Tätä blogia ylläpitää liikuntapedagogiikasta väitellyt LitT lehtori-opo-tutkija Maarit Marttila. Sivun yläreunasta löydät navigointiohjeet blogini lukemiseen.
Jes, iso lukuvinkki; eli nyt on saatavilla hieno uusi Metsähallituksen tutkimusjulkaisu: Moved by Nature – School-children´s experiences of outdoor activities in nature: Elina Hasanen and Kati Vähäsarja.
” Lasten kokemukset liikkumisesta luontoliikuntapäivillä olivat hyvin myönteisiä. Merkityksellisimmät kokemukset voi jakaa kolmeen kokonaisuuteen: 1) vapaus, omaehtoisuus ja seikkailu, 2) uuden oppiminen, itsensä haastaminen ja onnistuminen sekä 3) yhdessäolo, kaveruus ja yhteishenki. Tulosten mukaan luontoliikuntaa järjestettäessä on hyvä huomioida etenkin aikuisjohtoisen oppimisen ja omaehtoisen toiminnan tasapaino sekä yhdessä toimimisen merkityksellisyys.
Arkena luonnossa liikkumista ja olemista piti itselleen tärkeänä noin 90 prosenttia lapsista. Luonto ja luonnossa liikkuminen merkitsivät lapsille etenkin aistielämyksiä, rauhaa, elpymistä ja vetäytymistä sekä vapautta ja leikkisyyttä, tarjoten vastapainoa koulutyölle, kaupunkiympäristölle ja ruutuajalle. Lähes puolet piti koulun luontoliikunnan määrää liian vähäisenä.
Tutkimus tarjoaa perusteluja lisätä koulun luontoliikuntaa sekä edistää perheiden yhdessä luonnossa liikkumista. ”
Eli käärikäämme hihat ja menkäämme ulos liikkumaan luonnossa. Meillä on ehtymätön aarreaitta metsissämme, järvissämme, kallioillamme ja soillamme.
Tieteellisesti tätä asiaa pohditaan lisää myös Joensuussa Kasvatustieteen päivillä marraskuussa. Teemaryhmäämme Luonto- ja seikkailukasvatus tuli hienoja abstrakteja. Tarkka teemaryhmämme esitysajankohta selviää lähipäivinä. Kannattaa siis olla kuulolla.
Valtakunnalliset Seikkailukasvatuspäivät järjestettiin tänä vuonna Pikku-Syötteellä kerrassaan upeissa tykkylumimaisemissa 14.-15.2.2019. Päivien ohjelmasta löydät lisätietoa täältä.
Itse olin päivillä uudessa roolissa; sain yhdessä yliopettaja, KT Raija Erkkilän kanssa vetovastuun tutkimustyöpajasta seuraavina vuosina. KT Seppo Karppinen oli luotsannut ryhmää 10 vuotta. Nyt hän saa keskittyä nauttimaan hienoista saavuttamistaan tuloksista (useita toimitettuja kirjoja, tieteellisiä artikkeleita, tehtyjä tutkimuksia, osallistumisia maailmalaajuisesti seikkailukasvatuksen kehittämiseen etenkin koulumaailmassa…), kuitenkin jatkaen edelleen innokasta tutkimus- ja julkaisutyötään. Sepon mittavasta työstä kertonee jotain se, että hänen tilalleen tarvittiin seuraajiksi kaksi tohtoria yhden tilalle.
Ohessa kaikille pohdittavaksi ja tiedoksi
tutkimustyöpajassa virinneitä ajatuksia, joita Raija Erkkilä kokosi yhteen muistion
muodossa, ja joita itse täydennän heränneiden ajatusten ja aineistojen avulla:
Tutkimustyöpaja kokosi yhteen kaikkiaan 15
seikkailukasvatuksen tutkimuksesta ja kehittämisestä kiinnostunutta
ihmistä. Osallistujat edustivat kouluja niin perusopetuksesta
yliopistoihin, nuortentalotoimintaa, perhekeskuksia, Kota ry:tä,
taidetyöpajatoimintaa, Suomen YMCA:n liittoa, urheiluopistoja jne.
Työpajan aluksi Seppo Karppinen kuvasi
Seikkailukasvatusverkoston ja tutkimustyöpajan tavoitteita. Sepon pieni historiallinen
katsaus oli kiinnostava ja tarpeellinen. Etenkin uusille mukana olijoille se avasi
hienosti tutkimustyön historiaa.
Seppo
Karppinen kertoi tiivistetysti mm. seuraavaa:
”Seppo JA Karppinen toimi
tutkijatapaamisten vetäjänä v. 2009-2018 (Timo Latomaa oli mukana aluksi).
Vastuutahona
on toiminut Suomen Nuorisokeskukset (SNK).
Tutkijatapaamisen
tehtävä ja tavoite: Seikkailukasvatusta ja kokemuksellista
oppimista sekä ulkotoimintaa käyttävien tutkijoiden, toimijoiden,
opiskelijoiden ja harrastajien tilaisuus kohtaamiseen, keskustelemiseen ja seikkailukasvatuksen
teorian ja tutkimusideoiden esittelyyn. Vapaamuotoinen, verrattavissa korkeakoulujen
tutkimusyhteisöön.
Tuloksia: 1. esitelty lukuisia opinnäytetöitä, graduja ja väitöskirjoja, 2. tutkimusorientaation vahvistaminen ja motivaatio uusiin ideoihin, 3. Seikkailukasvatus -aiheita Kasvatustieteenpäivillä (mm. Oulu, Vaasa, Tampere 2018).
Eemeli Hakoköngäs esitteli Luode-hanketta LUODE – luonto ja taide nuorten työelämätaitojen oppimisympäristönä. Kehittämis- ja tutkimushankkeessa tarjotaan nuorille erilaisia kokemus- ja toimintaympäristöjä, joissa he voivat syventää tulevaisuuden työelämätaitoja. Näitä taitoja kuten yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, kriittistä ajattelua, luovuutta ja sisäistä yrittäjyyttä opetellaan luonnon, liikunnan, taiteen, median ja yrittäjyyskasvatuksen avulla. Myös työelämäkeskusteluissa keskeisiksi käsitteiksi nousseet resilienssi ja minäpystyvyys huomioidaan nuorten ohjauksessa. Fokuksena on kehittää työelämään tutustumiseen liittyvien harjoittelujaksojen sisältöjä perus- ja ammatillisessa opetuksessa.
Laila Finska-Linna kertoi omasta työstään erityisopettajana ja luokanopettajana. Hän on rohkeasti käyttänyt seikkailukasvatuksen menetelmiä omassa opetuksessaan, ja todennut käytännössä niiden toimivuuden.
Ilkka Ratinen esitteli Lapin yliopiston luonto- ja seikkailukasvatuksen koulutusohjelmaa sekä monia siihen liittyviä tutkimus- ja kehittämishankkeita. Uutena koulutusohjelmana on alkamassa myös kestävyyskasvatus -maisterikoulutusohjelma.
Työpajassa oli erittäin vilkasta keskustelua, ja
osallistujat löysivät uusia yhteistyökumppaneita ja yhteistyökuvioita
tutkimuksen saralla.
Tästä on erittäin hyvä jatkaa tutkimuksen kehittämistä tulevaisuudessa.
Lupaan vuodelle 2019 yhden asian: en tee yhtä paljon töitä kuin tein vuonna 2018. Elämä ei voi olla jatkuvaa työntekoa. Päivään on mahduttava muutakin kuin herääminen klo 5, töitä klo 5.30-6.30, töihin klo 7.30 ja siitä töitä klo 16. Kotiin ja töitä klo 17-… siihen asti, kun ei vain enää jaksa. Liian usein myös viikonloppuisin.
Ja miksi vuoteni, erityisesti syyslukukausi, on ollut tällainen? Ammatillisessa koulutuksessa on toteutettu reformia elokuusta 2018 alkaen. Se on käytännössä tarkoittanut uudistusta, mikä on laajuudessaan lähes yhtä merkittävä kuin aikoinaan peruskoulun tulo Suomeen. Koko tapa toteuttaa koulua on muuttunut.
Samaan aikaan vanhat käytännöt ovat kuitenkin vielä pyörineet ja uutta on
rakennettu kokeilukulttuurin periaatteella. Myös organisaatio on uudistunut ja ihmiset ovat siirtyneet uusiin tehtäviin ja työympäristöihin.
Kaikesta tästä johtuen normaali työaika ei ole vain riittänyt. Kaikkea sitä, mitä on pitänyt tehdä ja mihin on pitänyt perehtyä, ei ole pystynyt tekemään työpäivien aikana.
Tammikuussa astuu voimaan seuraava uudistus: vuosityöaika. Vuodessa on käytettävissä 1500 tuntia ja kaikki työ tulee tehdä tuossa ajassa. Jo tästä johtuen minun pitää luvata se, että en tee enää töitä kuin keskimäärin 37,5 tuntia viikossa. Välillä tuo ylittyy, mutta jos niin käy, niin vastaavasti välillä ajan tulee alittua. Lupaukseni pohjautuu nyt siis käytettävään työaikaan, mutta myös siihen, että kuluneen syksyn aikana en ole vapaa-ajallani voinut tehdä yhtään esimerkiksi tutkimustyötä. Aikaa ei ole ollut. Ja ajatukset ovat olleet koko ajan kiinni muuttuvassa työelämässä. Ajatuksia ei siis ole voinut siirtää tutkimuskysymyksiin. Ja tämä on ollut itselleni hankala asia. En pidä siitä.
Työhyvinvoinnin opettajana tiedän lisäksi oikein hyvin, että arjen tulisi koostua kolmen tasapainossa olevan asian yhtälöstä. Unta tulisi olla 8 h, vapaa-aikaa toinen 8 h ja loppu työtä. Nyt näin ei ole ollut. Jatkossa tuohon tulee pystyä.
Lupaan siis tehdä vähemmän töitä. Lupaan käyttää vapaa-aikaani tutkimuksen tekemiseen ja siitä nauttimiseen, läheisiini, liikuntaan, ihan myös omaan itseeni, sillä pidemmän päälle on kestämätöntä juosta koko ajan töitä kokoon.
Joulukuussa 2019 katson, miten lupaukseni on käynyt. Mitä sinä lupaat tulevalle vuodelle 2019?
Terv. Maarit
Ps. Tämä postaukseni ei ollut ylen positiivinen, mutta elämähän on eri värien kirjoa. Kaikilla.
Tampereen yliopisto järjesti Kansalliset Kasvatustieteen päivät 2018 kuluvalla viikolla. Päivillä oli monipuolisesti esillä kasvatustieteen ajankohtaisia asioita ja tutkimuksia. Voit katsoa lisätietoa päivien sisällöistä täältä.
Tiivistäen voisi sanoa, että päivillä kohtasi hyvyys, kauneus ja totuus.
Itselläni oli päivillä mielenkiitoinen rooli. Sain toimia kahden teemaryhmän vetäjänä yhdessä Pirjo Kuukkasen, Anita Saaranen-Kauppisen ja Päivi Virtasen kanssa. Oheisesta linkistä näet teemaryhmissä olleiden esitysten nimet.
Esitykset olivat mielenkiintoisia ja paljon keskustelua herättäviä. Tutkimuksia oli tehty hyvin eri-ikäisten opiskelijoiden/oppilaiden kanssa ja erilaisissa vaihtelevissa luontoympäristöissä. Tutkimusten tulokset olivat tästä huolimatta hyvin samansuuntaisia. Ympäristöistä opittiin tekemään uusia tulkintoja, osallisuus, hyvänolon tuntemukset, vastuullisuus, sisu, voimaantuminen ja yhdessä tutkiminen näyttäytyivät sanoina tutkimustuloksissa. Vertaisoppiminen, toisten syvempi ymmärtäminen, kotoutumista edistävät seikat, kuntoutuminen ja luonto rauhoittavana ympäristönä kehollisille kokemuksille ja reflektoinnille esiintyivät myös tuloksissa.
Kaikkien teemaryhmien ja symposiumien esitysten abstraktit löydät tästä abstraktikirjasta.
Lämmin lukusuositus kirjalle!
Yhdessä Tiina Kujalan kanssa kirjoittamamme abstraktin perusteella tekemäni esityksen löydät täältä:
Teemaryhmiimme osallistunut lähes valmis kasvatustieteen opiskelija totesi, että oli ilo seurata aiheen ympärillä käytyä asiantuntijakeskustelua.
Tästä on hyvä jatkaa luonto- ja seikkailukasvatuksen tutkimuksen kehittämistä hyvyyden, kauneuden ja totuuden viitekehyksessä. Tulevaisuudessa myös kriittinenkin tutkimusta eteenpäin vievä tieteellinen keskustelu on tervetullutta!
Luonto- ja seikkailukasvatuksen teemaryhmään toivotaan puheenvuoroja, jotka pohjautuvat luonto- ja seikkailukasvatusta tarkasteleviin teoreettisiin ja/tai empiirisiin tutkimuksiin. Aihetta voidaan lähestyä mm. luontoympäristössä tapahtuvien oppimiskokemusten, ulkona oppimisen, oppimisympäristöjen, elämys- ja seikkailupedagogiikan, luonnossa tapahtuvien kehollisten kokemusten, kehollisuuden, liikunnan sekä terveydellisten vaikutusten näkökulmista. Ryhmään toivotaan erityisesti
esityksiä, joissa näkökulma painottuu luontokasvatukseen, seikkailukasvatukseen, ympäristökasvatukseen, liikuntakasvatukseen tai tulevaisuuskasvatukseen.”
Keskustelin Romarin kanssa artikkelista Edinburgin konferenssissa ja iloitsen kirjoittajien kanssa asiasta. Ohessa lyhyttä tiivistelmää artikkelista.
Tutkimuksessa pyrittiin vertailemaan peruskoulun opiskelijoiden liikuntaa ja istumisaikaa ulkona oppimisen ja perinteisten koulupäivien aikana. Tutkimusaineiston muodosti 20 oppilasta vuosiluokilla 1-6 yhdessä peruskoulussa.
Tutkimuksen tärkeimmät havainnot osoittavat, että siirtyminen perinteisestä luokkahuoneopetuksesta ulkoympäristöön vähentää opiskelijoiden istumisaikaa ja lisää kevyttä ja keskiraskasta liikuntaa koulupäivän aikana.
Siten ulkona oppiminen on tehokas lisä perinteiseen luokkahuoneopetukseen fyysisen aktiivisuuden edistämisessä.
Kerrassaan mahtava konferenssi AIESEP World Congress 2018 Edinburghissa kokosi yhteen noin 500 liikuntatieteen parissa toimivaa tutkijaa, opettajaa jne. 25. – 28.7.2018. Päivien aikana pohdittiin etenkin liikuntapedagogiikkaan liittyviä ajankohtaisia ja tulevaisuutta koskettavia asioita.
Itseäni puhutteli erityisesti pääluennoitsijoista Laura Azzarito, Programme Director and Co-Director Teachers College, Columbia University. ”Her scholarship strives to understand nuanced conceptualizations of young people’s embodied identities with critical attention to the complex articulation of gender/sex, race/ethnicity, and social class at school sites. Laura contends that the impact of neoliberal globalization on social justice issues at school demands urgent and critical attention.”
Meg Maguire, Professor of Sociology of Education Kings College London, puolestaan aloitti esityksensä dialla Pasi Sahlbergiin viitaten.
Muutenkin suomalaiset olivat hyvin edustettuina konferenssissa. Meitä oli toistakymmentä esittelemässä tutkimustöitämme. Itse olin toisena esittäjänä erityisesti kehollisuutta käsittelevässä suullisessa esityssessiossa. Olemme aiemmin kirjoittaneet Tiina Kujalan kanssa artikkelin kehollisuudesta Liikunta&Tiede -lehteen. Tiina laittoi abstraktin aiheestamme konferenssiin arvioitavaksi ja se hyväksyttiin osaksi suullisia esityksiä. Aiheemme näet alta.
”It feels like time is stopping” – Students´ embodied experiences (Kujala, T. & Marttila, M.) 26.7.2018. AIESEP World Congress 2018. Edinburgh. 25. – 28.7.2018.
Ja lisää tietoa koko konferenssista, myös kaikki abstraktit, löydät alla olevasta linkistä. Päivien antiin kannattaa tutustua. Maailmalla tehdään ansiokasta liikuntatutkimusta.
Olen tänne linkittänyt vuosien saatossa tutkimuksia, artikkeleita, tutkielmia ja sivustoja, joissa käsitellään seikkailukasvatusta. Tänään tehdessäni muita kirjoitustöitä ja tiedonhakuja, silmiini osui Enni Heikkisen Oulun yliopistossa vuonna 2017 valmistunut luokanopettajakoulutuksen kandidaatintyö Seikkailukasvatus peruskoulun opetusmenetelmänä
Ennin työ tuo jälleen lisää tietoa seikkailukasvatuksesta opetusmenetelmänä. Vinkiksi Sinulle lukemiseksi riippukeinuun.
Ajatuksia Seikkailukasvatusverkoston ohjausryhmän kokouksesta
Kokouksessa keskustelimme monista asioista. Niistä löydät tietoa Seikkailukasvatus.fi -sivustolta. Tähän postaukseen otan esille muutaman toimijan, jotka tekevät paljon töitä elämys- ja seikkailupedagogiikan, luontotoiminnan tai luonnossa liikkumisen eteen.
Mm. Helsingin kaupungissa toimii Seikkailutalo. Sen omistaa Helsingin kaupungin Nuorisopalvelut.
Talon nettisivuilla kerrotaan, että ”seikkailukasvatustoiminnan tavoitteena on tuottaa nuorille positiivisia kokemuksia ja vahvistaa nuoren valmiuksia toimia ryhmässä. Yhteisöllisyyttä ja osallisuutta tukevan seikkailukasvatuksen avulla autetaan nuoria löytämään omia vahvuuksiaan niin yksilönä kuin ryhmänjäsenenä. Seikkailullisten ryhmäharjoitteiden avulla vahvistetaan muun muassa kykyä ottaa toisia huomioon, kasvatetaan luottamusta ryhmän sisällä ja harjoitellaan ryhmäpäätöksien tekoa. Ympäristökasvatus on usein huomioituna. Ryhmien erityistarpeet ja toiveet huomioidaan seikkailutoimintaa suunniteltaessa. Seikkailukasvatustoimintaan liittyy oleellisena osana palautekeskustelut. Harjoitteiden ja toimintojen jälkeen keskustellaan ryhmässä siitä, mitä tehtävän tai toiminnan aikana tapahtui, miltä se tuntui, mitä siitä opittiin ja mitä vaikutusta opitulla on omaan elämään.”
Kun Seikkailukasvatusverkoston ohjausryhmä kokoontui viime viikolla Suomenlinnassa, sain kuulla, että Helsingin kaupungin kaikki koululuokat (ollessaan yläkouluiässä) käyvät Seikkailutalolla. Aiemmin siellä kävivät luokat, joissa oli haasteita. Nykyisin toiminta on siten laajentunut koskettamaan kaikkia luokkia. Tämä on Helsingin kaupungilta hieno panostus. Ja käytännön esimerkki nuorisotyön ja koulun yhteistyöstä. Seikkailutalon toteuttama toiminta auttaa luokkia, kun niissä on haasteita, mutta sen toiminta myös ennaltaehkäisee ongelmia.
Lisätietoa Seikkailutalon toiminnasta voit katsoa täältä.
Outward Bound Finland puolestaan ”edistää elämyspedagogiikan, seikkailukasvatuksen ja kokemuksellisen oppimisen käyttöä Suomessa. Outward Bound Finland auttaa ihmisiä kokemaan turvallisesti henkistä kasvua edistäviä elämyksiä ja kouluttaa alan menetelmien käyttöä.”
Ja ”Suomen nuorisokeskukset edistävät lasten ja nuorten hyvinvointia tukemalla ja ohjaamalla heidän kasvuaan ja tarjoamalla luonnonläheisen, monipuolisen, toiminnallisen ja turvallisen ympäristön sekä myönteisen ilmapiirin elämykselliseen yhdessäoloon ja osallisuuteen. Suomen nuorisokeskukset ovat Suomen suurin ja suosituin leirikoulujärjestäjä! Leirikoulut tukevat OPSin laaja-alaisten tavoitteiden saavuttamista ja vahvistavat lasten ja nuorten sosiaalisia taitoja, itsetuntoa ja ryhmähenkeä.”
Paljon asioita tekee myös mm. Suomen ympäristöopisto SYKLI ja Folkhälsan. Folkhälsanilla on kiusaamisen vastaisia, hyviä kaverisuhteita tukevia toimia sekä laajasti osaamista ulkoilmapedagogiikasta.
Tässä vain muutamia esimerkkejä. Ja jos haluat ammatin seikkailukasvatuksen parista, niin mm. Humanistinen ammattikorkeakoulu mahdollistaa tämän. Toki mahdollisuuksia on myös sisällyttää elämys- ja seikkailupedagogiikkaa osaksi omaa työtään monien muiden opintojen avulla. Itse olen ensimmäiseksi perehtynyt seikkailu- ja elämysliikuntaan Hoikan opistolla osana nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaopintojani. Opintomahdollisuuksia on myös yliopistoissa (mm. Jyväskylän yliopisto, liikuntatieteellinen) jne.
Ajattelin nostaa tällä kertaa postauksessani esille eri käytännön toimijoita, sillä kentällä tehdään laajasti työtä hyvän lapsuuden ja nuoruuden eteen seikkailukasvatuksen viitekehyksessä. Käytännön toimijoiden merkitystä ei voi koskaan liikaa korostaa. Ja tosiaan, tässä esittelin vain muutaman toimijan. Täydennä Sinä lisää kommenttikenttään 🙂
Ensinnäkin oheisesta linkistä löydät Tampereen yliopistolla syksyllä 2018 järjestettävien Kasvatustieteen päivien teemaryhmät. Siellä on mukana Luonto- ja seikkailukasvatus. Jos tutkimus jotenkin vain kiinnostaa Sinua, niin lähetä abstraktisi teemaryhmään. Näitä asioita on erittäin tärkeää pohtia yhdessä.
Artikkelissa tarkastellaan sekä yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden että ammatillisen toisen asteen opiskelijoiden kehollisia kokemuksia. Ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoiden aineisto kerättiin valinnaisen luontoliikuntakurssin aikana. Tätä tutkimusta ja artikkelia oli erittäin mielenkiintoista tehdä, etenkin koska kehollisuus liittyy tällä hetkellä todella kiinteästi osaksi mm. perusopetuksen opetussuunnitelmaa. Aihe on siten kovin tärkeä.
Ja kolmanneksi Jenni Hämäläinen on julkaissut pro gradu -tutkielman:
Seikkaillen liikuntatiedettä 