Taustatietoa minusta ja tutkimustyöstäni

Vuodenvaihde 2019-2020 oli mielenkiintoinen. Koneen Säätiö myönsi Tampereen yliopistolle rahoituksen nelivuotiseen tutkimushankkeeseen, missä olen post doc -tutkijana toisella asteella olevan lehtorintyöni lisänä.

On innostavaa voida tehdä tutkimustyötä usean muun osaavan ja motivoituneen tukijan kanssa. Voit katsoa lisätietoa asiasta täältä.

Tämän lisäksi 13.1.2020 Humak julkaisi Seppo J.A. Karppisen (päätoimittaja), Anita Saaranen-Kauppisen (toimittaja-koordinoija) ja allekirjoittaneen toimittaman teoksen Seikkailukasvatusta Suomessa – pedagogisia ja didaktisia näkökulmia. Outdoor Adventure Education in Finland – pedagogical and didactic perspectives.

Löydät julkaisun täältä

Voit ladata sen ilmaiseksi yllä olevasta linkistä. Kirjasta on myöhemmin saatavilla myös painettuja julkaisuja.

294 sivua sisältävä teos rakentuu 23:sta aihetta eri näkökulmista lähestyvästä artikkelista. Kirjoittajina on sekä suomalaisia alan asiantuntijoita että kansainvälisiä tutkijoita. Kirja on kaksikielinen. Artikkelit on kirjoitettu joko suomeksi tai englanniksi ja tiivistelmät on kirjoitettu kummallakin kielellä.

Teoksessa on kaksi omaa artikkeliani: ”Luontoliikunta elämys- ja seikkailu-pedagogiikassa” ja ”Didaktisia näkökulmia elämys- ja seikkailu-pedagogiikkaan ja erilaisiin oppijoihin”.

Toivon, että teoksesta on apua kaikille luonnossa toimiville opettajille, ohjaajille, kasvattajille, vapaaehtoistoimijoille, terapeuteille jne.

Vuodenvaihde on siten ollut todella mielenkiintoinen ja jännittävä. Neljä vuotta kestänyt kirjan toimitusprosessi tuli päätökseensä, ja tilalle tuli neljän vuoden kestävä uusi ja erittäin innostava tutkimushanke tulevaisuuden, hyvinvoinnin ja toivon ympärillä.

Elämyksellinen luontoliikunta kehollisen tiedon rakentajana

Alla kerron tarinan siitä, miten minusta tuli tutkiva opettaja; miten lopulta laadin väitöskirjan liikuntapedagogiikasta. Kun väitös valmistui keväällä 2016, ei tutkimustyöni loppunut siihen, vaan se jatkuu edelleen. Suuntasin kiinnostustani kohti kehollisen tiedon lisäämistä.

Kiinnostukseni seurauksena kirjoitin yhdessä Tampereen yliopiston liikuntapedagogiikan lehtorin Tiina Kujalan kanssa tutkimusartikkelin opiskelijoiden kehollisista kokemuksista.

Vertaisarvioitu tutkimusartikkelimme julkaistiin kesäkuussa 2018 Liikunta & Tiede -lehdessä. Ohessa linkki artikkeliimme.

Kehollinen tieto voi rakentua muun muassa vaihtelevassa maastossa liikuttaessa.

Elämänpituista elämys- ja seikkailupedagogista luontoliikuntaa

Kotipolkuni elämys- ja seikkailupedagogiikan maailmaan
Ollessani nuori maatalossa varttuva tyttö tein aina talvisin omia latuja lapsuudenkotiani lähellä oleviin metsiin. Hiihdin polveilevissa maastoissa pitkiäkin matkoja ihaillen samalla kaunista luontoa. Sinistä taivasta vasten piirtyvät korkeat ja vankat männyt kertoivat juurien merkityksestä elämässä ja luonnon voimasta pienen ihmisen rinnalla. Kuuden kilomerin pituisen edestakaisen koulumatkani kuljin kävellen, hiihtäen, pyöräillen tai potkukelkkaillen sisarusteni kanssa säästä riippumatta, ja alakouluni luonnonläheinen pihaympäristö tarjosi oivallisia liikkumismahdollisuuksia ja monipuolisen oppimisympäristön kokea asioita eri aistein. Kotitilallani teimme kaiken yhdessä peltotöistä karjanhoitoon ja kodinhoitoon.

Myöhemmin nuorena äitinä kuljin kolmen pienen tyttöni kanssa päivittäin lähiluonnossa ja yhdessä poimimme marjat, tutkimme luonnon ihmeitä ja tarkastelimme vuodenaikojen mukanaan tuomia muutoksia. Nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi opiskellessani nautin luontoliikuntaopinnoistamme. Työelämässä polkupyörää polkien kiersin Ahvenanmaata, meloin Aurejokea tai patikoin Karhunkierrosta eri-ikäisistä nuorista koostuvien ryhmien kanssa täynnä työstään pitävän liikunta- ja nuorisosihteerin onnea. Ahkio perässä hiihtelin Sokostin ympäristössä opaskoulutettavaryhmämme yhtenä jäsenenä pakkasen nipistellessä poskipäitäni. Rinkka selässä samoilin Suomen Ladun opaskoulutettavien kanssa toisena kouluttajana Haltin maisemissa. Koin yhteenkuuluvuutta tuntureiden kanssa ja tunsin nöyryyttä tehtävääni ja luontoa kohtaan.

Kotipolusta muodostui opintopolku
Vuosien saatossa huomasin oppineeni luonnossa liikkuessani monia elämässä tärkeitä taitoja kuten selviytymistaitoja ja turvallisuuden huomioimista erilaisissa olosuhteissa, ympäristönsuojelua, monenlaisia liikkumistapoja, sääilmiöitä, ryhmädynamiikkaa, luottamuksen tärkeyttä, toisen kunnioittavaa kohtaamista, matkakumppanien arvostusta ja terveitä elämäntapoja sekä paljon tietoa. Halusin ymmärtää luonnossa tapahtuvan toiminnan merkityksiä tarkemmin. Kysymyksiä täynnä samoilin kirjastoissa ja eri oppilaitoksissa ympäri Suomea ja etsin tietoa muun muassa oppimisesta, elämys- ja seikkailupedagogiikasta, opetusmenetelmistä, opetussuunnitelmista, syrjäytymisen ehkäisystä ja liikuntapedagogiikasta sekä terveydestä.

Luontoliikunnan parissa koetut seikkailut vaihtuivat seikkailuihin kirjallisuuden parissa. Koetin ymmärtää sitä, miksi oppiminen luonnossa liikkuen oli ottanut minusta niin vahvan otteen jo lapsena ja miksi se tuntui vievän mukanaan myös lapset ja nuoret, joiden kanssa sain työskennellä ensin nuoriso-ohjaajana ja liikunnanohjaajana sekä myöhemmin opettajana ja kouluttajana. Tuo halu ymmärtää on johdattanut minut lopulta tekemään kehittämistehtäviä ja tutkimusta elämys- ja seikkailupedagogiikasta. Ensin tein yhtenä tiimin jäsenenä kehittämistyön ”Seikkaillen elämää oppimassa” (Keckman, Kouhia & Marttila 2000) opiskellessani seikkailukasvattajaksi, sitten kirjoitin opinnäytetyön ”Seikkailukasvatus, yksi palanen elämän palapelissä tavoitteena aidoksi, kokonaiseksi ja rakastavaksi ihmiseksi kasvaminen” (2005) osana liikunnanohjaajan (AMK) opintojani. Sivusin aihetta myös työstäessäni kahden kollegani kanssa kehittämistehtävää opettajaopinnoissani vuonna 2007. Lopulta kirjoitin aiheesta pro gradu -tutkielman ”Oppimisen ilo löytyy luonnosta − Seikkailu- ja elämyspedagoginen luontoliikunta oppimisen tukena” (2010) opiskellessani liikunnanopettajaksi. Syrjäytymisen ehkäisyä käsittelevästä opinto-ohjauksen kehittämistyöstänikin vuonna 2010 löydän yhtymäkohtia aiheeseen.

Opintopolusta tutkijan poluksi

Edellä hieman valotettu kiinnostukseni elämys- ja seikkailupedagogiikkaa kohtaan selittää haluani tutkia menetelmää syvemmin. Kiinnostus motivoi ja innostaa. Niinpä aloin valmistella väitöskirjaani pro graduni jatkoksi elämys- ja seikkailupedagogisesta luontoliikunnasta opetussuunnitelman toteutuksessa. Laadullisessa toiminnallisessa väitöstutkimuksessani toteutin tutkija-opettajana opsia luonnossa liikkuen yhdessä opettajakollegoideni kanssa eräässä toisen asteen oppilaitoksessa lukuvuonna 2012–2013. Tutkimukseni kohderyhmänä oli valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ryhmä. Saadut kokemukset olivat palkitsevia. Toiminnalliset menetelmät muun muassa motivoivat opiskelijoita, lisäsivät yhteistyötä ja minimoivat koulusta poissaolot. Väittelin 14.5.2016. Väitöskirjastani löydät tarkempia lisätietoja ja tulokset.

Viekö elämys- ja seikkailupedagoginen opetussuunnitelma ihan pihalle? Meneekö se ihan metsään?

   
Henkilökohtaisen kiinnostukseni lisäksi elämys- ja seikkailupedagogiikan tutkimista voi kuitenkin perustella yleisemminkin. Tiedämme, että Suomessa kouluopetus on laadukasta ja oppilaamme menestyvät kansainvälisissä Pisa-tutkimuksissa erinomaisesti (Opetus- ja kulttuuriministeriö, Pisa-tutkimus 2015), mutta Pisa-menestys on osoittanut viime vuosina hiipumisen merkkejä. Valitettavasti myöskään kouluviihtyvyys ei ole kehuttavaa suomalaisissa kouluissa. Erityisesti poikien on vaikeaa sopeutua paikalla olemista korostavaan opetukseen.

Yleisesti meillä on huoli kaikkien ikäryhmien liian vähäisestä liikkumisesta terveyden näkökulmasta. Pihaleikit ja arjen liikunnallisuus ovat vaihtuneet ruudun ääressä istumiseen. Tämä huoli koskettaa jo päiväkoti-ikäisiä lapsiakin. Tiedämme lisäksi, että kouluissamme ja oppilaitoksissamme on suuri joukko oppilaita, joille oppiminen on monenlaisista syistä johtuen haasteellista (Kalliomäki 2006). Kaikista näistä syistä johtuen opetusalan ammattilaisia askarruttaa jatkuvasti kysymys oppimisen ja hyvinvoinnin edistämisestä; hyvästä opetuksesta opetussuunnitelmia toteuttamaan. Hyvä opetus koostuu useista asioista, muun muassa toimivista opetusmenetelmistä ja kasvatusnäkemyksistä.
1990-luvulta lähtien Suomeen levisi hiljakseen elämys- ja seikkailupedagoginen kasvatusnäkemys oppimista tukemaan (Karppinen 2010, 129; Marttila 2010, 24).

Millaisia mahdollisuuksia se voi tarjota kouluopetukseemme oppimista ja hyvinvointia tukemaan?
Voiko se kehittää yhteisöllisyyttä ja auttaa kohtaamaan erilaisia oppijoita sekä lisätä viihtyvyyttä kouluissa?
Miten se soveltuu opetussuunnitelman toteuttamiseen?

Perusteluita elämys- ja seikkailupedagogisen luontoliikunnan käyttöön osana opetusta löydämme useista tutkimuksista oman tutkimustyöni tueksi. Esimerkkeinä mainitsen tällaiset tutkimustulokset:
– luontoretki lievittää ADHD:n oireita yhtä paljon kuin lääkkeet
– liikunta koulumatkoilla kehittää keskittymiskykyä
– jo viiden minuutin oleilu luonnossa edistää hyvinvointia ja 20 minuutissa syntyy mittavia terveysvaikutuksia.

Lisää perusteluja löydät Seikkailukasvatus.fi -sivustolta ja Seppo Karppisen aiheesta tekemästä väitöskirjasta.

Oma elämänpituinen matkani elämys- ja seikkailupedagogiikan parissa kiteytyy tällä hetkellä seuraaviin tutkimustyöni keskeisiin tavoitteisiin:
– lisätä ymmärrystä elämys- ja seikkailupedagogisesta luontoliikunnasta
– elämys- ja seikkailupedagogiikan sovellusmahdollisuuksista opetuksessa
– menetelmän soveltuvuudesta erilaisille oppijoille.

Toivon, että rakennat kanssani ajatuksia vaihtaen ymmärrystä toiminnallisista elämys- ja seikkailupedagogisista menetelmistä osana opetusta ja elämää! Viedään yhdessä opetussuunnitelmaa ja elämää ihan pihalle ja mennään tutkimaan asioita metsään.

Ohessa vielä väitöskirjani.

Lisätietoa minusta:

Jyväskylän yliopiston sivustolta löytyvät julkaisuni.

13.1.2020 Humak julkaisi Seppo J.A. Karppisen (päätoimittaja), Anita Saaranen-Kauppisen (toimittaja-koordinoija) ja allekirjoittaneen toimittaman teoksen Seikkailukasvatusta Suomessa – pedagogisia ja didaktisia näkökulmia. Outdoor Adventure Education in Finland – pedagogical and didactic perspectives. Löydät julkaisun täältä

Vertaisarvioitu tutkimusartikkeli kesäkuussa 2018 Liikunta & Tiede -lehdessä (Kujala & Marttila). ”Aika ikään kuin pysähtyy” – opiskelijoiden kehollisia kokemuksi

Tampereen yliopiston sivustolta löytyviä julkaisujani.

Artikkeli ympäristökansalaisuudesta

Ulkona opettamisen käsikirja Kirjassa mukana kirjoittamani luku liikuntakasvatuksesta.

Tutkimustyöstäni

Tutkimustyöni esityksiä myös täällä

Taito 2017, Oivaltamisen iloa: Elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta opetus- ja ohjausmenetelmänä sosiaali- ja terveysalalla Artikkelini Tamkin koostamassa TAITO2017 -kokotekstijulkaisussa.

Esitys YouTubessa

Juttu Lempäälän-Vesilahden Sanomissa.

Harrastuksistani

  Lähteitä ja linkkejä
¤ Kalliomäki, A. 2006. Apua oppimisen pulmiin -seminaari lasten ja nuorten oppimisvaikeuksista.
¤ Karppinen, S. J. A. 2010. Seikkailukasvatus – erilainen tapa opettaa ja oppia. Teoksessa T. Latomaa & S. J. A. Karppinen (toim.) Seikkaillen elämyksiä II. Elämyksen käsitehistoriaa ja käytäntöä. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 218–135.
¤ Keckman, K., Kouhia, T. & Marttila, M. 2000. Seikkaillen elämää oppimassa. Tampereen sosiaalialan oppilaitos, aikuiskoulutus. Päättötyö.
¤ Marttila, M. 2005. Seikkailukasvatus, yksi palanen elämän palapelissä tavoitteena aidoksi, kokonaiseksi ja rakastavaksi ihmiseksi kasvaminen. Rovaniemen ammattikorkeakoulu. Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala. Liikunnan- ja vapaa-ajan koulutusohjelma. Opinnäytetyö.
¤ Marttila, M. 2010. Oppimisen ilo löytyy luonnosta – Seikkailu- ja elämyspedagoginen luontoliikunta oppimisen tukena. Jyväskylän yliopisto. Liikuntatieteiden laitos. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma.