, Sini (2019)

Opinnäytetyössä kehitettiin Humanistisen ammattikorkeakoulun seikkailukasvatuksen opintoja. Voit lukea koko opinnäytteen täältä

Hienoa, että alan koulutusta kehitetään koko ajan. Näin saamme käyttöömme eri tarkoituksiin sopivia koulutuskokonaisuuksia, ja ammatillinen osaaminen seikkailukasvatuksesta lisääntyy jatkuvasti.

Vaikka en ole juuri kevään aikana ehtinyt blogia kirjoittaa, niin silti pikku hiljaa on ajatuksissa edennyt moni asia luontoliikunnan, elämys- ja seikkailupedagogiikan, liikunnan tms. saralla. Kesäkuussa ehdin osallistua Valtion liikuntaneuvoston järjestämään tilaisuuteen Helsingin Musiikkitalolla, missä esiteltiin ”Liikunnan ja liikkumisen edistäminen valtionhallinnossa – Ministeriöiden tuloskortit”. Tiivistäen totean, että ilman poikkihallinnollista yhteistyötä on vaikeaa ratkaista liikkumisen ja liikunnan määrän jatkuvaa vähenemistä väestön arjessa. Lämmin suositus tuloskortteihin tutustumiseen. Liikkuminen muuten koskettaa tavalla tai toisella kaikkia ministeriöitä, ei ainoastaan opetus- ja kulttuuriministeriötä. Valtion liikuntaneuvosto on tehnyt hyvää työtä ja kirjannut yhdessä kaikkien ministeriöiden kanssa suuntaviivat, tavoitteet ja kehittämiskohteet arjen liikunnallistamiseksi. Noiden avulla me käytännön toimijat yhteistyössä muiden käytännön toimijoiden kanssa voimme kääriä hihat ja tehdä töitä liikuttavamman ja fyysisesti aktiivisemman arjen eteen. Ja miksi näin? Vaikka arkea on tarkoituksella tehty koko ajan fyysisesti helpommaksi, ollaan tultu tilanteeseen, että helppous ei olekaan enää toivottu tila ihmisen hyvivnoinnin näkökulmasta. On mietittävä keinoja, että helppouden tilalle omaksutaan sopiva fyysisen aktiivisuuden elämäntapa. Löydät ministeriöiden tuloskortit täältä

Varsin läheisesti omaa työtäni koskettaen tuloskorttien taustaraportissa on seuraava huomio: ”Erityisesti ammatillisessa koulutuksen opiskelijoiden on todettu liikkuvan huolestuttavan vähän, jopa niin vähän, että tuleva työkyky voi vaarantua. Samalla liikuntaa on pakollisena oppiaineena hyvin vähän osana ammatillista koulutusta, ja monet opiskelijat valmistuvat aloille, jotka ovat fyysisesti kuormittavia.” Hyvä, että tämä asia on huomioitu ministeriötasolla. Faktojen toteamisen jälkeen on helpompaa lähteä tekemään asioita toisin. Toivon ainakin, että tähän on nyt olemassa valtion taholta tahtotila. Näin voimme kääntää liikunnan vähenemisen suunnan toiseen asentoon. Koululiikunnalla on oma tärkeä merkityksensä liikkumisen lisäämisessä. Aiemmin toisellakin asteella liikuttiin joka viikko, nykyisin pakollista liikuntaa sisältyy kolmen vuoden opintoihin ammatillisissa oppilaitoksissa 1 osaamispiste eli 16 tuntia. Määrä on surullisen pieni. Liikunnanopettajat ovat opiskelleet vuosia liikuntapedagogiikkaa ja heidän osaamistaan tarvittaisiin paljon laajemmin. Toivotaan, että tuota osaamista voidaan jatkossa käyttää huomattavasti enemmän osana opintoja.

Lopuksi vinkkaan sinut vielä tutustumaan lasten motorisia taitoja käsittelevään tutkimukseen

Suomalaistutkimus: Maaseudun lapsilla on paremmat motoriset taidot kuin kaupunkilais­lapsilla

Ulkoilulla ja liikuntaharrastuksella on positiivinen vaikutus motoristen taitojen kehitykseen. Yksi syy eroavaisuuksiin löytyy kasvuympäristöstä.

Voit katsoa tuosta tutkimuksesta tarkemmin tietoa täältä

Vaikka lapsi en enää olekaan, niin lähdenpä minäkin nyt ulos kohentamaan motorisia taitojani 🙂

Luontoliikuntaterveisin

Maarit

Tutkimustyöpaja Seikkailukasvatuspäivillä Pikku-Syötteellä, hyvä tutkimisen henki

Valtakunnalliset Seikkailukasvatuspäivät järjestettiin tänä vuonna Pikku-Syötteellä kerrassaan upeissa tykkylumimaisemissa 14.-15.2.2019. Päivien ohjelmasta löydät lisätietoa täältä.

Itse olin päivillä uudessa roolissa; sain yhdessä yliopettaja, KT Raija Erkkilän kanssa vetovastuun tutkimustyöpajasta seuraavina vuosina. KT Seppo Karppinen oli luotsannut ryhmää 10 vuotta. Nyt hän saa keskittyä nauttimaan hienoista saavuttamistaan tuloksista (useita toimitettuja kirjoja, tieteellisiä artikkeleita, tehtyjä tutkimuksia, osallistumisia maailmalaajuisesti seikkailukasvatuksen kehittämiseen etenkin koulumaailmassa…), kuitenkin jatkaen edelleen innokasta tutkimus- ja julkaisutyötään. Sepon mittavasta työstä kertonee jotain se, että hänen tilalleen tarvittiin seuraajiksi kaksi tohtoria yhden tilalle.

Ohessa kaikille pohdittavaksi ja tiedoksi tutkimustyöpajassa virinneitä ajatuksia, joita Raija Erkkilä kokosi yhteen muistion muodossa, ja joita itse täydennän heränneiden ajatusten ja aineistojen avulla:

Tutkimustyöpaja kokosi yhteen kaikkiaan 15 seikkailukasvatuksen tutkimuksesta ja kehittämisestä kiinnostunutta ihmistä. Osallistujat edustivat kouluja niin perusopetuksesta yliopistoihin, nuortentalotoimintaa, perhekeskuksia, Kota ry:tä, taidetyöpajatoimintaa, Suomen YMCA:n liittoa, urheiluopistoja jne.

Työpajan aluksi Seppo Karppinen kuvasi Seikkailukasvatusverkoston ja tutkimustyöpajan tavoitteita. Sepon pieni historiallinen katsaus oli kiinnostava ja tarpeellinen. Etenkin uusille mukana olijoille se avasi hienosti tutkimustyön historiaa.

Seppo Karppinen kertoi tiivistetysti mm. seuraavaa:

”Seppo JA Karppinen toimi tutkijatapaamisten vetäjänä v. 2009-2018 (Timo Latomaa oli mukana aluksi).

Vastuutahona on toiminut Suomen Nuorisokeskukset (SNK).

Tutkijatapaamisen tehtävä ja tavoite: Seikkailukasvatusta ja kokemuksellista oppimista sekä ulkotoimintaa käyttävien tutkijoiden, toimijoiden, opiskelijoiden ja harrastajien tilaisuus kohtaamiseen, keskustelemiseen ja seikkailukasvatuksen teorian ja tutkimusideoiden esittelyyn. Vapaamuotoinen, verrattavissa korkeakoulujen tutkimusyhteisöön.

Tuloksia: 1. esitelty lukuisia opinnäytetöitä, graduja ja väitöskirjoja, 2. tutkimusorientaation vahvistaminen ja motivaatio uusiin ideoihin, 3. Seikkailukasvatus -aiheita Kasvatustieteenpäivillä (mm. Oulu, Vaasa, Tampere 2018).

Tutkimustyöryhmän nimi on vaihdellut seuraavasti: ”Tutkimusaihioita” 2009 Virpiniemi; ”Tulevaisuusverstas” 2010, ”Tutkijatapaaminen” 2011-12-13; ”Tutkimus-workshop” 2014,  ”Tutkimuspaja-Tutkijatapaaminen” 2016; ”Tutkijatapaaminen” 2018, ”Seikkailukasvatuksen tutkijatyöpaja” 2019 (vetäjinä Maarit & Raija).

Valtakunnalliset Seikkailukasvatuspäivät on järjestetty seuraavasti: 2007 Anjala, 2008 Marttinen, 2009 Virpiniemi (Liikuntaopisto), 2010 Mikkeli (MAMK), 2011 Kanneljärvi (Opisto); 2012 Metsäkartano, 2013 Turku (Petrea), 2014 Pikku-Syöte, 2015 Vuosaari (Sofia), 2016 Hyvärilä (Outward Bound) , 2017 Turku (Ulos-Ut-Out), 2018 Vierumäki, 2019 Pikku-Syöte…”

Paavo Heinonen puolestaan piti esityksen, jossa hän pohti mm. miten seikkailukasvatusta voidaan perustella ja miksi seikkailukasvatusta tehdään.

Itse pidin tiiviin katsauksen vuoden 2018 kasvatustieteen päivien luonto- ja seikkailukasvatuksen teemaryhmässä pidetyistä esityksistä.

Eemeli Hakoköngäs esitteli Luode-hanketta LUODE – luonto ja taide nuorten työelämätaitojen oppimisympäristönä. Kehittämis- ja tutkimushankkeessa tarjotaan nuorille erilaisia kokemus- ja toimintaympäristöjä, joissa he voivat syventää tulevaisuuden työelämätaitoja. Näitä taitoja kuten yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, kriittistä ajattelua, luovuutta ja sisäistä yrittäjyyttä opetellaan luonnon, liikunnan, taiteen, median ja yrittäjyyskasvatuksen avulla. Myös työelämäkeskusteluissa keskeisiksi käsitteiksi nousseet resilienssi ja minäpystyvyys huomioidaan nuorten ohjauksessa. Fokuksena on kehittää työelämään tutustumiseen liittyvien harjoittelujaksojen sisältöjä perus- ja ammatillisessa opetuksessa.

Laila Finska-Linna kertoi omasta työstään erityisopettajana ja luokanopettajana. Hän on rohkeasti käyttänyt seikkailukasvatuksen menetelmiä omassa opetuksessaan, ja todennut käytännössä niiden toimivuuden.

Ilkka Ratinen esitteli Lapin yliopiston luonto- ja seikkailukasvatuksen koulutusohjelmaa sekä monia siihen liittyviä tutkimus- ja kehittämishankkeita. Uutena koulutusohjelmana on alkamassa myös kestävyyskasvatus -maisterikoulutusohjelma. 

Työpajassa oli erittäin vilkasta keskustelua, ja osallistujat löysivät uusia yhteistyökumppaneita ja yhteistyökuvioita tutkimuksen saralla.

Tästä on erittäin hyvä jatkaa tutkimuksen kehittämistä tulevaisuudessa.

Kevätterveisin Maarit