Tätä blogia ylläpitää liikuntapedagogiikasta väitellyt LitT lehtori-opo-tutkija Maarit Marttila. Sivun yläreunasta löydät navigointiohjeet blogini lukemiseen.

Archive for the ‘Yleinen’ Category

Luonto- ja seikkailukasvatus -teemaryhmän abstraktit Kasvatustieteen-päivillä ja Seikkailukasvatuksen perusteita

Pyynnöstä kirjoitin kesällä artikkelin ”Seikkailukasvatuksen perusteita” Leirikoulu – koulun ulkopuolinen opetus -julkaisuun. Se on Suomen leirikouluyhdistys ry:n lehti. Artikkelini löytyy 2/2019 eli syyskuussa ilmestyneestä paperilehdestä.

Laitan tähän mukaan kuvan artikkelistani. Paremmin kirjoituksen voi lukea lehdestä. Artikkelista saa tiivistä perustietoa seikkailukasvatuksesta.

Kasvatustieteen päivien teemaryhmien abstraktit on myös julkaistu. Tästä linkistä löydät ”Luonto- ja seikkailukasvatus” – teemaryhmän abstraktit. Hienoja abstrakteja. Innolla odotan päiviä ja herääviä keskusteluja 🙂

T: Maarit

Lähiliikuntaa, edullista ja tavoitettavaa

Olen koko elämäni nauttinut lähiliikunnasta. Pienestä lapsesta alkaen, jolloin omat vanhempani innostivat minut liikkumaan joko suksin, pyörällä, jalan, potkukelkalla tai luistimin jne. Ehkä lapsuuden muistoista johtuen olen halunnut sekä liikunnanopettajana että liikuntatieteiljänä edistää helposti tavoitettavaa ja edullista arjen liikuntaa. Tähän on syynä myös se, että olen elämäni aikana kohdannut lukuisia ihmisiä, joilla ei ole varaa ja/tai aikaa käydä ohjatussa liikunnassa/urheilussa. Niinpä olen halunnut omalla esimerkilläni innostaa liikkumaan edullisesti ja ajasta riippumattomasti.

Yksi tällainen liikunnan muoto on suoraa kotiovelta toteutettava maraton. Aloin näiden toteuttamisen vuonna 2012. Olen aina pitänyt lenkkeilystä, ja jo lapsena juoksin ympäri kotimaisemiani. Myöhemmin pienten lasten äitinä nautin lasten kanssa tehtävistä lenkeistä. Tyttöni pyöräilivät tai ihan pieninä ollessaan olivat vaunuissa/rintarepussa/rattaissa ja minä lenkkeilin. Kun he kasvoivat isoksi, muuttuivat lenkkini enemmän omiksi maastolenkeiksi. Ja nykyisin yksi mukava hetki vuodessa on kiertää oma ”Vesilahti-maraton”. Ensimmäiset vuodet tein maratontaipaleeni kesälomalla, mutta jo usean vuoden ajan olen käyttänyt yhden aamupäivän syyslomastani kotikutoisen maratonin kiertoon.

Ja miten sen teen. Tänä aamuna heräsin jo klo 4.00. Ulkona oli pimeää ja pakkanen. Maailma oli kuurassa ja täysikuu loisti kauniina. Söin aamupalan ja pakkasin matkaan juomapullon sekä pukeuduin heijastinliiviin ja lähdin taipaleelleni klo 5.30. Ulkona oli tähtikirkas kuutamo. Ja kaikki paikat kuurassa. Vau.

Kuljin pimeässä. Kuuntelin kurkien huuhtoa, näin metsäkauriita, valkohäntäpeuroja, joutsenia, kuuntelin kukon laulua ja siperianhuskyjen laulantaa. Aamu valkeni ja kilometrini etenivät. Matkan puolessa välissä olin jälleen kotona. Kävin juomassa valmiiksi jättämäni kahvin ja jatkoin matkaa.

Päivä kirkastui matkan edetessä ja minä nautin. Kilometrien taittuessa ajatteluni vapautui. Minulla oli vain omaa aikaa, vain aikaa itselleni. Nautin.

Katselin maisemia, nappasin matkalla myös kuvia, koska niinhän se on, että ei matka tapa, vaan vauhti. Minulla ei ollut kiirettä saapua perille.

Olen nykyään keski-ikäinen nainen. Liikunnanopettaja. Jaksan edelleen tehdä näitä omia taipaleitani. Oma ammattini luo pohjan kestävyyskunnolle, mutta myös arjen liikkuminen edistää kestävyysominaisuuksia. Edullinen, saavutettava, suoraa kotiovelta tapahtuva liikkuminen on oivallista omasta itsestä huolehtimista. Sellainen liikunta, mikä on mahdollista ilman suuria taloudellisia panostuksia. Sellainen, mikä on myös ympäristöystävällistä. Minun ei tarvitse lähteä minnekään, sillä parhaat matkat ovat matkoja omaan itseensä. Ja niitä nämä omatekoiset maratonini ovat, suoraa kotiovelta.

Lämmin suositus lähiliikuntaan myös Sinulle. Matkan ei tarvitse olla reilua 42:ta kilometriä. Se voi olla aluksi vaikka yksi kilometri. Uskallan luvata, että saat matkastasi kaupantekijäiseksi hyvän olon ja mielen 🙂

🙂 Maarit

Kasvatustieteen päivät & Luonto- ja seikkailukasvatus yms. ajankohtaista

Kevät meni työmaalla niin työn tekemisen parissa (ammatillisen koulutuksen reformi ym. työllistivät poikkeuksellisen paljon ja sitoivat paljon ajattelua), että vasta opettajan vapaajakson alettua olen siirtänyt ajatukseni puhtaasti tutkimuksellisiin kysymyksiin. Olen saanut hiottua muun muassa pari artikkelia, kun aikaa on voinut käyttää luovuutta edellyttäviin tehtäviin ilman jatkuvia sähköisten välineiden keskeytyksiä ja pitkiksi venyviä työpäiviä, joiden jälkeen silmät painuvat väsymyksestä kiinni.

Erityisen iloinen uutinen on, että jälleen tulevilla Kasvatustieteen päivillä on teemaryhmänä luonto- ja seikkailukasvatus. Teemaryhmän kuvaus on seuraava:

”Luonto- ja seikkailukasvatus

Maarit Marttila Tampere, Pirjo Kuukkanen Lapin yliopisto, Anita Saaranen-Kauppinen HUMAK ja Päivi Virtanen HY

Teemaryhmään toivotaan puheenvuoroja, joissa esitellään luonto-, ympäristö- ja seikkailukasvatukseen kytkeytyvien teoreettisten tai empiiristen tutkimusten ideoita, suunnitelmia, meneillään olevia prosesseja tai valmiita tutkimustuloksia. Teemaa voidaan lähestyä esimerkiksi luonto-oppimisympäristöjen, luontoon liittyvien oppimiskokemusten, ulkona oppimisen, ohjaamisen, elämys- ja seikkailupedagogiikan, kestävyyskasvatuksen, terveys- ja hyvinvointivaikutusten ja kehollisuuden näkökulmista.”

Voit katsoa lisätietoa päivien sisällöistä täältä

Päivien kotisivuilta löydät muun muassa tärkeät päivämäärät eli esimerkiksi abstraktien jättöajankohdat. Toivomme mukaan mahdollisimman paljon aihetta käsitteleviä puheenvuoroja.

Kevään aikana seikkailukasvatuksesta on jälleen julkaistu uusia tutkimuksia/opinnäytteitä. Yksi niistä on seuraava:

Seikkailukasvatuksen koulutusta ja osaamista vahvistamassa: SKER3 opetus- ja toteutussuunnitelma

Lahti, Sini (2019)

Opinnäytetyössä kehitettiin Humanistisen ammattikorkeakoulun seikkailukasvatuksen opintoja. Voit lukea koko opinnäytteen täältä

Hienoa, että alan koulutusta kehitetään koko ajan. Näin saamme käyttöömme eri tarkoituksiin sopivia koulutuskokonaisuuksia, ja ammatillinen osaaminen seikkailukasvatuksesta lisääntyy jatkuvasti.

Vaikka en ole juuri kevään aikana ehtinyt blogia kirjoittaa, niin silti pikku hiljaa on ajatuksissa edennyt moni asia luontoliikunnan, elämys- ja seikkailupedagogiikan, liikunnan tms. saralla. Kesäkuussa ehdin osallistua Valtion liikuntaneuvoston järjestämään tilaisuuteen Helsingin Musiikkitalolla, missä esiteltiin ”Liikunnan ja liikkumisen edistäminen valtionhallinnossa – Ministeriöiden tuloskortit”. Tiivistäen totean, että ilman poikkihallinnollista yhteistyötä on vaikeaa ratkaista liikkumisen ja liikunnan määrän jatkuvaa vähenemistä väestön arjessa. Lämmin suositus tuloskortteihin tutustumiseen. Liikkuminen muuten koskettaa tavalla tai toisella kaikkia ministeriöitä, ei ainoastaan opetus- ja kulttuuriministeriötä. Valtion liikuntaneuvosto on tehnyt hyvää työtä ja kirjannut yhdessä kaikkien ministeriöiden kanssa suuntaviivat, tavoitteet ja kehittämiskohteet arjen liikunnallistamiseksi. Noiden avulla me käytännön toimijat yhteistyössä muiden käytännön toimijoiden kanssa voimme kääriä hihat ja tehdä töitä liikuttavamman ja fyysisesti aktiivisemman arjen eteen. Ja miksi näin? Vaikka arkea on tarkoituksella tehty koko ajan fyysisesti helpommaksi, ollaan tultu tilanteeseen, että helppous ei olekaan enää toivottu tila ihmisen hyvivnoinnin näkökulmasta. On mietittävä keinoja, että helppouden tilalle omaksutaan sopiva fyysisen aktiivisuuden elämäntapa. Löydät ministeriöiden tuloskortit täältä

Varsin läheisesti omaa työtäni koskettaen tuloskorttien taustaraportissa on seuraava huomio: ”Erityisesti ammatillisessa koulutuksen opiskelijoiden on todettu liikkuvan huolestuttavan vähän, jopa niin vähän, että tuleva työkyky voi vaarantua. Samalla liikuntaa on pakollisena oppiaineena hyvin vähän osana ammatillista koulutusta, ja monet opiskelijat valmistuvat aloille, jotka ovat fyysisesti kuormittavia.” Hyvä, että tämä asia on huomioitu ministeriötasolla. Faktojen toteamisen jälkeen on helpompaa lähteä tekemään asioita toisin. Toivon ainakin, että tähän on nyt olemassa valtion taholta tahtotila. Näin voimme kääntää liikunnan vähenemisen suunnan toiseen asentoon. Koululiikunnalla on oma tärkeä merkityksensä liikkumisen lisäämisessä. Aiemmin toisellakin asteella liikuttiin joka viikko, nykyisin pakollista liikuntaa sisältyy kolmen vuoden opintoihin ammatillisissa oppilaitoksissa 1 osaamispiste eli 16 tuntia. Määrä on surullisen pieni. Liikunnanopettajat ovat opiskelleet vuosia liikuntapedagogiikkaa ja heidän osaamistaan tarvittaisiin paljon laajemmin. Toivotaan, että tuota osaamista voidaan jatkossa käyttää huomattavasti enemmän osana opintoja.

Lopuksi vinkkaan sinut vielä tutustumaan lasten motorisia taitoja käsittelevään tutkimukseen

Suomalaistutkimus: Maaseudun lapsilla on paremmat motoriset taidot kuin kaupunkilais­lapsilla

Ulkoilulla ja liikuntaharrastuksella on positiivinen vaikutus motoristen taitojen kehitykseen. Yksi syy eroavaisuuksiin löytyy kasvuympäristöstä.

Voit katsoa tuosta tutkimuksesta tarkemmin tietoa täältä

Vaikka lapsi en enää olekaan, niin lähdenpä minäkin nyt ulos kohentamaan motorisia taitojani 🙂

Luontoliikuntaterveisin

Maarit

Luontoon, oppimaan, liikkumaan

Tein tiiviin kirjoituksen (alla) elämys- ja seikkailupedagogiikasta, yhteisöllisyydestä, opetussuunnitelmista…

Kirjoitus on tiivis yhteenveto väitöskirjaani liittyvästä teoreettisesta viitekehyksestä.

Myöhemmin kirjoitan jatkoa tälle. Tuon jatkon tulet löytämään syksyllä julkaistavasta seikkailukasvatuksen didaktiikkaa käsittelevästä teoksesta, missä olen yhtenä toimittajana Seppo Karppisen (päätoimittaja) ja Anita Saaranen-Kauppisen kanssa. Joten pysy kuulolla 🙂

Lumikenkäilyterveisin Maarit

Luontoavusteiset hyvinvointipalvelut maaseudun kehittämisessä

 

Martta Ylilauri on tehnyt mielenkiintoisen lisensiaatintyön luontoavusteisista hyvinvointipalveluista maaseudun kehittämisessä. Löydät hänen työnsä täältä.

Hänen ”aluetieteeseen pohjautuvan kehittämisorientoituneen tapaustutkimuksensa tavoitteena on ollut kuvata Green Care -toiminnan nykyisiä ilmenemismuotoja ja toimintaa määrittäviä paikkaan perustuvia tekijöitä suhteessa kestävyyden ulottuvuuksiin. Pohjanmaalle Vöyrin ja Mustasaaren alueelle keskittyvässä tutkimuksessa saatiin esiin niitä kulttuurisia (kieli, toimintatavat, päätöksentekokulttuuri), sosiaalisia (osaaminen, osallisuus, verkostot), ekologisia (luonnon monimuotoisuus, maatilaympäristöt ja kotieläimet, ainutlaatuinen saaristo ja meri) ja taloudellisia tekijöitä (pientilat ja mikroyrittäjyys, eri toimijoiden taloudellinen toimintaympäristö), jotka yhdessä sijainnin kanssa muodostavat niitä edellytyksiä ja reunaehtoja, joiden puitteissa toiminta tapahtuu ja voi kehittyä jatkossa.”

Ylilauri lähestyy aihetta monesta eri näkökulmasta ja löytää sekä toimivia käytänteitä, mahdollisuuksia että haasteita luontoavusteisten hyvinvointipalveluiden levittämisessä. Kannattaa lukea Ylilaurin lisensiaatintyö.

Hienoa, että hyvinvointipalveluita tarkastellaan myös aluetieteissä.

Lumiterveisin Maarit

 

Vuosi 2018 luontoliikkujan silmin katsottuna yhden kunnan alueella

Vuosi 2018 näytti melojan, hiihtäjän, fillaroijan, juoksijan, käveleskijän, ajattelijan, puissa kiipeilijän, tutkijan… näkökulmasta tältä kotiovelta kuljettuna ja kuvattuna 🙂

Ihanaa Uutta Vuotta 2019 kaikille 🙂

Maarit

Vuoden 2019 lupaus

Esitys1

Lupaan vuodelle 2019 yhden asian: en tee yhtä paljon töitä kuin tein vuonna 2018. Elämä ei voi olla jatkuvaa työntekoa. Päivään on mahduttava muutakin kuin herääminen klo 5, töitä klo 5.30-6.30, töihin klo 7.30 ja siitä töitä klo 16. Kotiin ja töitä klo 17-… siihen asti, kun ei vain enää jaksa. Liian usein myös viikonloppuisin.

Ja miksi vuoteni, erityisesti syyslukukausi, on ollut tällainen? Ammatillisessa koulutuksessa on toteutettu reformia elokuusta 2018 alkaen. Se on käytännössä tarkoittanut uudistusta, mikä on laajuudessaan lähes yhtä merkittävä kuin aikoinaan peruskoulun tulo Suomeen. Koko tapa toteuttaa koulua on muuttunut.

Samaan aikaan vanhat käytännöt ovat kuitenkin vielä pyörineet ja uutta on rakennettu kokeilukulttuurin periaatteella. Myös organisaatio on uudistunut ja ihmiset ovat siirtyneet uusiin tehtäviin ja työympäristöihin.

Kaikesta tästä johtuen normaali työaika ei ole vain riittänyt. Kaikkea sitä, mitä on pitänyt tehdä ja mihin on pitänyt perehtyä, ei ole pystynyt tekemään työpäivien aikana.

Tammikuussa astuu voimaan seuraava uudistus: vuosityöaika. Vuodessa on käytettävissä 1500 tuntia ja kaikki työ tulee tehdä tuossa ajassa. Jo tästä johtuen minun pitää luvata se, että en tee enää töitä kuin keskimäärin 37,5 tuntia viikossa. Välillä tuo ylittyy, mutta jos niin käy, niin vastaavasti välillä ajan tulee alittua. Lupaukseni pohjautuu nyt siis käytettävään työaikaan, mutta myös siihen, että kuluneen syksyn aikana en ole vapaa-ajallani voinut tehdä yhtään esimerkiksi tutkimustyötä. Aikaa ei ole ollut. Ja ajatukset ovat olleet koko ajan kiinni muuttuvassa työelämässä. Ajatuksia ei siis ole voinut siirtää tutkimuskysymyksiin. Ja tämä on ollut itselleni hankala asia. En pidä siitä.

Työhyvinvoinnin opettajana tiedän lisäksi oikein hyvin, että arjen tulisi koostua kolmen tasapainossa olevan asian yhtälöstä. Unta tulisi olla 8 h, vapaa-aikaa toinen 8 h ja loppu työtä. Nyt näin ei ole ollut. Jatkossa tuohon tulee pystyä.

Lupaan siis tehdä vähemmän töitä. Lupaan käyttää vapaa-aikaani tutkimuksen tekemiseen ja siitä nauttimiseen, läheisiini, liikuntaan, ihan myös omaan itseeni, sillä pidemmän päälle on kestämätöntä juosta koko ajan töitä kokoon.

Joulukuussa 2019 katson, miten lupaukseni on käynyt. Mitä sinä lupaat tulevalle vuodelle 2019?

Terv. Maarit
Ps. Tämä postaukseni ei ollut ylen positiivinen, mutta elämähän on eri värien kirjoa. Kaikilla.