Tätä blogia ylläpitää liikuntapedagogiikasta väitellyt LitT lehtori-opo-tutkija Maarit Marttila. Sivun yläreunasta löydät navigointiohjeet blogini lukemiseen.

Taustatietoa minusta ja tutkimustyöstäni

Elämyksellinen luontoliikunta kehollisen tiedon rakentajana

Alla kerron tarinan siitä, miten minusta tuli tutkiva opettaja; miten lopulta laadin väitöskirjan liikuntapedagogiikasta. Kun väitös valmistui keväällä 2016, ei tutkimustyöni loppunut siihen, vaan se jatkuu edelleen. Suuntasin kiinnostustani kohti kehollisen tiedon lisäämistä.

Kiinnostukseni seurauksena kirjoitin yhdessä Tampereen yliopiston liikuntapedagogiikan lehtorin Tiina Kujalan kanssa tutkimusartikkelin opiskelijoiden kehollisista kokemuksista.

Vertaisarvioitu tutkimusartikkelimme julkaistiin kesäkuussa 2018 Liikunta & Tiede -lehdessä. Ohessa linkki artikkeliimme.

(Kujala, T. & Marttila, M.)
______________________

Kehollinen tieto voi rakentua muun muassa vaihtelevassa maastossa liikuttaessa.

Elämänpituista elämys- ja seikkailupedagogista luontoliikuntaa

kota            jatta

Kotipolkuni elämys- ja seikkailupedagogiikan maailmaan
Ollessani nuori maatalossa varttuva tyttö tein aina talvisin omia latuja lapsuudenkotiani lähellä oleviin metsiin. Hiihdin polveilevissa maastoissa pitkiäkin matkoja ihaillen samalla kaunista luontoa. Sinistä taivasta vasten piirtyvät korkeat ja vankat männyt kertoivat juurien merkityksestä elämässä ja luonnon voimasta pienen ihmisen rinnalla. Kuuden kilomerin pituisen edestakaisen koulumatkani kuljin kävellen, hiihtäen, pyöräillen tai potkukelkkaillen sisarusteni kanssa säästä riippumatta, ja alakouluni luonnonläheinen pihaympäristö tarjosi oivallisia liikkumismahdollisuuksia ja monipuolisen oppimisympäristön kokea asioita eri aistein. Kotitilallani teimme kaiken yhdessä peltotöistä karjanhoitoon ja kodinhoitoon.

mäpieni

Myöhemmin nuorena äitinä kuljin kolmen pienen tyttöni kanssa päivittäin lähiluonnossa ja yhdessä poimimme marjat, tutkimme luonnon ihmeitä ja tarkastelimme vuodenaikojen mukanaan tuomia muutoksia. Nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi opiskellessani nautin luontoliikuntaopinnoistamme. Työelämässä polkupyörää polkien kiersin Ahvenanmaata, meloin Aurejokea tai patikoin Karhunkierrosta eri-ikäisistä nuorista koostuvien ryhmien kanssa täynnä työstään pitävän liikunta- ja nuorisosihteerin onnea. Ahkio perässä hiihtelin Sokostin ympäristössä opaskoulutettavaryhmämme yhtenä jäsenenä pakkasen nipistellessä poskipäitäni. Rinkka selässä samoilin Suomen Ladun opaskoulutettavien kanssa toisena kouluttajana Haltin maisemissa. Koin yhteenkuuluvuutta tuntureiden kanssa ja tunsin nöyryyttä tehtävääni ja luontoa kohtaan.

tuli

Kotipolusta muodostui opintopolku
Vuosien saatossa huomasin oppineeni luonnossa liikkuessani monia elämässä tärkeitä taitoja kuten selviytymistaitoja ja turvallisuuden huomioimista erilaisissa olosuhteissa, ympäristönsuojelua, monenlaisia liikkumistapoja, sääilmiöitä, ryhmädynamiikkaa, luottamuksen tärkeyttä, toisen kunnioittavaa kohtaamista, matkakumppanien arvostusta ja terveitä elämäntapoja sekä paljon tietoa. Halusin ymmärtää luonnossa tapahtuvan toiminnan merkityksiä tarkemmin. Kysymyksiä täynnä samoilin kirjastoissa ja eri oppilaitoksissa ympäri Suomea ja etsin tietoa muun muassa oppimisesta, elämys- ja seikkailupedagogiikasta, opetusmenetelmistä, opetussuunnitelmista, syrjäytymisen ehkäisystä ja liikuntapedagogiikasta sekä terveydestä.

Luontoliikunnan parissa koetut seikkailut vaihtuivat seikkailuihin kirjallisuuden parissa. Koetin ymmärtää sitä, miksi oppiminen luonnossa liikkuen oli ottanut minusta niin vahvan otteen jo lapsena ja miksi se tuntui vievän mukanaan myös lapset ja nuoret, joiden kanssa sain työskennellä ensin nuoriso-ohjaajana ja liikunnanohjaajana sekä myöhemmin opettajana ja kouluttajana. Tuo halu ymmärtää on johdattanut minut lopulta tekemään kehittämistehtäviä ja tutkimusta elämys- ja seikkailupedagogiikasta. Ensin tein yhtenä tiimin jäsenenä kehittämistyön ”Seikkaillen elämää oppimassa” (Keckman, Kouhia & Marttila 2000) opiskellessani seikkailukasvattajaksi, sitten kirjoitin opinnäytetyön ”Seikkailukasvatus, yksi palanen elämän palapelissä tavoitteena aidoksi, kokonaiseksi ja rakastavaksi ihmiseksi kasvaminen” (2005) osana liikunnanohjaajan (AMK) opintojani. Sivusin aihetta myös työstäessäni kahden kollegani kanssa kehittämistehtävää opettajaopinnoissani vuonna 2007. Lopulta kirjoitin aiheesta pro gradu -tutkielman ”Oppimisen ilo löytyy luonnosta − Seikkailu- ja elämyspedagoginen luontoliikunta oppimisen tukena” (2010) opiskellessani liikunnanopettajaksi. Syrjäytymisen ehkäisyä käsittelevästä opinto-ohjauksen kehittämistyöstänikin vuonna 2010 löydän yhtymäkohtia aiheeseen.

Opintopolusta tutkijan poluksi

mä

Edellä hieman valotettu kiinnostukseni elämys- ja seikkailupedagogiikkaa kohtaan selittää haluani tutkia menetelmää syvemmin. Kiinnostus motivoi ja innostaa. Niinpä aloin valmistella väitöskirjaani pro graduni jatkoksi elämys- ja seikkailupedagogisesta luontoliikunnasta opetussuunnitelman toteutuksessa. Laadullisessa toiminnallisessa väitöstutkimuksessani toteutin tutkija-opettajana opsia luonnossa liikkuen yhdessä opettajakollegoideni kanssa eräässä toisen asteen oppilaitoksessa lukuvuonna 2012–2013. Tutkimukseni kohderyhmänä oli valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ryhmä. Saadut kokemukset olivat palkitsevia. Toiminnalliset menetelmät muun muassa motivoivat opiskelijoita, lisäsivät yhteistyötä ja minimoivat koulusta poissaolot. Väittelin 14.5.2016. Väitöskirjastani löydät tarkempia lisätietoja ja tulokset.

Viekö elämys- ja seikkailupedagoginen opetussuunnitelma ihan pihalle? Meneekö se ihan metsään?

seikkailua    mato
Henkilökohtaisen kiinnostukseni lisäksi elämys- ja seikkailupedagogiikan tutkimista voi kuitenkin perustella yleisemminkin. Tiedämme, että Suomessa kouluopetus on laadukasta ja oppilaamme menestyvät kansainvälisissä Pisa-tutkimuksissa erinomaisesti (Opetus- ja kulttuuriministeriö, Pisa-tutkimus 2015), mutta Pisa-menestys on osoittanut viime vuosina hiipumisen merkkejä. Valitettavasti myöskään kouluviihtyvyys ei ole kehuttavaa suomalaisissa kouluissa. Erityisesti poikien on vaikeaa sopeutua paikalla olemista korostavaan opetukseen.

150405_4600022280643_1629494263_n
Yleisesti meillä on huoli kaikkien ikäryhmien liian vähäisestä liikkumisesta terveyden näkökulmasta. Pihaleikit ja arjen liikunnallisuus ovat vaihtuneet ruudun ääressä istumiseen. Tämä huoli koskettaa jo päiväkoti-ikäisiä lapsiakin. Tiedämme lisäksi, että kouluissamme ja oppilaitoksissamme on suuri joukko oppilaita, joille oppiminen on monenlaisista syistä johtuen haasteellista (Kalliomäki 2006). Kaikista näistä syistä johtuen opetusalan ammattilaisia askarruttaa jatkuvasti kysymys oppimisen ja hyvinvoinnin edistämisestä; hyvästä opetuksesta opetussuunnitelmia toteuttamaan. Hyvä opetus koostuu useista asioista, muun muassa toimivista opetusmenetelmistä ja kasvatusnäkemyksistä.
1990-luvulta lähtien Suomeen levisi hiljakseen elämys- ja seikkailupedagoginen kasvatusnäkemys oppimista tukemaan (Karppinen 2010, 129; Marttila 2010, 24).

ketunleivät
Millaisia mahdollisuuksia se voi tarjota kouluopetukseemme oppimista ja hyvinvointia tukemaan?
Voiko se kehittää yhteisöllisyyttä ja auttaa kohtaamaan erilaisia oppijoita sekä lisätä viihtyvyyttä kouluissa?
Miten se soveltuu opetussuunnitelman toteuttamiseen?

Perusteluita elämys- ja seikkailupedagogisen luontoliikunnan käyttöön osana opetusta löydämme useista tutkimuksista oman tutkimustyöni tueksi. Esimerkkeinä mainitsen tällaiset tutkimustulokset:
– luontoretki lievittää ADHD:n oireita yhtä paljon kuin lääkkeet
– liikunta koulumatkoilla kehittää keskittymiskykyä
– jo viiden minuutin oleilu luonnossa edistää hyvinvointia ja 20 minuutissa syntyy mittavia terveysvaikutuksia.

Lisää perusteluja löydät Seikkailukasvatus.fi -sivustolta ja Seppo Karppisen aiheesta tekemästä väitöskirjasta.

P7063069.JPG

Oma elämänpituinen matkani elämys- ja seikkailupedagogiikan parissa kiteytyy tällä hetkellä seuraaviin tutkimustyöni keskeisiin tavoitteisiin:
– lisätä ymmärrystä elämys- ja seikkailupedagogisesta luontoliikunnasta
– elämys- ja seikkailupedagogiikan sovellusmahdollisuuksista opetuksessa
– menetelmän soveltuvuudesta erilaisille oppijoille.

Toivon, että rakennat kanssani ajatuksia vaihtaen ymmärrystä toiminnallisista elämys- ja seikkailupedagogisista menetelmistä osana opetusta ja elämää! Viedään yhdessä opetussuunnitelmaa ja elämää ihan pihalle ja mennään tutkimaan asioita metsään.

Ohessa vielä väitöskirjani.

Lisätietoa minusta:

Vertaisarvioitu tutkimusartikkeli kesäkuussa 2018 Liikunta & Tiede -lehdessä (Kujala & Marttila). ”Aika ikään kuin pysähtyy” – opiskelijoiden kehollisia kokemuksi

Jyväskylän yliopiston Tutkasta

Kyvyt.fi -palvelusta

Tutkimustyöstäni

Tutkimustyöni esityksiä myös täällä

Liikunta & Tiede, 5.2016

Taito 2017, Oivaltamisen iloa: Elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta opetus- ja ohjausmenetelmänä sosiaali- ja terveysalalla Artikkelini Tamkin koostamassa TAITO2017 -kokotekstijulkaisussa.

Esitys YouTubessa

Juttu Lempäälän-Vesilahden Sanomissa.

Harrastuksistani

repovesi

  Lähteitä ja linkkejä
¤ Kalliomäki, A. 2006. Apua oppimisen pulmiin -seminaari lasten ja nuorten oppimisvaikeuksista.
¤ Karppinen, S. J. A. 2010. Seikkailukasvatus – erilainen tapa opettaa ja oppia. Teoksessa T. Latomaa & S. J. A. Karppinen (toim.) Seikkaillen elämyksiä II. Elämyksen käsitehistoriaa ja käytäntöä. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 218–135.
¤ Keckman, K., Kouhia, T. & Marttila, M. 2000. Seikkaillen elämää oppimassa. Tampereen sosiaalialan oppilaitos, aikuiskoulutus. Päättötyö.
¤ Marttila, M. 2005. Seikkailukasvatus, yksi palanen elämän palapelissä tavoitteena aidoksi, kokonaiseksi ja rakastavaksi ihmiseksi kasvaminen. Rovaniemen ammattikorkeakoulu. Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala. Liikunnan- ja vapaa-ajan koulutusohjelma. Opinnäytetyö.
¤ Marttila, M. 2010. Oppimisen ilo löytyy luonnosta – Seikkailu- ja elämyspedagoginen luontoliikunta oppimisen tukena. Jyväskylän yliopisto. Liikuntatieteiden laitos. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma.
¤ Opetus- ja kulttuuriministeriö, Pisa-tutkimus 2015.

logo_yhteistyossa_web_vari

Comments on: "Taustatietoa minusta ja tutkimustyöstäni" (3)

  1. […] Taustatietoa minusta ja tutkimustyöstäni […]

    Tykkää

  2. Pentti Saulio said:

    Hei! Kiinnostuneena luin KSML:sta väitöstutkimuksestanne seikkailukasvatuksesta. Tämä metodi oli opetukseni apuvälineenä toimiessani opettajana Korpilahdella peruskoulun ala-asteella. Pääsin työstäni eläkkeelle vuonna 2000. Viimeiset kymmenisen työvuottani olivat urani parhaat ja mieliinpainuvimmat, kun toteutin juuri noita periaatteita, jotka tutkimuksessanne ovat esillä. Silloin em. metodi ei ehkä ollut liiemmin käytössä, sillä minunkin toiminnastani opiskelijat tekivät pari gradua ja tutustuivat siihen käytännön tasolla. Olisipa mukava vaihtaa muutamia ajatuksia aiheesta ja arvostan todella paljon, että tämä on nyt tullut näin positiivisella tavalla julkisuuteen.
    Hyvää kesää!
    Terveisin
    Pentti Saulio, puh. 0400-702465

    Liked by 1 henkilö

    • Hei Pentti!

      Hienoa kuulla, että olet käyttänyt ko. metodia perusopetuksessa. Ja että kokemuksesi siitä ovat erityisen positiiviset. Mielelläni ajatuksia kanssasi vaihtaisin. Voidaan vaikka viestitellä lisää sähköpostilla. Osoitteeni on maarit.k.marttila(at)jyu.fi
      T: Maarit

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: