Tätä blogia ylläpitää liikuntapedagogiikasta väitellyt LitT lehtori-opo-tutkija Maarit Marttila. Sivun yläreunasta löydät navigointiohjeet blogini lukemiseen.

Archive for the ‘Yleinen’ Category

Hupsista, vuosi meni hujauksessa

Huomasin juuri, että vuosi on mennyt ilman yhdenkään artikkelin kirjoittamista tänne blogiini. Se kertonee siitä, mitä korona on tehnyt opetukseen: työ on vienyt ajan, koska monet asiat on tehty vähintään kahteen kertaan. Ellei opetusta ole järjestetty sekä etänä että läsnäolo-opetuksena, niin suunnitelmat on usein tehty kahdesti. Aikaa ei ole ollut lukukausien aikana juurikaan kirjoittamiselle tai yleensäkään ajatustyölle päivätyön lisänä. Mutta vaikka työ on vienyt ajan, on päällimmäisenä mielessä sana ”selviytyminen”. Olemme selvinneet opetuksen arjessa. Opettajien, ohjaajien, terveydenhuoltohenkilökunnan jne. työpanos on koetettu käyttää opiskelijoiden avuksi viisaalla tavalla. Olemme yhdessä jaksaneet keskittyen kaikkein oleellisimpaan: opiskelijoiden oppimisen mahdollistamiseen ja sen tukemiseen siten kuin se koronapandemian ”riehuessa” on ollut mahdollista. Olen onnellinen jokaisesta opiskelijasta, joka on luovinut ja selviytynyt läpi kahden kummallisen koronavuoden. Toivon samalla kuitenkin kovasti, että tuleva vuosi on kaikille helpompi. Opetuksessa olemme venyneet, opiskelijat ovat venyneet, mutta suurimmat venyjät ovat olleet terveydenhuoltohenkilöstö. Kiitos Teille, että olette jaksaneet. Teitä on nyt tarvittu erittäin paljon! Ja lämmin haluas kaikki nuorille, jotka olette sopeutuneet tähän kummalliseen aikaan. Jos tästä ajasta etsii hyviä puolia, niin uskoa selviytymiseen tämä on lisännyt – yhdessä selviämiseen. Mutta tämä opetustyöstäni toisella asteella.

Vuoden alusta lähtien päätyössäni teen ainoastaan opetustyötä, minkä koen tärkeimmäksi tehtäväkseni lehtorina. Näin minulle vapautuu aikaa myös tutkimuksen tekemiseen. Mutta yllättäen huomaan, että kuluneena vuonna tutkimuksenkin sektorilla on tapahtunut asioita, kun muistelen kulunutta:

Entä sitten ihan oma elämä. Omassa elämässäni tapahtui paljon hyviä asioita. Perheen asioita en tänne kirjoittele, mutta mm. kolmas vuosi Suomen Ladun hallituksessa tuli täyteen. Suomen Latu on ollut ajan hermolla koronapandemian aikana, ja jäsenmäärä on kasvanut varsin paljon. Suomalaiset ovat löytäneet luontoliikunnan laajalla rintamalla 🙂 Tuosta iloitsen. Kyseisen luottamustoimen loppuminen vapauttaa kuitenkin jatkossa aikaa tutkimukselle sekä toimimiselle oman ladun paikallisyhdistyksen parissa. Luovun tietoisesti monista asioita, jotta minulle jää aikaa ajatella tutkimustyötä. Sen aika on nyt. 5,5 vuotta on kulunut väitöksestäni. Tuon ajan olen paiskinut töitä ”olan takaa”. Seuraavina parina vuotena annan enemmän tilaa ajatustyölle. Olen tästä mahdollisuudesta todella kiitollinen.

Omaan arkeeni toi jaksamista erityisesti hiihto. 9 kk 21 päivää hiihdin ”putkeen” suoraan kotiovelta joka päivä vuoden 2021 alusta lukien. Sitten kelirikkoaika katkaisi jokapäiväisen hiihdon, mutta kausi jatkui viikonloppuisin, kunnes jälleen pääsi lumen ja jään palattua lähes päivittäin laduille. Tänä vuonna hiihtokausi ei loppunut siis lainkaan, vaan se jatkuu vuoden 2022 puolelle. Huomaan, että korona-arki sujui osittain myös hiihdon antamin voimavaroin 🙂 Kiitollinen tästäkin.

Toivon kaikille hyvää ja parempaa vuotta 2022! Pysytään terveinä, jaksetaan edelleen toimia rakentavasti koronan voittamiseksi yhdessä ja pidetään huolta toisistamme. Nautitaan myös ulkoliikunnasta 🙂

🙂 Maarit

Onnellista, tervettä ja hyvää uutta vuotta 2021 :)

Onnellista, tervettä, hyvää ja kulunutta vuotta parempaa vuotta 2021 kaikille 🙂

Ohessa kuvia vuodelta 2020. Ne on otettu kännykän kameralla luontoliikunnan ohessa, kun hetket / maisemat pydähdyttivät. Toivottavasti niistä on iloa Sinulle. Minulle luontoliikunta antaa aina paljon hyvää oloa sekä jaksamista. Luontoon kannattaa mennä 🙂

🙂 Maarit

Kummallinen vuosi 2020

Vuosi sitten kukaan ei tiennyt, mitä kohtaamme seuraavan 12 kuukauden aikana. Emme tienneet koronasta ja sen mukanaan tuomista ongelmista. Maaliskuussa 2020 koko maailma kuitenkin pysähtyi. Elämäämme oli tullut kutsumaton ja ei toivottu vieras; virus, joka rajoitti kaikkien olemista ja tekemistä sekä tuotti paljon inhimillistä kärsimystä. Monet menettivät läheisiään, etenkin eteläisessä Euroopassa jne., ja meillä Suomessakin todella monet menettivät työnsä tai ainakin tavalla tai toisella sai ja saa tuntea koronan mukanaan tuomia ongelmia töissään, opinnoissaan, harrastuksissaan, perhe-elämässään, ihmissuhteissaan jne. Hoitohenkilökunta on ollut kovilla. Pelko, suuri työmäärä ja epävarmuus sekä huoli läheisistä olivat astuneet osaksi elämäämme koronan myötä.

Onneksi rokote tuo meille uutta toivoa. Kun vielä jaksamme, kun vielä toimimme vastuullisesti, niin ensi syksynä kenties elämä on hieman tavanomaisempaa. Voimme tavata isovanhempiamme ilman huolta tartunnasta ja elää muutenkin hieman vapaammin kuin mitä nyt teemme. Toivottavasti tuleva vuosi 2021 on toivon ja paremman elämän vuosi. Vuosi, jolloin koko ihmiskunta voi huokaista ja iloita yhdessä läheistensä kanssa. Tätä nyt todella toivomme uudelta vuodelta. Parempaa tulevaa.

Omassa työssäni korona toi mukanaan paljon lisätyötä. Vaikka monet opiskelijat ovat suoriutuneet etäilyistä ja verkko-opetuksesta hienosti, niin kaikilla asiat eivät ole niin. Niinpä olen järjestänyt osaltani suuren määrän opintojen rästipajoja korjaamaan etäilyn tuottamia puutteita eri oppiaineissa. Olen opastanut pika-aikataululla sijaisia ja uusia ihmisiä töihinsä sekä etsinyt opetukseen muita ratkaisuja, kun karanteenit ym. ovat aiheuttaneet ylimääräistä työtä. Opetusta on syksyn ajan totetutettu uusilla tavoilla ja toteutuksilla, jotta olemme voineet vähentää tartuntariskiä. Näiden yleiset järjestelyt ovat vieneet aikaa. Lisäksi olen ollut huolissani ihmisten yleisestä jaksamisesta. Ja samalla miettinyt säilynkö itse terveenä, kun opetan kolmessa toimipisteessä ja kohtaan valtavan määrän ihmisiä työpäivieni aikana, aivan samoin kuin tekevät myös monet yhteisten aineiden opettajakollegani.

Mutta olemme selvinneet tähän asti. Jaksamme edelleen myös vuonna 2021.

Tämä kulunut vuosi on ollut erittäin työntäyteinen. Jälleen kerran. Mutta on tähän vuoteen mahtunut muutakin kuin päätyötäni. Tosin aivan liian vähän.

Suomen Ladun hallituksessa sopeuduimme koronan aiheuttamiin muutoksiin pika-aikataululla. Ihmiset siirtyivät ulos liikkumaan, kun sisäliikuntatiloja suljettiin. On ollut ilo nähdä nuoria ja perheitä maastossa liikkumassa yhdessä. Korona toi mukanaan siis myös jotain hyvää. Suomen Latu tarjosi mm. tietoa retkeilykohteista ja -reiteistä ihmisille, joille luonnossa liikkuminen oli uutta ja he tietoa janosivat. Luontoliikunnan on löytänyt suuri määrä uusia ihmisiä 🙂

Tiedemaailmassa ehdin tehdä suunnitelman mukaisesti kuukauden tutkimustyötä Koneen Säätiön rahoittamassa hankkeessa. Kuin ihmeen kaupalla saimme toteutettua kauan suunnitellun leirikoulun Nuorisokeskus Marttisissa ja kerättyä valtavasti aineistoa kuluneen vuoden aikana tueksi toimintatutkimuksellemme.

Kasvatustieteen päivillä Helsingissä oli tänäkin vuonna teemaryhmä ”Luonto- ja seikkailukasvatus; kohti hyvinvointia ja kestävää kasvua (Arja Kaasinen (Helsingin yliopisto), Päivi Virtanen (Helsingin yliopisto) ja Maarit Marttila (Tampereen seudun ammattiopisto Tredu).

Teemaryhmän abstraktit löydät täältä sivulta 123 alkaen. Esitykset herättivät paljon keskustelua, joten lämmin suositus abstrakteihin tutustumiseen. Mm. Puhakan ja Heinosen kirjoitus käsittelee seikkailupedagogisen toiminnan vaikutuksia nuorten hyvinvointiin ja kasvukokemuksiin ja Kaasisen ja Kervisen maasto-opetuksen toteutusta etäopetuksena. Mukana on myös kaksi muuta abstraktia: Hilander ja Kesler & Kärnä. Hilander pohtii miten analysoida varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden ympäristöpiirustuksia ja Kesler ja Kärnä oppilaskeskeisyyden ilmenemistä tutkivan oppimisen syklin opetustuokioissa.

Vuonna 2021 Kasvatustieteen päivät ovat Jyväskylässä, omassa kotiyliopistossani. Toivottavasti saamme sinne jälleen teemaryhmän luonto- ja seikkailukasvatuksen ympärille ja teemaryhmään oivallisia esityksiä.

Vuoteen 2020 ajoittui myös Karppisen, Marttilan ja Saaranen-Kauppisen toimittaman kirjan ”Seikkailukasvatusta Suomessa / Outdoor Adventure Education in Finland” julkaisu. Nyt kirjaa on saatavilla myös paperikirjana verkkojulkaisun lisänä. Löydät tästä lisätietoa täältä

Enempää en vuoden aikana kyennyt tekemään tieteen parissa. Aikani ei vain riittänyt. Ehkä tuleva vuosi on armollisempi työelämässä, ja vapaa-aikaa jää enemmän tieteen harjoittamiseen. Näin toivon.

Kaikesta huolimatta ja ehkä juuri siksi parempaa ja onnellista vuotta 2021! Kiitos tieteelle, että osaavat ihmiset ovat tehneet hartiavoimin töitä koronan selättämiseksi ja hoitohenkilökunnalle, että olette jaksaneet. Jaksetaan me kaikki muutkin edelleen!

T: Maarit

Milloin viimeksi kuuntelit omaa kehoasi? Mitä se Sinulle kertoo?

Nykyisin seuraamme omaa hyvinvointiamme ja liikunnan määrää hyvin usein erilaisilla mittareilla. Sykemittarit, askelmittarit, aktiivisuusmittarit, älykännykän monenlaiset ominaisuudet jne. toimivat arkemme kuvaajina. Monet innostuvat niistä, ja niiden kertoma motivoi liikkumaan. Monille ne ovat hetken käytössä olevia välineitä, joihin väsytään ja kyllästytään. Niistä on hyötyä, mutta kaikkea kehostamme ne eivät pysty kertomaan. Eivätkä ne kiinnosta kaikkia.

Sen sijaan oman kehon kertoman olisi hyvä kiinnostaa jokaista. Milloin Sinä viimeksi pysähdyit kuulostelemaan oman kehosi kertomaa? Ehdimmekö oman arkemme kiireessä pysähtyä kuuntelemaan kehomme viestejä?

Saisiko omaan arkeensa jotenkin varattua aikaa viestien kuuntelemiseen?

Kirjoitin taannoin Tiina Kujalan kanssa artikkelin Liikunta&Tiede -lehteen kehollisuudesta. Pohdimme artikkelissamme opiskelijoiden kehollisia kokemuksia kahdella liikuntakasvatuksen kurssilla. Esille nousi, miten tärkeää on oppia kuuntelemaan omaa kehoaan. Ja miten se ei ole itsestään selvää ja helppoa ellei sitä opettele.

Eletty kehomme on kuitenkin hyvin viisas. Kehomme viestii meille monia asioita, kun annamme sille tilaa ”puhua”.

Niin, keho kertoo voiko se hyvin. Se ilmaisee tarpeen liikkua, tarpeen levätä, tarpeen saada energiaa tai tarpeen monipuoliseen liikkumiseen ja istumisen katkaisemiseen. Se osaa kertoa meille mikä liikuntamäärä on meille sopiva, jos opimme kuuntelemaan kehoamme.

Olen elämäni aikana huomannut, että liikkuessani luonnossa saan sekä kuntoa, hyvää oloa että vireät aivot, mutta myös aikaa kuunnella kehoani. Koska olen keski-ikäinen, on oman kehon kuuntelu vuodesta toiseen tärkeämpää. Aina ei tarvitse suorittaa, vaan lempeys itseä kohtaan on myös oleellista.

Olen yhdeksän vuoden ajan taivaltanut oman kotitekoisen maratonin kotipihastani pitkin metsien polkuja ja kotikuntani teitä. Tuo taival on itselleni aika, jolloin voin ajatella, mutta myös kuunnella omaa kehoani. Mitä sille kuuluu? Mitä se minulle tänä vuonna kertoo? Joka kerta, kun olen taipaleeni kulkenut ja menen kotona suihkuun, iloitsen siitä, että kehoni voi edelleen hyvin. Se jaksoi ilman ongelmia.

Tänä vuonna taipaleeni aikana huomasin, että kehoni viesti minulle hyvinvoinnista enemmän kuin esim. vuosi sitten. Pohdin siihen liittyviä syitä. Olin ennen lenkkiäni opettanut yhdeksän viikon ajan kahdesti viikossa kehonhuoltoa ja rentoutumista valinnaisliikunnan ryhmälleni. Heitä opettaessani sain myös itse huoltaa kehoani, venytellä kunnolla, opettaa syvävenyttelyjä jne. Huomaan, miten hyvää tuo teki kahdesti viikossa toteutettuna parin tunnin kokonaisuutena kerrallaan myös opettajalle. Kehoni viesti lenkilläni tuosta. Se kiitti minua monipuolisista tekemisistä.

Niin, tuo viesti oli lempeään liikkumiseen kannustava viesti. Muistathan antaa itsellesi aikaa rentoutumiseen, perusteelliseen venyttelyyn, kehonhuoltoon? Aina en ole tuota itselleni suonut.

Milloin Sinä ehdit kuunnella kunnolla omaa kehoasi? Tuo on taito, jota koetan itse opetella joka päivä lisää. Ja suosittelen taidon opettelua myös Sinulle, ellet ole sitä jo tehnyt.

Liikkeelle pääset vaikka lempeän luontoliikunnan kautta. Kysy itsellesi sopivan pituisella lenkilläsi välillä ”mitä kehollesi kuuluu”. Kehosi vastaa kyllä. Ja ota kehosi kertoma huomioon arjessasi. Meillä on elämämme aikana yksi keho. Pidetään siitä hyvää huolta.

Talvenodotusterveisin

Maarit

KERRASSAAN HIENO VUODENVAIHDE SEIKKAILUKASVATUKSEN MAAILMASSA

13.1.2020 Humak julkaisi Seppo J.A. Karppisen (päätoimittaja), Anita Saaranen-Kauppisen (toimittaja-koordinoija) ja allekirjoittaneen toimittaman teoksen Seikkailukasvatusta Suomessa – pedagogisia ja didaktisia näkökulmia. Outdoor Adventure Education in Finland – pedagogical and didactic perspectives.

Löydät julkaisun täältä

Voit ladata sen ilmaiseksi yllä olevasta linkistä. Kirjasta on myöhemmin saatavilla myös painettuja julkaisuja.

”Teoksessa tarkastellaan seikkailukasvatuksellisen toiminnan ohjaamisen teoreettisia ja käytännöllisiä oletuksia, periaatteita, näkemyksiä ja valintoja. Huomio kiinnitetään seikkailukasvatuksen pedagogiikkaan ja didaktiikkaan niin yleisesti kuin erityisesti suomalaisessa toimintaympäristössä. Artikkelikokoelman tavoitteena on tarjota lukijoille aineksia ja virikkeitä seikkailukasvatuksellisen toiminnan lähtökohtien arvioimiseen sekä käytännölliseen suunnittelemiseen ja toteuttamiseen.”

294 sivua sisältävä teos rakentuu 23:sta aihetta eri näkökulmista lähestyvästä artikkelista. Kirjoittajina on sekä suomalaisia alan asiantuntijoita että kansainvälisiä tutkijoita. Kirja on kaksikielinen. Artikkelit on kirjoitettu joko suomeksi tai englanniksi ja tiivistelmät on kirjoitettu kummallakin kielellä.

Teoksessa on kaksi omaa artikkeliani: ”Luontoliikunta elämys- ja seikkailu-pedagogiikassa” ja ”Didaktisia näkökulmia elämys- ja seikkailu-pedagogiikkaan ja erilaisiin oppijoihin”.

Toivon, että teoksesta on apua kaikille luonnossa toimiville opettajille, ohjaajille, kasvattajille, vapaaehtoistoimijoille, terapeuteille jne.

Kirjan julkaisemisen lisäksi Koneen Säätiö myönsi rahoituksen Tampereen yliopiston koordinoimalle professori Päivi Honkatukijan johtamalle tutkimushankkeelle neljäksi vuodeksi. Honkatukian lisäksi työryhmään kuuluvat Veli-Matti Värri ja Eveliina Asikainen, Maarit Marttila, Mari Pienimäki ja Juha Nieminen.

Tutkimushankkeessa on seikkailukasvatus menetelmänä vahvasti mukana, ja hankkeen tavoitteena on kääntää nuorten ympäristöahdistus hyvinvoinniksi.

Löydät tästä lisätietoa (linkki tiedotteeseen).

Yhteenvetona voin todeta, että vuodenvaihde on ollut todella mielenkiintoinen ja jännittävä. Neljä vuotta kestänyt kirjan toimitusprosessi tuli päätökseensä, ja tilalle tuli neljän vuoden kestävä uusi ja erittäin innostava tutkimushanke tulevaisuuden, hyvinvoinnin ja toivon ympärillä.

Luontoliikunta- ja tutkimusterveisin Maarit

Luonto- ja seikkailukasvatus -teemaryhmän abstraktit Kasvatustieteen-päivillä ja Seikkailukasvatuksen perusteita

Pyynnöstä kirjoitin kesällä artikkelin ”Seikkailukasvatuksen perusteita” Leirikoulu – koulun ulkopuolinen opetus -julkaisuun. Se on Suomen leirikouluyhdistys ry:n lehti. Artikkelini löytyy 2/2019 eli syyskuussa ilmestyneestä paperilehdestä.

Laitan tähän mukaan kuvan artikkelistani. Paremmin kirjoituksen voi lukea lehdestä. Artikkelista saa tiivistä perustietoa seikkailukasvatuksesta.

Kasvatustieteen päivien teemaryhmien abstraktit on myös julkaistu. Tästä linkistä löydät ”Luonto- ja seikkailukasvatus” – teemaryhmän abstraktit. Hienoja abstrakteja. Innolla odotan päiviä ja herääviä keskusteluja 🙂

T: Maarit

Lähiliikuntaa, edullista ja tavoitettavaa

Olen koko elämäni nauttinut lähiliikunnasta. Pienestä lapsesta alkaen, jolloin omat vanhempani innostivat minut liikkumaan joko suksin, pyörällä, jalan, potkukelkalla tai luistimin jne. Ehkä lapsuuden muistoista johtuen olen halunnut sekä liikunnanopettajana että liikuntatieteiljänä edistää helposti tavoitettavaa ja edullista arjen liikuntaa. Tähän on syynä myös se, että olen elämäni aikana kohdannut lukuisia ihmisiä, joilla ei ole varaa ja/tai aikaa käydä ohjatussa liikunnassa/urheilussa. Niinpä olen halunnut omalla esimerkilläni innostaa liikkumaan edullisesti ja ajasta riippumattomasti.

Yksi tällainen liikunnan muoto on suoraa kotiovelta toteutettava maraton. Aloin näiden toteuttamisen vuonna 2012. Olen aina pitänyt lenkkeilystä, ja jo lapsena juoksin ympäri kotimaisemiani. Myöhemmin pienten lasten äitinä nautin lasten kanssa tehtävistä lenkeistä. Tyttöni pyöräilivät tai ihan pieninä ollessaan olivat vaunuissa/rintarepussa/rattaissa ja minä lenkkeilin. Kun he kasvoivat isoksi, muuttuivat lenkkini enemmän omiksi maastolenkeiksi. Ja nykyisin yksi mukava hetki vuodessa on kiertää oma ”Vesilahti-maraton”. Ensimmäiset vuodet tein maratontaipaleeni kesälomalla, mutta jo usean vuoden ajan olen käyttänyt yhden aamupäivän syyslomastani kotikutoisen maratonin kiertoon.

Ja miten sen teen. Tänä aamuna heräsin jo klo 4.00. Ulkona oli pimeää ja pakkanen. Maailma oli kuurassa ja täysikuu loisti kauniina. Söin aamupalan ja pakkasin matkaan juomapullon sekä pukeuduin heijastinliiviin ja lähdin taipaleelleni klo 5.30. Ulkona oli tähtikirkas kuutamo. Ja kaikki paikat kuurassa. Vau.

Kuljin pimeässä. Kuuntelin kurkien huuhtoa, näin metsäkauriita, valkohäntäpeuroja, joutsenia, kuuntelin kukon laulua ja siperianhuskyjen laulantaa. Aamu valkeni ja kilometrini etenivät. Matkan puolessa välissä olin jälleen kotona. Kävin juomassa valmiiksi jättämäni kahvin ja jatkoin matkaa.

Päivä kirkastui matkan edetessä ja minä nautin. Kilometrien taittuessa ajatteluni vapautui. Minulla oli vain omaa aikaa, vain aikaa itselleni. Nautin.

Katselin maisemia, nappasin matkalla myös kuvia, koska niinhän se on, että ei matka tapa, vaan vauhti. Minulla ei ollut kiirettä saapua perille.

Olen nykyään keski-ikäinen nainen. Liikunnanopettaja. Jaksan edelleen tehdä näitä omia taipaleitani. Oma ammattini luo pohjan kestävyyskunnolle, mutta myös arjen liikkuminen edistää kestävyysominaisuuksia. Edullinen, saavutettava, suoraa kotiovelta tapahtuva liikkuminen on oivallista omasta itsestä huolehtimista. Sellainen liikunta, mikä on mahdollista ilman suuria taloudellisia panostuksia. Sellainen, mikä on myös ympäristöystävällistä. Minun ei tarvitse lähteä minnekään, sillä parhaat matkat ovat matkoja omaan itseensä. Ja niitä nämä omatekoiset maratonini ovat, suoraa kotiovelta.

Lämmin suositus lähiliikuntaan myös Sinulle. Matkan ei tarvitse olla reilua 42:ta kilometriä. Se voi olla aluksi vaikka yksi kilometri. Uskallan luvata, että saat matkastasi kaupantekijäiseksi hyvän olon ja mielen 🙂

🙂 Maarit

Kasvatustieteen päivät & Luonto- ja seikkailukasvatus yms. ajankohtaista

Kevät meni työmaalla niin työn tekemisen parissa (ammatillisen koulutuksen reformi ym. työllistivät poikkeuksellisen paljon ja sitoivat paljon ajattelua), että vasta opettajan vapaajakson alettua olen siirtänyt ajatukseni puhtaasti tutkimuksellisiin kysymyksiin. Olen saanut hiottua muun muassa pari artikkelia, kun aikaa on voinut käyttää luovuutta edellyttäviin tehtäviin ilman jatkuvia sähköisten välineiden keskeytyksiä ja pitkiksi venyviä työpäiviä, joiden jälkeen silmät painuvat väsymyksestä kiinni.

Erityisen iloinen uutinen on, että jälleen tulevilla Kasvatustieteen päivillä on teemaryhmänä luonto- ja seikkailukasvatus. Teemaryhmän kuvaus on seuraava:

”Luonto- ja seikkailukasvatus

Maarit Marttila Tampere, Pirjo Kuukkanen Lapin yliopisto, Anita Saaranen-Kauppinen HUMAK ja Päivi Virtanen HY

Teemaryhmään toivotaan puheenvuoroja, joissa esitellään luonto-, ympäristö- ja seikkailukasvatukseen kytkeytyvien teoreettisten tai empiiristen tutkimusten ideoita, suunnitelmia, meneillään olevia prosesseja tai valmiita tutkimustuloksia. Teemaa voidaan lähestyä esimerkiksi luonto-oppimisympäristöjen, luontoon liittyvien oppimiskokemusten, ulkona oppimisen, ohjaamisen, elämys- ja seikkailupedagogiikan, kestävyyskasvatuksen, terveys- ja hyvinvointivaikutusten ja kehollisuuden näkökulmista.”

Voit katsoa lisätietoa päivien sisällöistä täältä

Päivien kotisivuilta löydät muun muassa tärkeät päivämäärät eli esimerkiksi abstraktien jättöajankohdat. Toivomme mukaan mahdollisimman paljon aihetta käsitteleviä puheenvuoroja.

Kevään aikana seikkailukasvatuksesta on jälleen julkaistu uusia tutkimuksia/opinnäytteitä. Yksi niistä on seuraava:

Seikkailukasvatuksen koulutusta ja osaamista vahvistamassa: SKER3 opetus- ja toteutussuunnitelma

Lahti, Sini (2019)

Opinnäytetyössä kehitettiin Humanistisen ammattikorkeakoulun seikkailukasvatuksen opintoja. Voit lukea koko opinnäytteen täältä

Hienoa, että alan koulutusta kehitetään koko ajan. Näin saamme käyttöömme eri tarkoituksiin sopivia koulutuskokonaisuuksia, ja ammatillinen osaaminen seikkailukasvatuksesta lisääntyy jatkuvasti.

Vaikka en ole juuri kevään aikana ehtinyt blogia kirjoittaa, niin silti pikku hiljaa on ajatuksissa edennyt moni asia luontoliikunnan, elämys- ja seikkailupedagogiikan, liikunnan tms. saralla. Kesäkuussa ehdin osallistua Valtion liikuntaneuvoston järjestämään tilaisuuteen Helsingin Musiikkitalolla, missä esiteltiin ”Liikunnan ja liikkumisen edistäminen valtionhallinnossa – Ministeriöiden tuloskortit”. Tiivistäen totean, että ilman poikkihallinnollista yhteistyötä on vaikeaa ratkaista liikkumisen ja liikunnan määrän jatkuvaa vähenemistä väestön arjessa. Lämmin suositus tuloskortteihin tutustumiseen. Liikkuminen muuten koskettaa tavalla tai toisella kaikkia ministeriöitä, ei ainoastaan opetus- ja kulttuuriministeriötä. Valtion liikuntaneuvosto on tehnyt hyvää työtä ja kirjannut yhdessä kaikkien ministeriöiden kanssa suuntaviivat, tavoitteet ja kehittämiskohteet arjen liikunnallistamiseksi. Noiden avulla me käytännön toimijat yhteistyössä muiden käytännön toimijoiden kanssa voimme kääriä hihat ja tehdä töitä liikuttavamman ja fyysisesti aktiivisemman arjen eteen. Ja miksi näin? Vaikka arkea on tarkoituksella tehty koko ajan fyysisesti helpommaksi, ollaan tultu tilanteeseen, että helppous ei olekaan enää toivottu tila ihmisen hyvivnoinnin näkökulmasta. On mietittävä keinoja, että helppouden tilalle omaksutaan sopiva fyysisen aktiivisuuden elämäntapa. Löydät ministeriöiden tuloskortit täältä

Varsin läheisesti omaa työtäni koskettaen tuloskorttien taustaraportissa on seuraava huomio: ”Erityisesti ammatillisessa koulutuksen opiskelijoiden on todettu liikkuvan huolestuttavan vähän, jopa niin vähän, että tuleva työkyky voi vaarantua. Samalla liikuntaa on pakollisena oppiaineena hyvin vähän osana ammatillista koulutusta, ja monet opiskelijat valmistuvat aloille, jotka ovat fyysisesti kuormittavia.” Hyvä, että tämä asia on huomioitu ministeriötasolla. Faktojen toteamisen jälkeen on helpompaa lähteä tekemään asioita toisin. Toivon ainakin, että tähän on nyt olemassa valtion taholta tahtotila. Näin voimme kääntää liikunnan vähenemisen suunnan toiseen asentoon. Koululiikunnalla on oma tärkeä merkityksensä liikkumisen lisäämisessä. Aiemmin toisellakin asteella liikuttiin joka viikko, nykyisin pakollista liikuntaa sisältyy kolmen vuoden opintoihin ammatillisissa oppilaitoksissa 1 osaamispiste eli 16 tuntia. Määrä on surullisen pieni. Liikunnanopettajat ovat opiskelleet vuosia liikuntapedagogiikkaa ja heidän osaamistaan tarvittaisiin paljon laajemmin. Toivotaan, että tuota osaamista voidaan jatkossa käyttää huomattavasti enemmän osana opintoja.

Lopuksi vinkkaan sinut vielä tutustumaan lasten motorisia taitoja käsittelevään tutkimukseen

Suomalaistutkimus: Maaseudun lapsilla on paremmat motoriset taidot kuin kaupunkilais­lapsilla

Ulkoilulla ja liikuntaharrastuksella on positiivinen vaikutus motoristen taitojen kehitykseen. Yksi syy eroavaisuuksiin löytyy kasvuympäristöstä.

Voit katsoa tuosta tutkimuksesta tarkemmin tietoa täältä

Vaikka lapsi en enää olekaan, niin lähdenpä minäkin nyt ulos kohentamaan motorisia taitojani 🙂

Luontoliikuntaterveisin

Maarit

Luontoon, oppimaan, liikkumaan

Tein tiiviin kirjoituksen (alla) elämys- ja seikkailupedagogiikasta, yhteisöllisyydestä, opetussuunnitelmista…

Kirjoitus on tiivis yhteenveto väitöskirjaani liittyvästä teoreettisesta viitekehyksestä.

Myöhemmin kirjoitan jatkoa tälle. Tuon jatkon tulet löytämään syksyllä julkaistavasta seikkailukasvatuksen didaktiikkaa käsittelevästä teoksesta, missä olen yhtenä toimittajana Seppo Karppisen (päätoimittaja) ja Anita Saaranen-Kauppisen kanssa. Joten pysy kuulolla 🙂

Lumikenkäilyterveisin Maarit

Luontoavusteiset hyvinvointipalvelut maaseudun kehittämisessä

 

Martta Ylilauri on tehnyt mielenkiintoisen lisensiaatintyön luontoavusteisista hyvinvointipalveluista maaseudun kehittämisessä. Löydät hänen työnsä täältä.

Hänen ”aluetieteeseen pohjautuvan kehittämisorientoituneen tapaustutkimuksensa tavoitteena on ollut kuvata Green Care -toiminnan nykyisiä ilmenemismuotoja ja toimintaa määrittäviä paikkaan perustuvia tekijöitä suhteessa kestävyyden ulottuvuuksiin. Pohjanmaalle Vöyrin ja Mustasaaren alueelle keskittyvässä tutkimuksessa saatiin esiin niitä kulttuurisia (kieli, toimintatavat, päätöksentekokulttuuri), sosiaalisia (osaaminen, osallisuus, verkostot), ekologisia (luonnon monimuotoisuus, maatilaympäristöt ja kotieläimet, ainutlaatuinen saaristo ja meri) ja taloudellisia tekijöitä (pientilat ja mikroyrittäjyys, eri toimijoiden taloudellinen toimintaympäristö), jotka yhdessä sijainnin kanssa muodostavat niitä edellytyksiä ja reunaehtoja, joiden puitteissa toiminta tapahtuu ja voi kehittyä jatkossa.”

Ylilauri lähestyy aihetta monesta eri näkökulmasta ja löytää sekä toimivia käytänteitä, mahdollisuuksia että haasteita luontoavusteisten hyvinvointipalveluiden levittämisessä. Kannattaa lukea Ylilaurin lisensiaatintyö.

Hienoa, että hyvinvointipalveluita tarkastellaan myös aluetieteissä.

Lumiterveisin Maarit